LIVE-ARVIOT

Hector Berlioz’n eeppinen jättiooppera Troijalaiset kiersi kesän ja alkusyksyn aikana tärkeimpiä klassisia festivaaleja puolinäyttämöllisenä esityksenä, jolle antoivat erityisen vetovoimansa säveltäjän ajan soittimet saxhorneineen, ofikleideineen, kornetteineen ja ranskalaisine romantiikan ajan puhaltimineen. Ne herättivät henkiin teoksen vallankumouksellisuuden sodanvastaisine sanomineen. Soittimilla on todella väliä – ne voivat olla avain musiikin kieleen. Asialla olivat jälleen kerran periodiliikkeen grand old manin John Eliot Gardinerin Orchestre Révolutionnaire et Romantique ja Monteverdi-kuoro. Produktio aloitti matkansa Berlioz’n n syntymäkaupungin La Côte-Saint-Andrén festivaalilta ja […]

Muutos on tämän vuoden pääteema Tuusulanjärven kulttuuriympäristössä järjestettävässä Meidän festivaalissa, jonka taiteellisesta johdosta Kamus-kvartetti – Terhi Paldanius, Jukka Untamala, Jussi Tuhkanen ja Petja Kainulainen – ottivat viime vuonna kopin. 31 celsiusasteen ennätyshelteisenä sunnuntaina, esiintyjien ja yleisön hikoillessa yhtä lailla Pekka Halosen akatemian tiloissa, oli läsnä se muutoksista yleismaailmallisesti kriittisin eli ilmastonmuutos. Samalla tavoin kuin Pekka Kuusisto omana johtajakautenaan, on myös Kamus heittänyt itseään voimakkaasti mukaan esiintyjäkaartiin, ja he avasivatkin pelin alateemalla Pelko tuntemattomasta. Missy Mazzoli […]

Musiikin ajan keskiviikon 4.7. kaksi konserttia lähestyivät nykymusiikkia eri kulmista, tarjoten perspektiiviä sen moninaisuuteen. Iltapäiväkonsertissa Viitasaaren seurakuntatalolla kuultiin soolo- ja triomusiikkia vailla kummempaa elektroniikkaa, kun taas iltakonsertti Viitasaaren teatterilla sisälsi sampleja, visuaalisia elementtejä, monikanavanauhoja, elektronisia ohjaimia ja poikkeavia soittimia. Kuitenkin molemmat konsertit keskittyivät temaattisesti pitkälle erilaisiin ajatuksiin vuoropuhelusta tai sen puutteesta. Iltapäivän Double Bodies –konsertin esiintyjillä, kölniläisen Ensemble Musikfabrik –ryhmän jäsenillä, oli ässänä hihassa kaksoiskellovasket: Marco Blaauwin trumpettiin, Christine Chapmanin käyrätorveen ja Melvyn Pooren eufoniumiin […]

Radion sinfoniaorkesteri järjesti sinfoniakonserttiperinteen mittapuulla poikkeuksellisen vahvan nykymusiikki-illan. Nykymusiikkitapaukseksi konsertin teki jo se, että kantaesityksensä sai vuonna 2006 Teosto-palkitun Sampo Haapamäen ensimmäinen täysimittainen sinfoniaorkesteriteos, 25 minuuttinen – siis keskimääräistä hivenen laajempi – Motto. Se oli päässyt konsertin paraatipaikalle, ainoaksi teokseksi väliajan jälkeen. Tyypillisesti nykymusiikille varatulle paikalle, avausteokseksi, oli niin ikään valittu uutta musiikkia, Sebastian Fagerlundin Isola (2007), jonka konsertin johtanut Dima Slobodeniouk tilasi aikoinaan Korsholman musiikkijuhlille. Tuloksena oli kahden hyvin erilaisen sävelkielen kohtaaminen. ”] Säveltäjät […]

Forever Young Helsingin Kaupunginteatterin Arena-näyttämöllä On vaikea uskoa, että Forever Young ei ole alun perin Suomeen, suomeksi ja Helsingin Kaupunginteatterin tilauksesta tehty teos. Niin nerokkaasti sveitsiläisen Erik Gedeonin musiikkikomedia on kääntynyt dramaturgi Sanna Niemeläisen suomentamana ja ohjaaja Heikki Sankarin paikallistamana. Paljon ei juonesta passaa paljastaa, mutta lähtötilanne on herkku: esityksen näyttelijät esittävät omaa itseään tulevaisuudessa, muutaman vuosikymmenen päässä. Tuolloin valtaosa tutuista, rakkaista kollegoista loistaa jo taivaallisilla näyttämöillä, mutta sitkeähenkinen kuusikko viettää eläkepäiviään Hämeentien vanhalla Arena-näyttämöllä, […]

  Tampereen Työväen Teatterin Matilda-musikaalin nuoret esittäjät onnistuvat lähes mahdottomassa. Roald Dahlin rajuun lastenkirjaan täytyy olla oma suhde ja ymmärrys siitä, että nyt tehdään jotakin itseä suurempaa.   Puhu tyttö, puhu! Ja tyttö puhuu, selittää tarinoita ja ojentaa ihan pihalla olevia vanhempiaan. Matilda on älykäs pieni ihminen, jota isä ja äiti eivät rakasta. Siinä on draama. Brittikirjailija Roald Dahl (1914–1990) kirjoitti pahoja satuja, joista tuli niin suosittuja, että vanhemmatkaan eivät lopulta uskaltaneet jättää niitä lukematta […]

