Antimoderni modernisti

  Väinö Raitio on saanut marttyyrin mainetta suomalaisen musiikin modernismin suurena unohdettuna, mutta millainen ihminen ja säveltäjä piilee myytin takana? Mikä on totuus hänen äärioikeistolaisista mielipiteistään? Raitio-tutkija Hanna Isolammi raottaa verhoa.   Väinö Raitio (1891–1945), Aarre Merikanto (1893–1958) ja Ernest Pingoud (1887–1942) – Suomen musiikillisen modernismin väärinymmärretyt ja unohdetut pioneerit. Tarina on hyvä, ja suomalainen musiikinhistoriankirjoitus toistaakin mielellään kertomusta tinkimättömistä esitaistelijoista, jotka nousivat esiin kosmopoliittisella 1920-luvulla ja vaiettiin kuoliaaksi kansallismielisellä 1930-luvulla. Olosuhteiden pakosta Merikannosta tuli […]

Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.
Edellinen artikkeliTyöelämään tutustumista orkesterissa
Seuraava artikkeliSävelet ennen sanoja