Orkesterit ja konsertot

  H ans Werner Henze (1926-2012) oli sodanjälkeisen saksalaisen musiikin suuri lupaus, joka ajautui sivuraiteelle radikaalien mielipiteidensä takia. Sen vuoksi hän muutti Saksasta Italiaan, Ischian saarelle, myöhemmin myös Sansibariin. Suomessa hän vieraili Avantin Suvisoitossa 1996, mitä sellisti Anssi Karttunen Wergon levytekstillä lämpimästi muistelee. Suvisoittoon jätti jälkensä myös säveltäjäkapellimestari Oliver Knussen (1952-2018), jonka tarkkaavaisesta, mutta ymmärtävästä taiteesta levy myös kertoo. Henzen musiikissa modernismi yhdistyi estottomaan fantasiaan ja aistillisuuteen, jotka tuottivat yllättäviä yhdistelmiä ja sävellysotsikoita. Heliogabalus Imperatoria […]

Kun Hilary Hahn saapui syksyllä RSO:n solistiksi soittamaan Sibeliuksen viulukonserttoa, kaksi konserttia myytiin hetkessä loppuun ja jäin itsekin nuolemaan näppejäni. Tähtikarismaa tulvii myös hänen uudelta levyltään, jossa häikäisevimmän vaikutuksen tekee harvoin kuultu Alberto Ginasteran viulukonsertto (1963). Jos Ginastera olisi saksalainen tai englantilainen eikä argentiinalainen säveltäjä, hieno uusekspressionistinen teos esiintyisi ohjelmistossa taatusti tiuhempaan. Teos alkaa soolokadenssilla ja käy seuraavaksi läpi sarjan raastavan vaikeita etydejä orkesterin kanssa. Hidas osa on varattu ”22 solistille”, ja finaali on pianissimossa […]

Ukrainalaispianisti Anna Fedorova ryhtyi keväällä 2022 järjestämään konsertteja maansa hyväksi ja on kerännyt niillä huomattavan määrän humanitaarista apua. Hänen tulkintansa Rahmaninovin toisesta pianokonsertosta yhdessä Amsterdamin Concertgebouw-orkesterin kanssa on saanut Youtubessa yli 35 miljoonaa katsojaa. Hollantilaisyhtiö Channel Classics on levyttänyt Fedorovan Rahmaninov-tulkinnan studio-oloissa yhdessä sveitsiläisen St. Gallenin orkesterin kanssa. Fedorovan suosiota ei tarvitse ihmetellä, sillä Rahmaninovin toisesta pianokonsertosta ei ole aikoihin kuultu näin vapautuneesti romanttista levytystä. Teoksen kimpussa on kuultu teräksisempiäkin virtuooseja, mutta Fedorovan tunnelatauksessa on […]

“Konserton otsikko, ’tasapainoton epätasapaino’, viittaa toisaalta sävellysprosessin luonteeseen ja toisaalta siitä seuraavan muodon monikerroksisuuteen. Teokselle on ominaista suuri tiheys, sillä musiikissa ei esiinny juuri lainkaan variantteja ja vielä vähemmän jaksojen toistoja. Enemmän on kyse kaiken aikaa syntyvästä uudesta materiaalista, josta seuraa eri karakterien tiivis pakkautuminen pieneen tilaan.” Sveitsiläisen Dieter Ammanin (s. 1962) esittelyistä ei aina ole hirveästi apua, mutta hänen viulukonserttonsa (2013) edustaa rikasta ja kekseliästä modernismia. Simone Zgraggen soittaa Caroline Widmanille omistetun konserton suvereenisti, […]

1929 julistaa BR Klassikin uutuus kannessaan, ja Eduard Künneken (1885–1953) Tanssillinen sarja tervehtii kuulijaa Weimarin tasavallan sätkivillä foxtroteilla, syntisen kaihoisilla bluessävelillä ja romanttisesti kaartelevilla Boston-valsseilla. Künneke oli Max Bruchin oppilas, joka sai jazz-herätyksen 1920-luvulla ja keskittyi sen jälkeen repäiseviin näyttämöteoksiin. Tänzerische Suite, alaotsikoltaan Concerto grosso jazzyhtyeelle ja suurelle orkesterille, on uuteen mediaan eli radioon vuonna 1929 tilattu teos, jossa Künneke kiskoo saksalaiset aistien valtakuntaan, jonka natsit vähän myöhemmin tuomitsivat turmioksi ja rappioksi. Myös Hanns Eisler […]

  Jean Sibelius: Humoreskit op. 87 ja 89, Kaksi kappaletta op. 77, Kaksi serenadia op. 69, Sarja viululle ja orkesterille op. 117, Kolme kappaletta viululle ja pianolle op. 81, Kappaleet viululle ja pianolle op. 2. Nicolas Dautricourt, viulu, Orquestra Vigo 430, johtajana Alejandro Garrido-Porras, Juho Pohjonen, piano. La Dolce Volta LDV 23. On hauska kuulla, kun Sibeliusta tulkitaan suomalaisten vakiintuneista käsityksistä poikkeavasti.   Viulisti Nicolas Dautricourt ja espanjalainen Vigo-orkesteri ovat jättäneet viulukonserton rauhaan ja tulkitsevat […]

