Couperin makujen yhdistäjänä

François Couperin: L’Apothéose de Lully, Leçons de Ténèbres Stéphane Degout, lausunta, Katherine Watson, sopraano, Anna Dennis, sopraano Arcangelo, joht. Jonathan Cohen Voiko vanhempaa säveltäjäkollegaa loistokkaammin kunnioittaa kuin säveltämällä musiikkinäytelmän, jossa tämä kohotetaan Parnassolle? Couperinin L’Apothéose de Lully on myös musiikkipoliittinen kannanotto ranskalaisen ja italialaisen musiikin liiton puolesta. Pari vuotta aiemmin Couperin oli säveltänyt vastaavan monumentin italialaisen tyylin arkkisäveltäjälle Corellille. Italialainen ja ranskalainen tyyli yhdistyvät konkreettisesti, kun Lullya ja jo Parnassolla majailevaa Corellia kuvaavat viululinjat kisailevat. […]

Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.
Edellinen artikkeliBeethovenin humaani viesti
Seuraava artikkeliKouraiseva Stabat mater