Viime kesänä tarkastettu Mikko Mattlarin väitöskirja Ei mitä hyvänsä rilutusta. Populaarimusiikin tie legitiimiksi kulttuuriksi Helsingin Sanomissa 1950–1982 kuvaa sanomalehtien roolia musiikkikulttuurin uusien ilmiöiden legitimioinnissa eli yleisesti hyväksytyksi tekemisessä. Nykyisin, sanomalehtien keskittyessä ennen kaikkea suuren yleisön mieltymyksiin, erikoislehtien tehtävä monipuolisen musiikkikulttuurin esittelijänä on korostunut. Uuden musiikkilajin tie yleisesti hyväksytyksi taiteeksi on toisinaan kivikkoinen. Lehdet toimivat portinvartijoina, kun päätetään, mikä on taidetta ja mikä ei. Uuden musiikkilajin tie yleisesti hyväksytyksi taiteeksi on toisinaan kivikkoinen. Mattlar kertoo, […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.
