Soitin ja kamarimusiikki

William Byrd: Myöhäisteoksia virginaaleille, Orlando Gibbons: Pavane MB 18 & Galliarda MB 19. Aapo Häkkinen, virginaali ja cembalo. Alba ABCD 405.   Aapo Häkkinen aloittaa Byrdin myöhäisten klaveeriteosten levyn tekstiosan lainaamalla Gustav Leonhardtia, jonka mukaan William Byrd ”on yksi viidestä kaikkien aikojen parhaasta säveltäjistä”. 1960-luvulla lausahdus oli tarpeellinen herätyshuuto, mutta nyt se tuntuu enemmän puberteettiselta uhittelulta. Mutta myös Häkkisen soitossa riittää itsetietoisia vetoja ja vanhojen pianovirtuoosien haastavuutta. Byrdin myöhäiset klaveeriteokset 1500- ja 1600-lukujen vaihteesta ovat […]

Sergei Rahmaninov: Pianosonaatti nro 1. Pjotr Tshaikovski: Méditation, Passé lointain, Scherzo à la Russe. Igor Stravinsky: Tulilintu: Danse infernale, Berceuse, Finale. Mili Balakirev: Islamey. Alexandre Kantorow, piano. BIS 2150. Alexandre Kantorow, maineikkaan viulistin poika, sai kiitosta debytoidessaan Lisztin pianokonserttojen levyttäjänä. Virtuoosivaihde on päällä myös tässä venäläisessä cocktailissa. Rahmaninovin d-molli-sonaatissa riittää nuotteja ainakin kolmeen perinteiseen pianosonaattiin. Kantorow jr. jäsentää kaiken vakuuttavan selkeästi, mutta teoksen kirjallis-ohjelmallinen ulottuvuus Goethen Faustista jää etäisemmäksi. Samalla tavoin Stravinskyn Tulilinnun kolme pianotranskriptiota […]

Max Bruch: Jousikvintetto Es-duuri, Jousikvintetto a-molli, Jousioktetto B-duuri. The Nash Ensemble. Hyperion CDA68168. On varmaan oikein todeta, että kulttuurihistoriallisesti romantiikan kukoistus päättyi ensimmäiseen maailmansotaan, mutta on koko joukko säveltäjiä, joille sitä ei ennätetty heti kertoa. Saint-Saënsin ja Faurén lailla vanha Max Bruch (1838-1920) sävelsi sodan aikana ja jälkeen kamarimusiikkia, joka tiivisti taakse jääneestä aikakaudesta teknisesti kaiken kokenutta, tyyliltään suvereenia ja dramaturgialtaan ajatonta taidetta. Kaksi postuumisti julkaistua jousikvintettoa ovat vuodelta 1918, ja neljälle viululle, kahdelle alttoviululle, […]

Johannes Brahms: balladeja ja fantasioita. Denis Kozhukhin, piano. Pentatone 5186568. Denis Kozhukhinilla on venäläisen koulun mehukas, tukeva sointi, mutta Brahmsin balladeissa ja fantasioissa hän osaa antaa sille ilmaa niin, että syntyy melkein leijuva tunnelma. Balladien lyyrinen salaperäisyys korostuu hitaissa tempoissa, ja tulkinnat ovat pikemmin ohikiitäviä kuin syvyyksiin pureutuvia. Fantasioissa Denis Kozhukhin tavoittaa Brahmsin myöhäiskauden jalon resignaation mutta antaa myös intohimojen leiskua. Clara Schumannin syntymäpäivälahjaksi sävelletty Teema ja variaatiot op 18b on maanläheinen avaus levylle. Kiinnostava […]

Erik Bergmanin pianomusiikkia. Tuomas Mali, piano. Pilfink records JJVCD-166. Suomalaisen modernismin ja dodekafonian uudisraivaajan Erik Bergmanin (1911–2006) orkesteri- ja vokaalimusiikki kyllä tunnetaan, mutta hänen pianomusiikkinsa on jäänyt hämärän peittoon. Vähän syystäkin. Tekstin tai soitinvärien puuttuessa säveltäjän toivoisi piiskaavaan mielikuvituksensa laukalle, mutta Bergman on tyytynyt vain taittelemaan paperimassasta sinänsä mallikelpoisia mutta elementtirakennelmien tuntuisia origameja. Esimerkiksi Intervalles op. 34 perustuu – yllätys yllätys – kaikkiin intervalleihin, mikä kelpo sävellysteknisestä lähtökohdastaan huolimatta kuuluu nykyään lähinnä opiskelijoiden kotiläksytyyliin. Toisaalta […]

Das Wohltemperierte Akkordeon. J.S. Bach: preludeja ja fuugia. Mie Miki, harmonikka. BIS-2217. Johann Sebastian Bachin 48 preludin ja fuugan kokoelmaa tavataan nimittää ”pianon Vanhaksi testamentiksi”, jonka edellyttämään hartauteen on yltänyt lähinnä Svjatoslav Richterin pedaaliin hukutettu ja verkkaisuuteen venytetty kirkkoäänitys modernilla Steinwaylla. Harmonikansoittaja Mie Mikin valikoima on niin ikään taltioitu kirkon kaiuissa, mikä kuuluu kiisselinä äänten herätessä aina vailla äkkinäisiä atakkeja. On kuitenkin väärin luulla, että Bachia voi tulkita vain oikein tai väärin, napakasti tai velloen, teemoja […]

