Teatteriaarre heräsi henkiin
Wagner-tuubien sijaan Bayreuthissa soivat tällä kertaa suolikielet, ja sankaritenorien tilalla heläyttelivät kontratenorit. Kaupungin vanha ooppera on Euroopan suurin alkuperäisenä säilynyt barokin ajan hoviteatteri, ja uusi barokkifestivaali antoi siellä ruhtinaallisen korvauksen Vihreän kukkulan menetetystä Wagner-kesästä. Bayreuth tunnetaan lähes yksinomaan Richard Wagnerin viimeisenä kotipaikkana ja hänen festivaalinsa ja teatterinsa tyyssijana. Perspektiivi on kuitenkin liian lyhyt, sillä kaupungissa tapahtui sivistyksen alalla paljon jo ennen Wagneria. Bayreuthin maakreivitär Wilhelmine oli oopperaentusiasti, joka järjesti esityksiä ja rakennutti […]
Queer-ylpeyttä ja kaappikulttuuria
Urkuri Cameron Carpenter tunnetaan sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen puolestapuhujana. Hänen anteeksipyytelemättömästi normeja haastavan esiintymisensä on sanottu tuovan sekä urut että urkurin ryminällä ulos kaapista. Mutta ollaanko klassisen musiikin maailmassa kaapissa yhä vielä, kun ensimmäisistä Gay Pride -marsseista on kulunut 50 vuotta? Spektaakkelia ja kimaltelevia asuja rakastava Cameron Carpenter (s. 1981) saattaa tuoda mieleen Liberacen. Mutta toisin kuin Liberace, hän on häkellyttävän taitava muusikko ja virtuoosi. Varsinkin hänen balettitanssia muistuttava jalkiotekniikkansa on vailla vertaa. Kun […]
Pianotaiteen Grand Old Man
Risto Lauriala tunnetaan suurten sävellysten pianistina. Hänen konserteissaan kohtaa pianokirjallisuuden vankkumattomia mestariteoksia tinkimättöminä, musiikin kaikkia ulottuvuuksia kunnioittavina tulkintoina. Laurialan konserteista on rakentunut monumentaalisia kokonaisuuksia. Beethovenin pianosonaatteja ja konserttoja, Bachin Partitoja tai Schubertin myöhäisiä pianosonaatteja tuhteina rautaisannoksina. Viime vuonna 70 vuotta täyttänyttä Laurialaa voi luonnehtia suomalaisen pianotaiteen grand old maniksi. Mantteli sopii hänen harteilleen siksikin, että hän suoritti aikoinaan diplominsa Sibelius-Akatemiassa toisen grand old manin eli Timo Mikkilän (1912-2006) johdolla. Oululaissyntyisen Laurialan pianistinen taival alkoi […]
Yhteen kasvaneet
Kamus-kvartetti valmistautuu urotyöhönsä, kaikkien Beethovenin jousikvartettojen esittämiseen. Nelikko on 18 vuodessa kasvanut yhteen niin, että perfektionismin ja yhdeksi soittimeksi sulautumisen ihanne on antanut tilaa myös yksilöiden vapaudelle ja spontaaniudelle. Vain yksi asia harmittaa: Suomen kamarimusiikkielämän hutera pohja. Korona-aika on iskenyt kulttuurin alalla kovimmin freelance-kokoonpanoihin esiintymistilaisuuksien karistessa, mutta Kamus-kvartetilla on viime aikoina ollut kädet täynnä töitä. Nelikon johtama Meidän Festivaali toteutui, vaikka karsittunakin, ja heti sen jälkeen alkoi suururakan, Beethovenin kaikkien jousikvartettojen esityssarjan viimeistely. […]
Mika Vainion äänitaide ei kiireiselle museokävijälle ehdi aueta
Muusikko ja äänitaiteilija Mika Vainio (1963–2017) on jäänyt suurelle yleisölle tuntemattomaksi, mutta kansainvälisissä taiteilijapiireissä arvostetuksi nimeksi. Vainiolla ei ollut muodollista koulutusta musiikin suhteen, mutta hän kulutti jo lapsena ahkerasti kirjaston musiikkiosastoa ja kuunteli tyylejä laidasta laitaan samoin kuin muitakin taiteenlajeja. Hänen elämäntyönsä koostuu ennen kaikkea syntetisaattoreilla ja musique concrète –tyyppisillä äänimaisemanauhoituksilla tehdystä (usein kokeellisesta) musiikista, joka sisältää niin teknoa, ambientia kuin noiseakin. Etenkin yhdessä Ilpo Väisäsen kanssa perustetun Pan Sonic -duon tuotanto nauttii mainetta alan harrastajien keskuudessa. Vainio teki myös […]
Jazzpolkuja, osa 3: Yhden hengen orkesteri
Viime toukokuussa ilmestyi räikeäkantinen levy Berghäll Brothers Big Band Vol. 1, joka sirkuksen voimamiehen kuvalla vahvistettuna julisti: Yksi mies – 27 instrumenttia! ”Veljekset” ovatkin lähemmin tarkasteltuna yksi ja sama henkilö, multi-instrumentalisti Joakim Berghäll. Joakim Berghällillä, 40, oli kasa isoille yhtyeille tarkoitettuja sävellyksiä vailla julkaisua. Niinpä hän haastoi itsensä soittamaan kaikki raidat ja kutsumaan joka kappaleeseen vierailevan solistin. Perinteisestä big bandista ei aivan ole kyse, mutta Berghällin osaamisen kirjo on hämmästyttävä: hän soittaa levyllä yhdeksää […]
