Orkesterit ja konsertot

  Naïven monumentaalinen Vivaldin teosten levysarja esittelee viulukonserttojen kahdeksannessa osassa teoksia, jotka liittyvät eri tavoin näyttämötaiteeseen. Kuutta konserttoa erottaa toisistaan ulkoisesti vain sävellaji ja kataloginumero. Se ei ehkä saa vettä herahtamaan kielelle, mutta Vivaldi osoittaa jälleen kerran ennakkoluulot vääriksi. Viulisti Julien Chauvin ja Le Concert de la Loge näyttävät, että nämä konsertot ovat aivan yhtä jännittäviä kuin säveltäjän tunnetummat konsertot. Chauvin on kohtausten taiturillinen diiva, jota ranskalaisorkesteri härhii, yllyttää ja myötäilee herpaantumatta. Musiikki ja esittäjät […]

Kun Hilary Hahn saapui syksyllä RSO:n solistiksi soittamaan Sibeliuksen viulukonserttoa, kaksi konserttia myytiin hetkessä loppuun ja jäin itsekin nuolemaan näppejäni. Tähtikarismaa tulvii myös hänen uudelta levyltään, jossa häikäisevimmän vaikutuksen tekee harvoin kuultu Alberto Ginasteran viulukonsertto (1963). Jos Ginastera olisi saksalainen tai englantilainen eikä argentiinalainen säveltäjä, hieno uusekspressionistinen teos esiintyisi ohjelmistossa taatusti tiuhempaan. Teos alkaa soolokadenssilla ja käy seuraavaksi läpi sarjan raastavan vaikeita etydejä orkesterin kanssa. Hidas osa on varattu ”22 solistille”, ja finaali on pianissimossa […]

“Konserton otsikko, ’tasapainoton epätasapaino’, viittaa toisaalta sävellysprosessin luonteeseen ja toisaalta siitä seuraavan muodon monikerroksisuuteen. Teokselle on ominaista suuri tiheys, sillä musiikissa ei esiinny juuri lainkaan variantteja ja vielä vähemmän jaksojen toistoja. Enemmän on kyse kaiken aikaa syntyvästä uudesta materiaalista, josta seuraa eri karakterien tiivis pakkautuminen pieneen tilaan.” Sveitsiläisen Dieter Ammanin (s. 1962) esittelyistä ei aina ole hirveästi apua, mutta hänen viulukonserttonsa (2013) edustaa rikasta ja kekseliästä modernismia. Simone Zgraggen soittaa Caroline Widmanille omistetun konserton suvereenisti, […]

90-vuotiaaksi viime vuonna yltänyt tanskalainen Per Nørgård on pohjoismaisten säveltäjien elinvoimainen Grand Old Man. Hänen myöhäisteoksensa ovat avautuneet yhä runollisempiin maisemiin, menettämättä modernistista ryhtiään. Hän on säilynyt avoimena kaikelle uudelle, josta hyvänä esimerkkinä on vuonna 2015 valmistuneet Kolme yöllistä osaa viululle, sellolle ja orkesterille. Teos on Nørgårdin ja sellisti Jakob Kullbergin yhteisprojekti, joka pohjautuu Nørgårdin alttoviulukonserton Remembering Childin (1986) materiaaliin. Sooloistaan huolimatta teos ei ole konsertto, vaan häilyvien yökuvien houkutteleva triptyykki. Nørgårdin musiikki istuu John […]

Esa-Pekka Salonen on levyttänyt Bartókin pianokonsertot aiemmin Yefim Bronfmanin kanssa, mutta nyt pianistina on modernin musiikin spesialisti Pierre-Laurent Aimard, jolla on vahva ote musiikin unkarilaisiin piirteisiin. Levy juhlistaa Salosen kiinnitystä San Franciscon sinfonikkojen taiteelliseksi johtajaksi, ja heidän häikäisevän hieno soittonsa vakuuttaa, että juhlalle on aihetta. Yhteistyö Aimardin kanssa on saumatonta. Se on kuin kamarimusiikkia, jossa ei ole solistin ja orkesterin kamppailua, vaan moni-ilmeistä – ajoin toki dramaattistakin – vuorovaikutteisuutta. Aimard ei sen seurauksena ehkä vaikuta […]

1929 julistaa BR Klassikin uutuus kannessaan, ja Eduard Künneken (1885–1953) Tanssillinen sarja tervehtii kuulijaa Weimarin tasavallan sätkivillä foxtroteilla, syntisen kaihoisilla bluessävelillä ja romanttisesti kaartelevilla Boston-valsseilla. Künneke oli Max Bruchin oppilas, joka sai jazz-herätyksen 1920-luvulla ja keskittyi sen jälkeen repäiseviin näyttämöteoksiin. Tänzerische Suite, alaotsikoltaan Concerto grosso jazzyhtyeelle ja suurelle orkesterille, on uuteen mediaan eli radioon vuonna 1929 tilattu teos, jossa Künneke kiskoo saksalaiset aistien valtakuntaan, jonka natsit vähän myöhemmin tuomitsivat turmioksi ja rappioksi. Myös Hanns Eisler […]