Sergei Tanejev: Pianotrio op. 22. Nikolai Rimski-Korsakov: Pianotrio c-molli. Leonore-pianotrio. Hyperion CDA68159. Sergei Tanejev (1856-1915) oli parhaimmillaan kamarimusiikissa ja pianotrio op. 22 (1907) on hänen parhaita kamariteoksiaan. Tshaikovskin tai Rahmaninovin triot tunteva venäläisromantiikan ystävä voi pettyä siihen, että Tanejev oli kiinnostuneempi musiikillisesta rakennus- ja käsityöstä kuin vyöryvästä tunneilmaisusta. Ei d-molli-triosta slaavilaista tunnetta puutu, eikä sen tavallista kiinteämpi muodonkäsittely tee siitä abstraktia.  Kun teokseen syventyy – ja se onnistuu Leonore-trion levytyksellä mainiosti – sen kamarimusiikillinen vuorovaikutus […]

Franz Liszt: Pianoteoksia ja –transkriptioita. Imogen Cooper, piano. Chandos 10938 Älykäs romantiikan tulkki Imogen Cooper on tehnyt syvällisen Liszt-levyn, joka kietoutuu tämän Liebestod-transkription ympärille. Sen rinnalle Cooper on tuonut vastikään menehtyneen unkarilaisen Zoltán Kocsisin transkription Tristan-alkusoitosta. Lisztin ja Wagnerin suhteesta kiinnostunut ohjelma on täyteläinen: on välähdys Wagnerin omaa pianomusiikkia, Lisztin myöhäisteosten tummaa kokeellisuutta sekä italialaisissa ja saksalaisissa kulttuuriliemissä marinoituja teoksia – valikoima Vaellusvuosien Italiaa sekä Lisztin oma pianoversio Faust-sinfonian Gretchen-osasta. Jälkimmäinen on levyn helmiä. Nykyään […]

Joseph Haydn: Jousikvartetot op. 54 ja 55. The London Haydn Quartet. Hyperion CDA68160 (2 cd). Haydnin kaksi jousikvartetto-opusta 54 ja 55 valmistuivat vuonna 1788, ja hän antoi ne Esterházassa toisena viulunsoittajana toimineelle Johann Tostille myytäväksi pariisilaiselle kustantajalle. Näissä ensiviulun osuus on erityisen briljantti. Vain yhdellä kvartetoista, op. 55/2 f-molli, on lisänimi: ”Partaveitsi” – jollaiseen säveltäjä tarun mukaan oli valmis vaihtamaan teoksen. Mitkään legendat eivät kuvasta näiden kvartettojen kekseliäisyyttä, yllätyksellisyyttä ja ammattitaitoa. Haydn oli tässä vaiheessa […]

W.A. Mozart: Fantasia c, sonaatti nro 14 c, Robert Schumann: Fantasia C, Geistervariationen. Pjotr Andreszewski, piano. Warner Classics 0190295888558. Puolalainen Pjotr Andreszewski on ollut oman tiensä kulkija siitä lähtien, kun hän nuorena Leedsin pianokilpailussa käveli ulos kesken semifinaaliesityksensä koska tunsi, ettei soittanut tarpeeksi hyvin. Hän esiintyy harvakseltaan ja vain sellaisin ohjelmin, joissa hänellä on erityistä sanottavaa. Soitossaan yhdistelee pidättynyttä eleganssia individualistisiin otteisiin. Chopin on puolalaisen pianistin sotaratsu, mutta siinäkin hän on välttänyt kaluttuja polkuja. Kuulin […]

Sergei Tanejev: Jousikvartetto nro 8, Jousikvintetto nro 2. Carpe Diem -kvartetti, James Buswell, alttoviulu. Naxos 8.573671.   Sergei Tanejevin (1856-1915) vakavamielinen venäläisromantiikka kukkii parhaimmillaan kamarimusiikissa, jota amerikkalainen Carpe Diem -kvartetti on levyttänyt Naxosille. Tanejev sävelsi 11 jousikvartettoa, joista kahdeksas on vuodelta 1883. Säveltäjän klassisistista ihanteista kertoo kolmanneksi osaksi sijoitettu menuetti, mutta pääosassa ovat lämminsävyinen C-duuri ja vuolas melodisuus, vaikka aiheet eivät jääkään pitkäksi aikaa pyörimään mieleen. Vuonna 1905 valmistunut toinen jousikvintetto kuuluu Tanejevin parhaisiin teoksiin. […]

Franz Schubert: Jousikvartetto nro 14, ”Tyttö ja kuolema”. Jean Sibelius: Jousikvartetto op. 56, ”Voces intimae”. Ehnes-kvartetti. Onyx 4163. Kanadalaisviulisti James Ehnes on tehnyt näyttävää soolouraa, mutta tässä hän esiintyy kamarimuusikkona, nimeään kantavan jousikvartetin primaksena. Tiukasta viimeistelystä ja kultivoituneen suoraviivaisesta soitosta voi tulla mieleen Heifetzin ja kumppaneiden muinaiset kamarimusiikkilevytykset, mutta Amy Schwartz Monetti, Richard O’Neill ja Robert deMaine eivät ole Ehnesiä vaatimattomampia muusikoita. Heille taituruus merkitsee enemmän kvaliteettia kuin vauhtia. Se tekee Schubertin ”Tyttö ja kuolema” […]