LIVE-ARVIOT

Arvio: Helsingin kaupunginorkesteri, Musiikkitalo 14.10.2022. Susanna Mälkki, kapellimestari, Anssi Karttunen, sello. Whittall, Saariaho, Sibelius. Kaija Saariahon menestystä säveltäjänä on toki syytä juhlia useasti, mutta Helsingin kaupunginorkesteri onnistui saamaan Saariahon 70-vuotisjuhlakonsertin juuri hänen syntymäpäivälleen – itseoikeutetusti säveltäjän luottokapellimestarin Susanna Mälkin johdolla. Saariahon kahden eri aikakauden orkesteriteoksia Notes on Light ja Verblendungen kehystivät kantaesityksensä konsertissa saanut suomenkanadalaisen Matthew Whittallin Hiljaisuus puhuu sekä Jean Sibeliuksen neljäs sinfonia. Vuonna 2006 valmistunut sellokonsertto Notes on Light on kuulemastani Saariahon tuotannosta […]

Arvio: Mark Padmore, tenori ja Kristian Bezuidenhout, piano Ritarihuoneen konsertit -sarjassa 12.10. Schubert: Winterreise.   Kukaan tuskin erehtyy pitämään Franz Schubertin Wilhelm Müllerin runoihin säveltämää Winterreisea opitimistisena musiikkina. Usein yksinäisen kulkijan talvinen tie kohti kuolemaa jähmettyy kuitenkin lumikinoksissa tarpomiseen monotonisessa pessimismissään. Mutta sarjassa on paljon muutakin, ja tenori Mark Padmore ja pianisti Kristian Bezuidenhout osoittivat sen monitasoisuuden Ritarihuoneen konsertissaan. Duo levytti myös tulkintansa 2018 ja sai ylistävät arviot. Tenorin ja Schubertin ajan periodipianon yhdistelmä tässä […]

Cembalisti Marianna Henriksson ja koreografi Anna Mustonen ovat tekivät 2018 Pannuhalliin hienon Maria-vesperin, jossa muusikot, laulajat ja tanssijat löysivät yhteisen ilmaisun Monteverdin musiikin tahdissa. Uudessa Eros-tuotannossaan Tanssin talossa he jatkavat samaa varhaisbarokin aistillisten kurkotusten tematiikkaa. Pohjana ovat tällä kertaa Barbara Strozzin ja aikalaisten madrigaalit ja soitinteokset. Teos on Early Music Helsinki -festivaalia. Ideana on etsiä kaipuun katkeransuloisia tiloja – hieman savolaiseen ”naatitaan ennen kuin laakastaan” -tyyliin, paitsi että eroottisten halujen purkautumista ei koskaan tule. Varhaisbarokin musiikissa […]

Arvio: Kansanradio-ooppera, Kansallisoopperan Alminsali 30.9.2022.   Nykymusiikki, nukketeatteri ja kamariooppera kohtaavat – aiheena Kansanradio, tuo Ylen aalloilta jo 43 vuoden ajan lähetetty ikoninen ohjelma. Kuulostaako yhdistelmä oudolta? Sitä se onkin, mutta samaan aikaan jollain kumman konstilla Teatro Productionsin tuottama Kansanradio-ooppera onnistuu mahdottoman tuntuisessa tavoitteessaan. Nukketeatteritaiteilija Timo Väntsin ohjaus ja libretto olivat perinteisen kamarioopperajuonen sijaan luonteeltaan abstraktimpia ja fragmentaarisempia, mikä sopi hyvin Kansanradion olemukseen: kansalaiset lähettävät ohjelmaan puhelinsoitoilla, kirjeillä ja sähköpostilla mielipiteitään ja valituksiaan, ilon aiheitaan kuin […]

Arvio: Suomen Kansallisbaletin Tripla World Wide Dance, ensi-ilta 30.9. Koreografit Justin Peck, Fei Bo ja Akram Khan.    Vuosia etukäteen toimiva taidelaitosten ohjelmasuunnittelu voi olla ajankohtaista myös vahingossa, kuten kävi Kansallisbaletin uudessa Tripla-illassa nähdylle Akram Khanin koreografialle Dust. Se kuvaa koskettavasti sotaan lähteviä miehiä ja ammustehtaissa työskenteleviä naisia sellaisella liikkeen ja musiikin kielellä, joka nostaa ihmisyyden kuvauksen yleispäteväksi. Teos on tehty ensimmäisen maailmansodan muistolle, ja se on vuokrattu Englannin Kansallisbaletista. Se sopii täydellisesti myös Venäjän […]

Arvio: Jan Lisiecki, piano ja Academy of St. Martin in the Fields Piano Espoon konsertissa Tapiolasalissa 29.10. Mozart, Beethoven.   Kanadalainen Jan Lisiecki on noussut nuorten pianistien tähtikaartiin, mutta ei niinkään telaketjutekniikalla kuin kaunosieluisella ja elegantilla soittotyylillään. Hän on sukujuuriltaan puolalainen, mikä ei tietenkään tee hänestä hyvää Chopin-pianistia, mutta juuri Chopin-tulkinnoillaan ja levytyksillään hän on saanut maineensa. Lisieckin ote klaviatuuriin on luonnollinen ja laulavasti helmeilevä, ja musiikki hengittää hänen käsissään vapautuneesti. Tämä teki hänen vuoden […]