Leos Janáček: Sinfonietta. Antonin Dvořák: Sinfonia nro 9, ”Uudesta maailmasta”. Anima Aeterna Brugge, johtajana Jos van Immerseel. Alpha Classics 206. Jos van Immerseel ja Bruggen Anima Aeterna -orkesteri tulkitsevat tshekkiläisiä klassikoita 1800-1900-lukujen vaihteesta periodisoittimin. Eroa nykyisiin valtavirtaorkestereihin ei synny niin paljon kuin vanhemmassa musiikissa, mutta suolikielisten jousisoitinten lempeä sointi ja historiallisten vaskien lämpö ja himmeä hohde tuntuvat puhuttelevilta.   Dvořákin sinfonia ”Uudesta maailmasta” puhkeaa kukkaansa erityisesti hitaassa osassa ja huolella eritellyssä finaalissaan. Jousien käsittelyssä on […]

Sergei Prokofjev: Pianokonsertot nro 4 ja 5, Sinfoniat nro 4, 6 ja 7. Aleksei Volodin ja Sergei Bajan, piano, Mariinski-orkesteri, johtajana Valeri Gergjev. Mariinsky MAR0577 (2 cd). Vladimir Putin julisti viime joulukuussa vuoden 2016 ”Prokofjevin vuodeksi” säveltäjän syntymän 125-vuotisjuhlan kunniaksi ja kannusti venäläisiä muusikoita ottamaan sen huomioon ohjelmissaan. Valeri Gergjev kiitti ”vilpittömästi ja lämpimästi” Putinia ja valitsi julkaistavaksi sarjan konserttitaltiointeja Mariinski-orkesterin kanssa. Gergjev on levyttänyt Prokofjevin pianokonsertot aiemmin saman orkesterin ja Alexander Toradzen kanssa. Sinfonioista […]

Dmitri Shostakovitsh: Kamarisinfoniat op. 49a, op. 110a ja op. 83a. Kievin Solistit, johtajana Dmitri Jablonski. Naxos 8.573466. Shostakovitsh hyväksyi aikoinaan alttoviulisti ja kapellimestari Rudolf Barshain laajennukset jousikvartetoistaan. Omaelämäkerrallisen kahdeksannen kvarteton op. 110 sovitus on ollut eniten esitetty, mutta vähäisin muutoksin on suurelle jousistolle laajennettu myös ensimmäinen kvartetto (op. 49). Neljännessä jousikvartetossa op. 83 Barshai lisäsi orkesteriin puhaltimia ja lyömäsoittimia ja pyrki rakentamaan teoksesta juutalaisteemaisen sinfonian.   Olen edelleen sitä mieltä, että osa musiikin intiimistä tehosta […]

Alberto Ginastera: Estancia, Ollantay, Pampeana no 3. Lucas Somoza Osterc, kertoja ja baritoni, BBC Philharmonic, johtajana Juanjo Mena. Chandos CHAN 10884. Tänä vuonna juhlitaan vuonna 1963 kuolleen Alberto Ginasteran, argentiinalaisen taidemusiikin johtotähden, 100-vuotissyntymäpäivää. Chandosin levylle on koottu tanssinsykkeisiä teoksia, joista Ginastera useimmin muistetaan. Argentiinan tasankomaisemiin liittyvä Pampeana (1954) on alaotsikoltaan “sinfoninen pastoraali” ja varhaisempi prekolumbiaanisiin intiaanilegendoihin pohjautuva Ollantay (1947) yksinkertaisesti “kolme sinfonista osaa”. Maatalouden voimaa ihannoiva Estancia-baletti (1941) on Ginasteran subjektiivista nationalismia edustavista teoksista tunnetuimpia. […]

Jón Nordal: Choralis, Adagio, Længnetti, Epitafion, Leiðsla. Islannin sinfoniaorkesteri, johtajana Johannes Gustavsson. Ondine ODE 1282-2. Jón Nordal (s. 1926) on islantilaisen musiikin grand old man ja maansa merkittävin orkesterisäveltäjä sitten Jon Leifsin (1899-1968) Nordal opiskeli ensin kotimaassaan ja toisen maailmansodan jälkeen Sveitsissä Walter Freyn ja Willi Burkhardin johdolla. Hänen läpimurtonsa tapahtui Hindemithin ja Bartókin hengessä sävelletyn musiikin merkeissä, mutta näissä Johannes Gustavssonin ja Islannin sinfoniaorkesterin esittämissä teoksissa vuosilta 1973-1982 hän oli siirtynyt valtaosin atonaaliseen sävelkieleen. […]