Viime kesänä kaksikymppisiään juhlinut Sastamala Gregoriana sai tänä vuonna Finland Festivalsin jakaman Vuoden festivaali -tittelin. Tunnustus edellyttää tapahtumalta paitsi laatua myös kykyä luoda nahkaansa, ja Pirkanmaalla järjestettävä vanhan musiikin festivaali vastasi vaatimukseen tuomalla nyt ensi kertaa konsertteihinsa uutta musiikkia rinnastettuna menneiden vuosisatojen avantgardeen, kuten 1300-luvun alun tai 1500–1600 -lukujen vaihteen musiikillisiin uudistuksiin.
Teemaa esimerkillisti ensi kertaa Suomessa vieraillut nuori brittiläinen lauluyhtye The Marian Consort, joka on erikoistunut renessanssipolyfonian ja uuden musiikin yhdistämiseen. Yhtye tilaa ahkerasti uusia teoksia ja kaivaa kirjastojen kätköistä tuntemattomia renessanssiaarteita. Nimensä se on ottanut Neitsyt Marialta, jonka kunniaksi sävelletty musiikki muodostaa ohjelmiston ytimen. Nyt espanjalaisten renessanssisäveltäjien Maria-motetit limittyivät 1900- ja 2000-lukujen brittisäveltäjien perinteisiin Maria-teksteihin kirjoittamiin teoksiin. ”]
The Marian Consort on valovoimainen ja erittäin taitava nuori yhtye, ja festivaalin taiteellinen johtaja Michael Fields oli tehnyt nappivalinnan poimimalla heidät Pirkanmaalle. Laadukkaita esiintyjiä Sastamalalta on voinut ennenkin odottaa, mutta sunnuntai-illan esiintyjäryhmä edusti poikkeuksellisen korkeaa tasoa. Kuusihenkiselle lauluyhtyeelle Sastamalan Pyhän Marian kirkko oli täydellinen esiintymispaikka, ei vain nimen takia: maalattiaisen, viileän luolamaisen keskiaikaisen kivikirkon erityinen akustiikka päästi hivelevän yhteissoinnin kellumaan ihannetilassaan. Yhtye syntyi vuonna 2007 musiikkia opiskelevien ystävysten hankkeena, ja kaveruus oli koko ajan aistittavissa saumattomassa, nautiskelevassa kuuntelussa: jäsenet tuntuivat laulavan toistensa äänien sisään, jättäen äänen välillä leijumaan ja sädehtimään kirkon alkuvoimaisen kaikukoppamaiseen tilaan ja antaen sen sitten kuin itsestään intensifioitua loistokkaiksi forteiksi. Yhtyeen johtaja, kontratenori Rory McCleery ohjaili musiikkia ilmeillään, mutta soinnin hienovarainen tasapainottaminen ja siitä avautuva laaja dynaaminen virtaus oli ennen kaikkea kiinni yhteispelistä. Kirkon tynnyriholvin alla ääni ympäröi kuulijan intiiminä ja selkeänä, tuli iholle. Maria-aiheen tunnemaailma – pyhä ihastus, ilo ja mystinen hartaus – sitoivat konsertin yhtenäiseksi, mutta väistämättä myös hieman yksitotiseksi. Yhtyeen virtuoottinen blendaus, erittäin kauniit äänimateriaalit ja laaja-alainen dynaaminen paletti kuitenkin takasivat herpaantumattoman mielenkiinnon.
Englannissa perinteisesti suositulle karulle ja jopa pistävälle renessanssisoinnille kuusikko sanoi tiukasti ei: se lauloi helmeilevän mehevästi, solistisesti mutta pakottomasti ja välitti Maria-palvontaa pehmeälinjaisen sensuellisti, oli kyse sitten renessanssin tai meidän aikamme tulkinnoista. Uudempaa Maria-musiikkia kuultiin mm. Lennox Berkeleyn (1903–1989) uusklassismista Judith Weirin (s. 1954) värikkään deklamoivaan vokaali-ilmaisuun. Matthew Martinilta (s. 1976) tilatun, kontrasteilla ja merellisyydellä leikkivän Ave virgo sanctissiman The Marian Consort oli kantaesittänyt vain puolisen vuotta sitten. Francisco Guerreron, Rodrigo Ceballosin ja muiden 1500-luvun tuntemattomampien espajalaissäveltäjien musiikki taas on kulkenut The Marian Consortin mukana sen alkuhetkistä lähtien ja täyttää myös yhtyeen vuonna 2010 julkaistun ensilevyn. Motettien polyfoniset linjat taipuilivat kirkkaina ja tunteikkaina.
Auli Särkiö
Sastamala Gregoriana, Pyhän Marian kirkko 24.7. klo 19
The Marian Consort:
Charlotte Ashley, sopraano
Gwendolen Martin, sopraano
Rory McCleery, kontratenori, yhtyeen johto
Guy Cutting, tenori
Rupert Reid, baritoni
Nicholas Ashby, basso
Lisää Sastamala Gregorianasta syyskuun Rondossa!
