Punakynäniska: Ääneen olivat linnut
Etnomusikologi John Blackingin kuuluisan lauseen mukaan ”musiikki on inhimillisesti järjestettyä ääntä”. Musiikin määritelmään ei ole tapana sisällyttää muun eläinkunnan ääntelyä, vaikka musikaalisina ääninä tunnetaan esimerkiksi erilaisten...
Punakynäniska: Laillistakaa nämä – vaihtoehtoja kannabiskonserteille
Juuri päättyneen konserttikauden aikana suurin osa Helsingin Musiikkitalossa pidetyistä sinfoniakonserteista veti niin hyvin yleisöä, ettei orkesterien tarvitse venyä äärimmilleen niiden miettiessä ihmisten tavoittamista. Atlantin...
Punakynäniska: Tuplasti marginaalimusiikkia
Levyjen ostamisesta kiinnostunut maailma viettää tänään kansainvälistä levykauppapäivää, joka tunnetaan englanninkielisenä käsitteenä Record Store Day. Nyt kahdeksatta kertaa järjestettävän tempauksen takana ovat monikansalliset levy-yhtiöt...
Kamarimusiikkia: Etydi
Uh. Jo pelkkä sana saa irvistämään. Etydi. Hanonin asteikkorimputukset. Metronomi. Tylsä, mekaaninen treenaaminen. Sitä vaistomaisesti ajattelee, että on etydeitä ja sitten on oikeita kappaleita....
Kamarimusiikkia: Karakterikappaleet
Säveltäjät ovat aina kirjoittaneet kosketinsoittimille ulkomusiikillisia kuvia maalailevaa pienmusiikkia, karakterikappaleita, eräänlaisia sinfonisen runon miniasteita: kosketinrunoja. Barokin ajan Ranskassa miltei kaikki kosketinsoitinmusiikkia aivan puhtaita tanssiosia...
Kamarimusiikkia: Preludi ja fuuga
Juhannuksen alla olivat puheena kosketinsoittimien ”mielikuvituslajit” kuten fantasiat ja variaatiosarjat. Näihin voisi toki lisätä myös preludin, praeludiumin tai alkusoiton (eli esileikin). Preludi yhdistyy kuitenkin...
Kamarimusiikkia: Fantasia, toccata, impromptu
Pakollinen historiaosuus: ei sovi unohtaa, että etabloituneen soitinmusiikin historia on selvästi laulumusiikkia lyhyempi. Vasta 1500-luvulla puhdas, itsenäinen – siis ei vokaalimusiikin sovituksiin perustuva –...
Kamarimusiikkia: Pianosonaatti
Kesäblogissa haaveillaan pianomusiikin tahdissa. Ensialkuun pieni henkilökohtaista-osio: olen cembalisti ja ajoittainen wannabe-pianisti, joka – etenkin musiikillisesti haahuilevina teinivuosinaan – manaili silloin tällöin, että mitä...
Kamarimusiikkia: Poulencin ryhmäsonaatit
Tässä parin viime kuukauden aikana olen leikkinyt ajatuksella, että sonaatit olisivat erilaisten soitinpersoonien itseilmaisun kanavia. Että sonaatti lajina olisi enemmän kuin mikään muu (kamarimusiikin...
Kamarimusiikkia: Huilusonaatti
Huilulla on – ehkä kliseisen säestykumppaninsa harpun ohella – soittimista kenties kaikkein stereotyypitellyin persoona: huilu edustaa feminiinisyyttä, linnunlaulua, kaikkea somaa ja hempeää. Kieltämättä huilu...
Kamarimusiikkia: Sellosonaatti
Sellon soinnin sanotaan usein muistuttavan ihmisääntä. Sello koetaan lyyrisenä, mietiskelevänä olentona, joka tulkitsee ihmissielun syviä tuntoja. Samalla siinä on jotain pirullista, ovelaa ja arvoituksellista....
Kamarimusiikkia: Viulusonaatti
Viulua ei ihan suotta sanota soitinten kuninkaaksi. Viulusonaatteja löytyy kasapäin barokista nykypäiviin asti, ja sen ymmärtää: viulu on mitä sopivin tunteiden ja tunnelmien puhetorvi...