Antonin Dvorak: viulukonsertto, Romanssi f, Josef Suk: Fantasia g. Christian Tetzlaff, viulu, Helsingin kaupunginorkesteri, joht. Hannu Lintu. Ondine 1279-5. Tetzlaff on viulistiälykkö, joka etsii koko ajan musiikista uusia värejä ja puhuvia ilmeitä eikä tyydy romanttiseen standardisoittoon makeine vibratoineen. Dvorakin konsertto ei ensin tule mieleen hänen ydinosaamisensa esittelijänä, mutta hän on omaksunut enemmän pelimannimaista otetta.   Pontevan kansanomaisuuden jälkeen lyyristen jaksojen hiljainen tuikkiminen ja lennokas filigraanityö tuntuvat sitäkin vangitsevammilta. Paikoin soittoon ilmestyy yllättävänkin kitkeriä ja rouhivia […]

Sergei Prokofjev: Pianokonsertot nro 4 ja 5, Sinfoniat nro 4, 6 ja 7. Aleksei Volodin ja Sergei Bajan, piano, Mariinski-orkesteri, johtajana Valeri Gergjev. Mariinsky MAR0577 (2 cd). Vladimir Putin julisti viime joulukuussa vuoden 2016 ”Prokofjevin vuodeksi” säveltäjän syntymän 125-vuotisjuhlan kunniaksi ja kannusti venäläisiä muusikoita ottamaan sen huomioon ohjelmissaan. Valeri Gergjev kiitti ”vilpittömästi ja lämpimästi” Putinia ja valitsi julkaistavaksi sarjan konserttitaltiointeja Mariinski-orkesterin kanssa. Gergjev on levyttänyt Prokofjevin pianokonsertot aiemmin saman orkesterin ja Alexander Toradzen kanssa. Sinfonioista […]

Alberto Ginastera: Estancia, Ollantay, Pampeana no 3. Lucas Somoza Osterc, kertoja ja baritoni, BBC Philharmonic, johtajana Juanjo Mena. Chandos CHAN 10884. Tänä vuonna juhlitaan vuonna 1963 kuolleen Alberto Ginasteran, argentiinalaisen taidemusiikin johtotähden, 100-vuotissyntymäpäivää. Chandosin levylle on koottu tanssinsykkeisiä teoksia, joista Ginastera useimmin muistetaan. Argentiinan tasankomaisemiin liittyvä Pampeana (1954) on alaotsikoltaan “sinfoninen pastoraali” ja varhaisempi prekolumbiaanisiin intiaanilegendoihin pohjautuva Ollantay (1947) yksinkertaisesti “kolme sinfonista osaa”. Maatalouden voimaa ihannoiva Estancia-baletti (1941) on Ginasteran subjektiivista nationalismia edustavista teoksista tunnetuimpia. […]

W.A. Mozart: viulukonsertot 2 ja 5, Sinfonia Concertante. Frank Peter Zimmermann, viulu, Antoine Tamestit, alttoviulu, Baijerin RSO:n kamariorkesteri, joht. Radoslaw Szulc. Hänssler 15042. Suomessakin usein vieraillut saksalaisviulisti Frank Peter Zimmermann on löytänyt salatun polun Mozartin viulukonserttoihin. Hänen käsissään niiden galantti meno ei käänny yhtään sievisteleväksi, vaan ne ovat täynnä melodista raikkautta ja purevaa fraseerausta. Kaikki ylimääräinen vibrato on karsittu, mutta otteen solakkuus ei ole silti pakkopaita. Zimmermann tekee kaiken modernin viulunsa ehdoilla ja antaa sen […]

Robert Schumann: Viulukonsertto, Fantasia viululle ja orkesterille op. 131, Sinfonia nro 1 “Kevät”. Pariisin Kamariorkesteri, johtajana ja viulusolistina Thomas Zehetmair. ECM 4811369. Robert Schumannin viimeisiin teoksiin kuuluva viulukonsertto oli vuosikymmeniä pannassa säveltäjän lähipiirin arvioitua teoksen kuvastavan hänen heikkenevää mielenterveyttään. Konsertto sai kantaesityksensä vuonna 1937, mutta vasta 1970-luvulta lähtien se on kuulunut valistuneiden viulusolistien ohjelmistoon noustakseen viime aikoina miltei muoti-ilmiöksi. Thomas Zehetmair levytti Schumannin viulukonserton ensi kerran kolmekymmentä vuotta sitten, mutta sen jälkeen hän on osallistunut […]

Jón Nordal: Choralis, Adagio, Længnetti, Epitafion, Leiðsla. Islannin sinfoniaorkesteri, johtajana Johannes Gustavsson. Ondine ODE 1282-2. Jón Nordal (s. 1926) on islantilaisen musiikin grand old man ja maansa merkittävin orkesterisäveltäjä sitten Jon Leifsin (1899-1968) Nordal opiskeli ensin kotimaassaan ja toisen maailmansodan jälkeen Sveitsissä Walter Freyn ja Willi Burkhardin johdolla. Hänen läpimurtonsa tapahtui Hindemithin ja Bartókin hengessä sävelletyn musiikin merkeissä, mutta näissä Johannes Gustavssonin ja Islannin sinfoniaorkesterin esittämissä teoksissa vuosilta 1973-1982 hän oli siirtynyt valtaosin atonaaliseen sävelkieleen. […]