Kansainvälisesti työskentelevä tanssitaiteilija Katja Mustonen on kiinnitettynä Kuopiossa toimivaan Tanssiteatteri Minimiin. Pysyvä työ ei ole pysäyttänyt uuden etsintää.
Jossain vaiheessa jameja kaikki alkoivat liikkua kuin yhteisenä pyörteenä. Ihmiset juoksivat ja kävelivät kuin organismina, jossa yksilöiden rajat katosivat sanattomaan rytmiin.
”Muistan sen tosi voimakkaasti”, Katja Mustonen sanoo Argentiinassa kokemistaan kontakti-improvisaatiojameista. ”Se tapahtui melkein säännöllisesti. Koko tila muuttui jaetuksi.”
Mustonen löysi vuosituhannen alussa tiensä kansainvälisiin piireihin kontakti-improvisaation kautta. 1970-luvun Yhdysvalloissa syntynyt tanssimuoto perustuu fyysiseen kosketukseen, painon jakamiseen ja improvisaatioon.
Kontakti-improvisaation harjoittamiseen kuuluvat oleellisesti jamit: avoin tila, jonne ihmiset kokoontuvat improvisoimaan yhdessä. Usein ilman musiikkia, joskus live-muusikon säestämänä.
”Idea on, ettei tanssita mihinkään annettuun rytmiin, vaan etsitään jaettua, kohtaamisessa syntyvää rytmiä ja fyysistä dialogia. Usein tällaisissa hetkellisissä kohtaamisissa syntynyt tanssi varioi vapaammin, kun sitä ei ole määrittämässä ulkopuolelta annettu biitti tai melodia.”
Jameissa on mahdollista päästä myös flow-tilaan. Mustoselle se on joskus tarkoittanut jopa seitsemää tuntia yhtäjaksoista tanssia. Adrenaliini, fyysisyys ja riskinotto ovat osa tanssia. Niin ovat myös pehmentäminen ja kuuntelu.
Kontakti-improvisaatio on Mustoselle tapa harjoittaa refleksejä ja aistimista: miten herkistyä toisen kosketukselle, erilaisille dynamiikoille, ja kuinka tukea toista sekä olla tuettuna? Miten liikkua ihmisen kanssa, jota ei tunne entuudestaan?
”Kontakti-improvisaatio on älykäs tekniikka. Sen harjoittaminen tuntuu yhä merkityksellisemmältä maailmassa, jossa suhteemme kosketukseen on vieraantunut”, Mustonen toteaa.
Nyt Mustonen asuu Kuopiossa. Käynnissä on neljäs vuosi Minimissä, vuonna 1991 perustetussa tanssiteatterissa. Mustonen aloitti Minimissä vierailevana esiintyjänä ja koreografina, jatkoi määräaikaisilla sopimuksilla ja on nyt toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa tanssijana.
Arki on monipuolista. Helmikuussa Minimin näyttämöllä sai ensi-iltansa koreografi Janina Rajakankaan uusi teos Tulva, jossa esiintyy Mustosen ja ammattitanssija Maria Mäkelän lisäksi 14 kuopiolaista tanssin harrastajaa ja kaksi ammattiin opiskelevaa työharjoittelijaa.
Mustosen ja Jasu Parviaisen pitkään työstetty duetto, hiekkakriisiä käsitellyt Blind Eyes Sea, sai ensi-iltansa Minimin yhteistuotantona viime syksynä. Taiteellisen työn lisäksi Mustonen opettaa. Hänen urallaan tanssijan, koreografin ja pedagogin roolit eivät ole koskaan asettuneet hierarkiaan.
Mustonen kasvoi duunariperheessä Joensuussa. Hän innostui tanssista teini-ikäisenä. Parikymppisenä tie vei Pohjois-Karjalan ammattiopiston tanssilinjalle Outokumpuun.
Ensimmäinen opiskeluvuosi oli Mustosen mukaan mullistava. Maailma avautui. Perusopetukseen kuului muun muassa juuri kontakti-improvisaatio.
”Kontakti-improvisaation kansainvälinen yhteisö oli todella tiivis. Siitä tuli hiljalleen sekä ystäväpiiri että ammatillinen selkäranka. Kontakti-improvisaation harjoittajat tulevat monenlaisista taustoista, eivätkä kaikki ole ammattitanssijoita.”
Valmistumisen jälkeen Mustonen tanssi suomalaisten koreografien teoksissa ja loi niitä kollektiivisesti. Vuonna 2007 hän kuitenkin muutti Frankfurtiin ja aloitti tanssin pedagogiikkaan keskittyvät maisteriopinnot. Mustoselle oli kuitenkin selvää, että taiteellinen työ tulisi aina kulkemaan opettamisen rinnalla.
