Sopraano tulee hulluksi

Portraits de la folie. Destouches, Marais, Campra, Purcell, Händel, Keiser, Heinichen, Eccles, Rebel. Stéphanie d’Oustrac, mezzosopraano, Ensemble Amarillis, johtajana Heloïse Gaillard. Harmonia mundi HMM 902646. Barokki diagnosoi hulluuden häiriökäyttäytymiseksi, jota musiikissa henkilöivät symboliset naishahmot. Hulluus pyrittiin eristämään sitä varten keksittyihin laitoksiin, mutta se herätti myös tirkistelevää mielenkiintoa siinä missä julkiset teloitukset. Mezzosopraano Stéphanie d’Oustracin levyllä hulluuskohtauksia voi tarkkailla turvaetäisyyden päästä, mutta kyse on myös hulluuden varjolla esitetyistä radikaaleista käsityksistä mm. naisen asemasta. d’Oustrac on levyttänyt […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.
Edellinen artikkeliVanhaa musiikkia Portugalista
Seuraava artikkeliSuzukin laimea Bach