Kuukauden klassikko

  Alberto Ginastera (1916-1983) syntyi 100 vuotta sitten Buenos Airesissa katalonialaisen isän ja italialaisen äidin pojaksi. Tuo tieto valaisee hänen synnyinmaansa luonnetta. Argentiinan itsenäistymistä 1816 seuranneen siirtolaistulvan kärjessä olivat järjestyksessä italialaiset, espanjalaiset, saksalaiset ja ranskalaiset maahanmuuttajat. Yli 90 prosenttia Argentiinan väestöstä polveutuu eurooppalaisista siirtolaisista, ja vain alle 3 prosenttia edustaa siirtomaavaltaa edeltäneitä alkuperäiskansoja. Silti yli puolella väestöstä on verenperintöä myös alkuperäiskansoilta. Siirtolaisten kansoittamana maana Argentiinan edellä on vain USA. Ginastera opiskeli kotikaupunkinsa konservatoriossa ja voitti […]

  Pyhä yksinkertaisuus ”Lopen kyllästyneenä vetelyyteen, liioitteluun, keinotekoisuuteen, krumeluureihin ja moderneihin silmänkääntötemppuihin Satie vapaaehtoisesti pidättyi ja pysyi yksinkertaisena, selvänä ja kirkkaana. Mutta yleisö vihaa vilpittömyyttä.” ”Erik Satien teokset ovat esimerkki kieltäymyksestä. Hänen vastalauseensa on paluu yksinkertaisuuteen. Se on ainoa mahdollinen vastalause äärimmäisen monimutkaisuuden aikana.” Kirjailija Jean Cocteaun vuonna 1918 julkaisema ylistys nyt 150-vuotisjuhliaan viettävälle Erik Satielle merkitsi säveltäjän uran kohokohtaa, nousua kabareepianistista uuden musiikin aallonharjalle. Satie, gymnopedisti Tuo tie oli kivinen ja täynnä mutkia. Honfleurissä […]

Franz Schubert: Jousikvintetto C-duuri D. 956 (op. post. 163) “Olen muun muassa säveltänyt kolme sonaattia pianolle, jotka haluaisin omistaa Hummelille. Olen myös säveltänyt useita hampurilaisen Heinen runoja, jotka onnistuivat erittäin hyvin, ja lopuksi olen saanut valmiiksi Kvinteton kahdelle viululle, alttoviululle ja kahdelle sellolle. Olen soittanut pianosonaatteja monissa paikoissa suurella menestyksellä, mutta Kvintettoa kokeillaan vasta lähipäivinä. Jos mitkään näistä sävellyksistä sopisivat teille, niin ilmoittakaa minulle.” Franz Schubert (1797-1828) kirjoitti leipzigilaiselle kustantaja Albert Probstille lokakuun toisena 1828, […]

Ludvig XIV: Ranskan barokin ”kultakausi”, Aurinkokuninkaan säteilyssä   ”Kuninkaan erotti kaikista muista ihmisistä hänen vartalonsa, ryhtinsä, miellyttävyytensä, kauneutensa, ylevyytensä, äänen sointi, puhetapa ja koko persoonallisuuden luontainen viehättävyys ja majesteettisuus.” Versaillesin palatsissa asuneen Saint-Simonin herttuan kuvaus Ludvig XIV:stä tuntuu imartelevalta, mutta todellisuudessa hän kuului hallitsijansa katkerimpiin kriitikoihin. Monarkistit viettivät viime syksynä Ludvig XIV:n (1638-1715) 300-vuotismuistojuhlaa, mutta tasavaltalaisia ei ehkä haittaa, että asiaan palataan pienellä viiveellä. Ludvigista tuli isänsä kuoltua kuningas 5-vuotiaana. ”Aurinkokuningas” hänestä tuli, kun hän […]

  Keväästä kesäksi Kauvan kattanut maata on hallan ja hämärän vyö, kauvan on kuura peittänyt maan, kauvan on huura huokunut mielihin hallaa vaan – Paistaos armahin aurinko, hellitä hempeä pouta, jotta lähtisi sydänten jää ja sulais rintojen routa. Nuoren Eino Leinon Kevätlaulu (1896) muistuttaa kevään merkityksestä Pohjolan kansoille. Ei vain luonto, vaan ihmisten mielet ja kokonaiset kansakunnat uudistuvat, kunnes saapuu taas seuraava syksy. Matka keväästä kesään on kulttuurihistorian viljellyimpiä aiheita, mainio alusta aistillisille kielikuville ja […]

    Pjotr Tšaikovski: Sinfonia nro 6 h-molli op. 74, “Pateettinen”   ”Voin kertoa sinulle vilpittömästi, että uskon tämän sinfonian olevan parasta mitä olen koskaan tehnyt. Ainakin se on kaikkein syvimmin koettu. Ja rakastan sitä enemmän kuin mitään muuta sävellystäni.” Pjotr Tšaikovski (1840-1893) sai elokuussa 1893 valmiiksi uuden sinfoniansa ja viestitti siitä ensimmäiseksi sisarenpojalleen Vladimir ”Bob” Davidoville. Tšaikovski lähetti elokuun aikana samanlaisia viestejä monille kollegoilleen, sukulaisilleen ja ystävilleen. 53-vuotiaan ja menestyksen harjalla elävän säveltäjän kuudes […]