”Tanssi on se syvä virta kaiken tekemiseni sisällä, ja siksi eri roolit kulkevat rinnakkain luontevasti ja ruokkivat toisiaan. Jos lopettaisin tanssitaiteen tekemisen, lopettaisin myös opettamisen. Tanssi kaikessa fyysisessä moninaisuudessaan on intohimoni.”
Pedagogiopintojen jälkeen Mustonen alkoi tähyillä Frankfurtista muualle. Hän irrottautui hankkimistaan kiinteämmistä töistään ja kulki vuosikausia maasta toiseen töiden perässä. Opetti, tanssi ja loi teoksia. Tavallaan koti oli Berliinissä, mutta siellä hän oleili harvoin.
”Koska asuin ulkomailla, minulla ei ollut pääsyä esimerkiksi sosiaaliturvan piiriin. Otin vastaan kaiken työn, jota minulle tarjottiin.”
Hienot työtilaisuudet avasivat jatkuvasti uusia mahdollisuuksia. Esimerkiksi Japanissa Mustosella oli koreografina käytössään esittävien taiteiden yliopistossa viiden viikon ajan teatteritila, kaksitoista esiintyjää ja opiskelijoista koostuva taiteellinen työryhmä. Tilaisuus tehdä ryhmäkoreografioita tällaisin resurssein on freelancerille harvinaista.
Ajanjakso nomadina oli ammatillisesti intensiivinen ja kuluttava. Viiden–kuuden vuoden melko säännöllisen reissaamisen jälkeen Mustonen huomasi väsyvänsä.
Jatkuva pakkaaminen vaihtui vuonna 2019 kotiin Pohjois-Karjalassa. Pysähtymisen mahdollisuuden tarjosi Outokummun ammattiopiston tanssinlehtorin sijaisuus. Työ entisessä koulussa tuntui merkitykselliseltä: sai jakaa hankkimaansa oppia eteenpäin ja tukea nuoria tanssijoita uran alkuvaiheessa.
”Sitten tuli korona. Mutta ehkä oli jopa helpompaa pysähtyä, kun tiesi, ettei muuallakaan tapahdu mitään”, hän sanoo.
Seuraava muutto suuntautui Kuopioon vuonna 2023. Mustonen kertoo todenneensa jo silloin Minimin taiteelliselle johtajalle, ettei taustansa vuoksi koe olevansa perinteinen company-tanssija.
Mustosta kiinnostavat tanssitaiteessa monet asiat ja ilmiöt. Hänestä oppiminen ja kasvaminen ovat tärkeä osa tanssitaiteilijan työtä, ja hän toivookin voivansa jatkuvasti altistua uusille vaikutteille.
Mustonen tarkastelee suomalaista nykytanssikenttää sekä sisältä että ulkopuolisen katseella. Ulkomailla vietettyjen vuosien jälkeen hän kokee kotimaisen kentän instituutiokeskeiseksi: rakenteet määrittävät pitkälle sitä, mikä tulee nähdyksi.
”Ulkomailla useat tanssin tekijät ja toimijat ovat itseoppineita, mutta se ei millään lailla vähennä heidän arvoaan ammattilaisina”, Mustonen sanoo. ”Se tekee kentästä moninaisemman.”
Mustonen itse syttyy teoksista, joissa esiintyjien fyysisyys ja läsnäolo valjastetaan osaksi teoksen maailmaa. Liike on ollut hänelle aina tärkeää. Lisäksi hän innostuu silloin, kun esiintyjässä tapahtuu esityksen aikana jokin muutos.
”Että esiintyjä ei ole kuori, joka toteuttaa muotoa, vaan tapahtuu jokin metamorfoosi, jonka voi katsojana todistaa.”
Tekijänä Mustoselle ovat fyysisyyden lisäksi tärkeitä prosessilähtöisyys, improvisaatio ja kosketus. Hänen taiteelliseen ajatteluunsa on vaikuttanut suuresti muun muassa koreografi Meg Stuart. Hän inspiroituu myös esimerkiksi belgialaisen Peeping Tom -ryhmän teoksista, joissa fyysisyys rakentaa kokonaisia maailmoja.
Kehon jatkuva liike näkyy myös Mustosen arjessa. Kaiken muun tanssiin liittyvän työn lisäksi hän järjestää Kuopiossa kontakti-improvisaatiojameja. Lisäksi hän opettaa yhä kansainvälisesti, varsinkin kontakti-improvisaatiota.
”Jotta työn merkityksellisyys säilyy, minulle on tärkeää tehdä omaa taiteellista työtä muille työskentelemisen rinnalla.”
