1900-luvun jälkipuoliskolla sävelletyillä sielunmessuilla ei ole ollut pulaa ajankohtaisista viitteistä: maailmansodat, holokaustit ja kansanmurhat antavat Dies Irae -näyille paljon konkretiaa. Benjamin Britten teki War Requiemin pasifismin manifestiksi, Krzysztof Pendereckin Puolalainen Requiem muistelee Puolan traagisia tapahtumia, ja Bernd Alois Zimmermannin ja György Ligetin vastaavat teokset kilpailevat tunnelmansa apokalyptisyydessä. Ligetin 100-vuotisjuhlat ovat tuoneet esiin säveltäjän tuotantoa laajalla skaalalla, mutta vain harvalla on resursseja hänen Requieminsa esittämiseen. Se nimittäin vaatii 200-päisen kuoron, joka osaa toteuttaa Ligetin mikropolyfoniaa, niin mutkikasta […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.
