J. S. Bach

J. S. Bach: Goldberg-muunnelmat. Lang Lang, piano. DG 4818971.

Lang Lang jakaa yhä mielipiteitä, vaikka hän on 38-vuotiaana jo seestynyt aiemmasta show-mentaliteetista ja paneutunut klassikoihin vakavalla mielellä. Goldberg-muunnelmien levytys on saanut ristiriitaisia arvioita kansainvälisessä lehdistössä: jotkut ovat pitäneet soittoa maneristisena temppuiluna ja toiset taas omaperäisenä hyvässä mielessä. Itse kallistun jälkimmäiselle kannalle. Eiköhän Bach-tulkinnoissa ole jo kaikki kuultu, niin ettei kirjanoppineisuus enää sanele dogmeja.

Tosin minullakin heräsi alussa torjuntareaktio: Lang Lang soittaa teeman niin hidastellen, että se tuntuu kuin Rahmaninov-unelmoinnilta. Mutta heti ensimmäisestä variaatiosta lähtien ilme piristyy, ja jokainen karaktääri valottuu eri kantilta. Kertaukset on koristeltu aina eri lailla, tuhlailevasti ja luovasti, bassojen korostus luo vetävää groovea, ja nopeissa osissa on näyttämisenhalua – jota ei voi Bachissa pitää mitenkään syntinä.

Kaikkia alleviivauksia ei tarvitse hyväksyä. Variaatiot 13 ja 25 (”Musta helmi”) ovat hitaudessaan tekosyvällisiä, ja joskus taas Lang vipeltää hermostuneesti. Mutta aina hän suhteuttaa ratkaisut kokonaisuuteen, jota leimaa flow ja löytämisen ilo. Jos vertaa Murray Perahian ylistettyyn levyyn, niin soinnillisia kontrasteja on paljon enemmän – toki myös kuoppia. Glenn Gouldin asema tämän teoksen parissa ei horju, mutta itselleni paras saatavilla oleva tallenne on Andreas Staierin cembaloversio. Siinä päästään asioiden ytimeen yli instrumentin.

Harri Kuusisaari

Edellinen artikkeliAndreas Romberg
Seuraava artikkeliJoseph Haydn