Igor Levit todisti, miksi elävää esitystä tarvitaan
Tiistaina päättynyt Musikfest Berlin tarjosi luksusta minimiinsä rajatulle yleisölle. Tähtipianisti Igor Levit teki Beethoven-sarjassaan 2400-paikkaisesta Filharmoniasta intiimin olohuoneen. Punainen, keltainen oranssi väri: sisäänpääsy Tiergartenstraße. Vihreä, sininen ja lila väri: sisäänpääsy Potsdamer Straße tai Herbert von Karajan -Straße. Berliinin Filharmonian yleisö on saanut syksystä alkaen totutella seuraamaan lippuihinsa merkittyjä värikoodeja, joiden mukaan aulassa sitten suunnistetaan – tiettyyn kellonaikaan ja niin nopeasti kuin voi, sillä lämpiöön ei jäädä maleksimaan. Salin ovella täytyy jättää yhteystietonsa, ja jokainen ohjataan […]
Pieni oli kaunista ja tila osa taidetta Ung Nordisk Musikin päätöspäivinä
Reportaasi: Ung Nordisk Musik 2020 (sekä Tampere Biennale 2.0), Tampere, pe 28. ja la 29.8.2020. Alkusoitto: Tekemisen meininki Millainen on säveltäjä ja hänen olemuksensa? Käveleekö valkoinen mies puku päällä aplodien saattelemana sinfoniaorkesterin eteen kumartamaan yhdessä kapellimestarin kanssa, pakerrettuaan yksinään partituurin parissa kammiossaan, ja siirtyen siitä rupattelemaan kuohuviinin ääreen lämpiöön mesenaattiensa ja kulttuurikerman kera? Etenkin matalan hierarkian Suomessa tämä kuva ei todellakaan aina päde – ja ainakin nuorten säveltäjien kohdalla muodostuu stereotyypiksi jotain aivan muuta. Samoin […]
Mika Vainion äänitaide ei kiireiselle museokävijälle ehdi aueta
Arvio: Mika Vainio: 50 Hz. Näyttely Kiasmassa 20.8.2020–10.1.2021. Muusikko ja äänitaiteilija Mika Vainio (1963–2017) on jäänyt suurelle yleisölle tuntemattomaksi, mutta kansainvälisissä taiteilijapiireissä arvostetuksi nimeksi. Vainiolla ei ollut muodollista koulutusta musiikin suhteen, mutta hän kulutti jo lapsena ahkerasti kirjaston musiikkiosastoa ja kuunteli tyylejä laidasta laitaan samoin kuin muitakin taiteenlajeja. Hänen elämäntyönsä koostuu ennen kaikkea syntetisaattoreilla ja musique concrète –tyyppisillä äänimaisemanauhoituksilla tehdystä (usein kokeellisesta) musiikista, joka sisältää niin teknoa, ambientia kuin noiseakin. Etenkin yhdessä Ilpo Väisäsen kanssa […]
Edith Sohlström (1870–1934): säveltäjä ja urheiluaktiivi
Porilaissyntyinen säveltäjä-opettaja Edith Sohlström on tullut jälkipolville tunnetuksi erityisesti suositusta Elegiastaan. Hänen pedagogiikan, kirjallisuuden, musiikin ja liikunnan alueille ulottunut elämäntyönsä oli huomattava ja monimuotoinen. Edith Sohlström syntyi Porissa vuonna 1870 kauppaneuvos Gustaf Adolf Sohlströmin perheeseen ja vaikutti kaupungissa koko elämänsä ajan. Opettajaksi kouluttauduttuaan Sohlström toimi lähes 30 vuotta voimistelun lehtorin virassa sekä Porin suomalaisessa että ruotsalaisessa tyttökoulussa. Voimistelunopettajantutkinnon Sohlström suoritti aikakautensa näkökulmasta poikkeuksellisesti yliopistossa 1890-luvun alussa, ja hänen oli muiden kanssasisartensa tapaan anottava […]
Taas pääsee teatteriin!
Koronakriisin varjossa kasvatettu musikaalisato ei tietenkään voi olla niin runsas ja mehukas kuin normisyksyinä. Kiitettävästi on tällekin kaudelle silti ensi-iltoja luvassa, vaikka tuotantopäätöksiä on peruttu ja monessa teatterissa pyritään jatkamaan keväällä keskeytyneitä esityksiä. Esimerkiksi Tampereella yritettiin kaikin keinoin saada jatkoa yli sata kertaa täydelle katsomolle esitetylle Notre Damen kellonsoittajalle, jonka äkillisen keskeyttämisen vuoksi tuhannet lippunsa lunastaneet joutuivat pettymään. Musikaalin näyttelijöiden sopimukset muun muassa HKT:n, TTT:n ja Svenskanin uusissa tuotannoissa tekivät tyhjiksi suunnitelmat jatkokaudesta, […]
Musikaalia poikkeusoloissa
Syksyn musikaalien harjoitukset ovat loppusuoralla ja peukkuja pidetään, että sesonki pääsee käyntiin suunnitellusti. Koronakausi on ravistellut myös Maria Lundin ja Lari Halmeen arkea, jotka valmistautuvat päärooleihinsa Helsingin kaupunginteatterin suurmusikaalissa Päiväni murmelina. Lari Halmeen kasvot ovat monelle tutummat television päivittäissarjasta tai viihdeohjelmasta kuin teatterilavalta. Television lisäksi valkokankaallakin nähdyn Halmeen identiteetti on kuitenkin näyttämöllä. ”Sinänsä työnkuva kameran edessä tai teatterilavalla on sama, eikä kumpaakaan pidä väheksyä. Mutta jos näitä pitäisi asetella vaakakuppeihin, niin kyllä sydämeni […]