 On selvää, että säveltäjä John Adamsilla on yhä hihassaan ässä jos toinenkin, mutta siitä huolimatta hänen uusi oopperansa Antony and Cleopatra tuntuu olevan jonkinlainen musiikillinen yhteenveto. Ainakin jälkiviisaana voi olla havaitsevinaan säveltäjän monien aiempien teosten viettävän kohti hänen uusimpaansa. Syyskuussa San Franciscon oopperassa kantaesityksenä saanut Antony and Cleopatra on immersiivinen näkemys William Shakespearen vuonna 1606 kirjoittamasta samannimisestä näytelmästä. Yli 500-sivuisessa partituurissa on klassikon ainekset, ja se lienee säveltäjänsä kaikkein monikerroksisin teos. Musiikki on vetoavan puhuttelevaa, […]

Molempien Tampereen teattereiden uutuusmusikaalit ovat yllättävän ajankohtaisia. Ne saavat miettimään, miten Venäjän kanssa voi pärjätä.   Tampere katsoo pääteattereissaan nyt 1900-luvun alkuun. Silloin päätettiin, minkälainen kansakunta Suomesta tulisi. Tampereen Teatteri tekee sen sadun keinoin, Anastasia-animaatiosta muokatun Broadway-musikaalin vaunuilla, ja Tampereen Työväen Teatteri puksuttaa Pariisiin maailmannäyttelyn siivellä, kultakauden taiteilijoiden voimalla. Oikeastaan kahden teatterin musikaalituotantojen yhteiset nimittäjät löytyvät Pariisista ja Venäjältä. Viimeisen keisariperheen toiseksi nuorin tytär jää legendoissa eloon ja ponnistaa vallankumouksen jälkeen keplottelijaemigranttien kyydillä Pariisiin. TTT:n […]

  Helsingin oopperakesän kantaesityksiä Tove J ja Medusa yhdistää pienimuotoisuus: ne kestävät tunnin ja työllistävät montussa vain pienen kamariyhtyeen. Luonteeltaan ne ovat kuitenkin vastakkaisia, edellinen on perinteinen henkilökuva ja jälkimmäinen kokeellinen monitaideteos. Osaavan dramaturgin avusta molemmat olisivat hyötyneet. Heta Ahon säveltämä ja Mirva Koivukankaan kirjoittama Tove J lähtee kiinnostavasta asetelmasta, Tove Janssonin, Tuulikki Pietilän ja Vivica Bandlerin välisestä mustasukkaisuusdraamasta. Kahden edellisen suhde alkaa kukoistaa, ja Toven ja Vivican mennyt suhde on vielä jälkimainingeissa. Käsittelytapa on […]

Radion sinfoniaorkesterin konsertti esitteli ilmaisun äärilaitoja Magnus Lindbergin uudehkon Serenades-teoksen optimistisesta kihinästä Gustav Mahlerin Vaeltavan kisällin laulujen romanttisen maailmantuskan kautta John Coriglianon ensimmäiseen sinfoniaan, joka on 1980-luvun aids-epidemian järkyttävä musiikillinen tulkinta. Serenadi-nimi vie ajatukset johonkin intiimin romanttiseen, mutta Lindbergin viime vuonna Chicagossa kantaesityksensä saanut Serenades tekee heti alkumetreillä selväksi, että nyt pelataan mieluummin testosteronilla. Jos lemmen lirkuttelusta onkin kyse, niin tässä tapauksessa asianosaiset ovat kovin itsevarmoja aikeissaan. Niin uljaasti alun nousu kasvaa: patarummut paukkuvat, ja vaskikuorot […]

Olipa ilta! Muuta ei voinut todeta, kun Korean kansallisen tanssiryhmän vierailuesitys, Tero Saarisen VORTEX Tanssin talossa päättyi. Tätä se on, kulttuurien kohtaaminen parhaimmillaan. Esitys loi siltaa ikivanhasta perinteestä nykypäivään koskettavalla ja energisoivalla tavalla. Saarinen teki koreografiansa vuonna 2014 perinteiseen korealaiseen tanssiin erikoistuneen seurueen ensimmäisenä länsimaisena koreografina. Hän oli jo aiemmin perehtynyt mm. japanilaiseen butoon, joten kulttuurinen diskurssi ei ollut uutta. VORTEX kunnioittaakin pitkälle korealaista perinnettä, jossa liike lähtee hengityksestä, ja energia virtaa rintakehästä ojennettujen käsivarsien […]

Busonin pianokonsertto ja Beethovenin Missa Solemnis ovat klassisen musiikin monumentteja, mutta aikansa kulttuurin lankoja vetävät yhteen myös Monteverdin Mariavesper ja korealainen Jongmyo Jeryeak -seremonia. Ne kuultiin Musikfest Berlinissä.    Ferruccion Busonin pianokonsertto herättää pianistien keskuudessa tunteen Mount Everestille kiipeämisestä. Se on 70 minuuttia kestävä virtuoosikonserton ja sinfonian hybridi, jonka juuret ovat Brahmsin pianokonsertoissa, mutta joka kulkee pitkän matkan muinaisista kulttuureista futuristisiin näkyihin. Kaiken kukkuraksi se ylistää finaalinsa mieskuoron voimin Allahia Tanskan kansalliskirjailijan Adam Gottlob Oehlenschlägerin säkein. […]