Katarina Ruckgaberin ja Sholto Kynochin liedkonsertti Klassinen Hietsu -sarjassa 16.4. Schubert, Schumann, Brahms, Mahler.    Lied- ja kamarimusiikin alkuperäisenä esitysympäristönä olivat usein kodit ja salongit. Eduksi musiikin välittymiselle voi olla, jos tätä kodikkuuden tunnetta voidaan jotenkin saada julkisiin konsertteihin. Klassinen Hietsu -konserttisarjassa se onnistuu. Jo paviljonkiin sisään astuessa sieraimiin leviää vastaleivotun pullan tuoksu, ja kahvia voi hörppiä konsertin aikanakin. Käsiohjelmia ei ole, vaan ohjelma on kirjoitettu seinälle. Yleisö ympäröi esiintyjiä niin, että läheinen kontakti säilyy joka […]

Arvio: Helsingin kaupunginorkesteri, Musiikkitalo 3.3.2023. Janne Nisonen, kapellimestari, Mattie Barbier & Weston Olencki, pasuuna. López, Martinaitytė, Leinonen (ke.), Iannotta (ke.). Musiikkitalon pääsalin ovet avautuivat Musica nova Helsinki -festivaalin kolmantena päivänä, kun Helsingin kaupunginorkesterin käsissä saivat kantaesityksensä sekä festivaalin tämän vuoden residenssisäveltäjän Clara Iannottan where the dark earth bends että Minna Leinosen Vimma. Mainitsemattomasta syystä ohjelmajärjestys poikkesi alkuperäisestä, ja kantaesitykset siirtyivät väliajan jälkeiselle puoliskolle, mikä muutti ohjelman dynamiikkaa mielenkiintoisella tavalla. Illan avannut Jimmy López Bellidon Synesthésie […]

Kanadalaispianisti Angela Hewittin resitaali Meidän Festivaalilla veti salin täyteen ja suut hymyyn. Konserttitila, Kallio-Kuninkalan pieni, latoon rakennettu sali oli tähän intiimiin ja tarkkaan kuuluvaan kokemukseen oivallinen. Bachin kaksiäänisissä inventioissa jokainen sävel kaikui salissa terävästi ja rytmisen tarkasti. Flyygelin kannesta heijastuvista Hewittin kasvoista kuvastui päättäväisyys ja keskittyminen, myös puhdas nautinto soittaa, mitä oli kuulokokemuksen ohella ilo seurata. Pianisti vaihteli innokkaasti osasta toiseen, rauhoittaen edellisen lopun ja käyden sitten käsiksi seuraavaan. Beethovenin Myrsky-sonaatissa etenkin ensimmäinen osa jäi […]

Arvio: Radion sinfoniaorkesteri 4.9.2019 Musiikkitalossa. Hannu Lintu, kapellimestari, Martin Grubinger, lyömäsoittimet. Farrenc, Say, Berlioz. Juhlaviikkojen Schumannin Faustin jälkeen käynnisti Radion sinfoniaorkesteri varsinaisen kautensa Hannu Linnun johdolla ajallis-maantieteellisellä ABA-muodolla. 1800-luvun ranskalainen varhaisromantiikka kehysti turkkilaissäveltäjä Fazıl Sayn keväällä kantaesityksensä saanutta konserttoa lyömäsoittimille ja orkesterille. Solistiksi saapui kantaesityksessäkin soittanut itävaltalainen Martin Grubinger. Sayn konsertto, samoin kuin illan päättänyt Hector Berlioz’n Fantastinen sinfonia, ovat RSO:n viemisiä syyskuun lopun Keski-Euroopan kiertueelle. Ennen konserttia esiteltiin myös Kaija Saariahon säveltämä Musiikkitalon uusi, […]

  Daniel Barenboimin konsertti päättyi lämpimiin aplodeihin, jotka salintäyteinen yleisö antoi seisaaltaan. Hiotumpaa ja teknisesti täydellisempää pianonsoittoa on toki kuultu – ja varmaan kuultiin häneltä itseltäänkin jo ihmelapsi-aikana. Pitkä kokemus myös orkesterin johtajana antaa kuitenkin soitolle avaran perspektiivinsä, jossa tekniikka on vain kerronnan väline. Kun 73-vuotias Barenboim soitti pari vuotta sitten Berliinissä Brahmsin toista konserttoa, hämmästelin musisoinnin monumentaalista, voimallista otetta: ikään kuin kiveä veistettäisiin. Moni muusikko vanhemmilla päivillään kääntyy enemmän sisään päin. Sama linja jatkui […]

Virginia Woolfin essee Oma huone alkaa eräästä lokakuun päivästä 1928. Raukea pohdiskelu joen rannalla kasvaa kirkkaiksi ajatuksiksi ja suvereeniksi kieleksi, jotka vaikuttavat vielä liki vuosisataa myöhemminkin. Tällä kertaa ajatukset virtasivat Ruhr-joella, kun Hagenin teatteri kantaesitti Woolfin teokseen perustuvan Outi Tarkiaisen esseeoopperan. Hagenin oopperaa ja teatteria esittävä talo ei ole suoranainen nykymusiikin metropoli, mutta tilaus on ehdottomasti tapaus nuorelle säveltäjälle. Esityspaikka on maantieteellisesti keskeinen: lähialueella asuu viisi miljoonaa ihmistä ja ammattiteattereita tai -oopperoita on tusinan verran. […]