Claude Debussy: Sonaatti huilulle, alttoviululle ja harpulle ”En ole muuta kuin heikko ihminen, jota tämä kauhistuttava jättiläistuho viskoo kuin pientä atomia. Kaikki mitä teen vaikuttaa minusta surkean vähäpätöiseltä”, kirjoitti Claude Debussy ensimmäisen maailmansodan sytyttyä. Monet muusikkoystävät – kuten ambulanssijoukkoihin ilmoittautunut Ravel tai kotiaan puolustaessaan kuollut Magnard – ottivat vastaan isänmaansa kutsun, mutta Debussy oli jo yli 50-vuotias ja parantumattomasti sairas mies. Sodan innostus hukkui pian juoksuhautojen joukkotuhoissa. Se ei silti purkanut nationalistista henkeä, joka oli […]

  Ludwig van Beethoven: Viulukonsertto D-duuri op. 61 Ludwig van Beethoven (1770-1827) kokeili viulukonserton säveltämistä 1790-luvun alussa, mutta konsertosta C-duurissa WoO5 on jäänyt jäljelle vain palanen ensimmäisestä osaa, kekäleenä hehkuva kimppu temperamenttisia taituriotteita. Beethovenista ei tullut viulunsoitossa samanlaista virtuoosia kuin pianistina, mutta hänellä oli Bonnin hoviorkesterissa paikka alttoviulustina. Säveltäessään 1790-luvun lopulla uudelleen viululle Beethovenin suhde soittimeen oli muuttunut. Kaksi romanssia viululle ja orkesterille viittasivat nimensä mukaisesti uuteen aikakauteen ja melodiseen tunteellisuuteen, jonka sävyjä viulu oli […]

  Robert Schumann: Karnevaali op. 9 Helmikuussa alkaa suuri paasto ja pääsiäisen odotus, jota ennen juhlitaan laskiaista. Luterilaisessa perinteessä se tarkoittaa pulkkamäkeä ja hernekeittoa ja ortodoksisessa traditiossa Stravinskyn Petrushkan markkinahumua, blinejä ja rekiajeluja. Katolisessa maailmassa se ilmenee karnevaaliaikana kulkueineen, naamiaisineen ja tanssiaisineen. Robert Schumann tutustui wieniläiseen karnevaaliperinteeseen vuonna 1839 ja sävelsi pianoteoksen Faschingsschwank aus Wien (Wienin laskiaiskujeita), joka ensimmäisessä osassaan lainaa pyhän allianssin Itävallassa visusti kiellettyä Marseljeesia. Kielletyn uhmaaminen on yksi keskeisistä karnevaaliperinteistä. Karnevaaleilla on […]

Matti Salminen oli uransa ehkä kuuluisimmassa roolissa Jumalten tuhon Hagen-paholaisena Suomen Kansallisoopperan tuotannossa. Richard Wagner: Götterdämmerung (Jumalten tuho) Maailmanloppua odotellessa “Aurinko mustuu, maa luhistuu mereen, taivaalta sortuvat säteilevät tähdet, roihuten palaa elämänpuu, korkeat lieskat taivaalle lyövät.” Näin ennustaa naisshamaani Eddan jumalrunojen Voluspassa, ja näin päättyy Richard Wagnerin Jumalten tuho partituurin esitysohjeessa: ”Leimuavat liekit valtaavat Vanhallan salin ja kun ne ovat peittäneet jumalat kokonaan näkyvistä, esirippu laskeutuu.” Lopputuloksen ei pitäisi olla yllätys. Maanjumalatar Erda varoitti ylijumala […]

  ”Täyttäessänne tänään seitsemänkymmentä vuotta työnne seppelöimänä, yhtenä tämän aikakauden suurimmista luovista hengistä, tahtoo kansa, jolle on suotu onni lukea Teidät omaksensa, jonka taisteluja, murhetta ja riemuja Te olette neronne voimalla taikonut iäti säilyviksi sävelkuviksi, jonka uskoa ja uskallusta Te olette väkevästi sytyttänyt, jonka hengelle Te olette antanut oman henkenne avaruutta ja jonka nimelle Teidän elämäntyönne on kautta koko sivistyneen ihmiskunnan tuottanut arvoa ja mainetta, lausua Teille, sävelten mestarille, ilmi kiitollisuutensa, ihailunsa ja rakkautensa.”   […]

Risti, miekka ja rakkaus ”Voitettu saalis oli niin suuri, ettei kukaan tiedä sen loppua; kultaa ja hopeaa, astioita ja jalokiviä, silkkiä, turkiksia, hienoimpia tavaroita, joita maailmasta löytyy. Ja minä Geoffrey Villehardouin, Champagnen marsalkka, voin hyvin todistaa, ettei koskaan sitten maailman luomisen ole yhtä paljon saalista saatu mistään kaupungista.” Neljäs ristiretki käynnistyi 1198 paavi Innocentius III:n bullalla Jerusalemin vapauttamiseksi, mutta Venetsiasta purjehtinut ritarijoukko päätyi ryöstämään kristikunnan suurimman ja rikkaimman kaupungin, Konstantinopolin. 1000-luvulta 1300-luvulle ulottuneen ristiretkiajan seurauksista […]