HKO, RSO, kapellimestari Dalia Stasevska, omniwerkisti Lauri Porra, rap-artisti Paperi T sekä Dance Team Finland. Reseptiltään varmasti viimeisten viikkojen festivaalijulkistuksien hämmentävin esitys realisoituu elokuussa Helsingin juhlaviikoilla.
Nimeä Kuriton kesäyö kantava avajaiskonsertti on saanut säveltäjä Porran yhdistämään omniwerk-jousikosketinsoittimen sinfoniaorkesteriin ja rap-ilmaisuun. Entä milloin Porran hallussa oleva uniikki soitin soi valkokankaalla?
Monitaituri paljastaa jo voittaneensa yhden mainosmusiikkipalkinnon owniwerkiä sisältävällä teoksella. Uudessa Tappajan näköinen mies -rikosjännärissäkin soittimella on oma roolinsa.
”Matalan ääripään murretun kuuloisilla viola organista -soinneilla voi luoda tosi hyvin atmosfääriä. Fantasiani on tehdä omniwerkiin vahvasti nojaava ääniraita vielä joku päivä.”
Lauantaina 23. huhtikuuta Porra pääsee loihtimaan harmonikkataiteilija Veli Kujalan kanssa elävää ääniraitaa vuoden 1922 kauhuklassikkoon Nosferatu. Hän luettelee omaksi soitinarsenaalikseen muun muassa japanilaista kotoa lähellä olevan guzhengin, sormipianot ja bassokitaran.
”Kauhuleffat eivät ole minulle se tutuin elokuvagenre. Olen itse aika herkkähermoinen ja pidän varsinaisesti lähinnä vanhoista kauhuelokuvista.”
Seuraavat kuusi kokonaisvaltaista elokuvaelämystä nousee Porran listan kärkeen: ”En erota scoreja elokuvista sen takia, että musiikki on aina palvelemassa kuvaa.” ”]
Once Upon a Time in America (1984, ohj. Sergio Leone)
”Ennio Morriconella on mielettömän omaleimainen melodian kirjoittamisen taito. Oivaltavat soitinnusratkaisut muistuttavat nykyklassisen musiikin opinnoista. Hän on alan mestareista lähimpänä niin sanottua konserttisäveltäjää.”
Le Mépris (Sen täytyi tapahtua 1963, ohj. Jean-Luc Godard)
”Georges Delerue edustaa tässä nyt sitä perinteisempää, jousisoitinpainotteista elokuvamusiikkia. Pääteema on konstailematon ja todella toimiva. Omasta kokemuksesta tiedän, että vain harvoihin paikkoihin elokuvissa sopii melodia. Jos tekee melodian, sen olisi hyvä toimia myös kahden sekunnin versiona. Ajatellaan, että elokuva sanelee toteuttamaan jonkin tunnetilan ja minulla on tosiaan se kaksi sekuntia aikaa.”
Twin Peaks: Fire walk with me (1992, ohj. David Lynch)
”Elokuva oli teini-iässä aivan valtava kokemus. Elokuvassa äänisuunnittelu ja Angelo Badalamentin säveltäminen sekoittuvat. Vaatii tosi paljon pokkaa tehdä tuollainen ääniraita. Monet Badalamentin tavaramerkkiratkaisuista ovat nykyajan vakiokamaa. Leimallisuus on verrattavissa vaikkapa tiettyihin John Williams -piirteisiin.”
Miami Vice (tuotantokaudet 1–2, 1984, käsikirj. Anthony Yerkovich)
”Jan Hammer sävelsi tähän jokerina valitsemaana tv-sarjaan muodon kannalta todella hienoa, hengeltään minimalistista musiikkia. Hän osoitti malttia eikä säveltänyt yhtään liikaa kamaa. Hammerin hienovaraisen kehittelyn yllättävän suurissa tehoissa todellakin toteutuu periaate less is more.”
The Master (2012, ohj. Paul Thomas Anderson)
”Jonny Greenwoodissa on hyvin paljon Pendereckiä. Myöhäisromanttinen elokuvamusiikki loistaa Korngoldin ja Williamsin merkityksessä täysin poissaolollaan. Greenwood tykkää lähimikittää jouset ja saa lopputuloksen kuulostamaan kaikkine rahinoineen todella kiinnostavalta.”
Sicario (2015, ohj. Denis Villeneuve)
“Olimme juuri Jóhann Jóhannssonin kanssa pohjoismaisessa Harpa Awardsissa ehdolla samassa elokuvamusiikin honor-kategoriassa. Tämä tuore työ on häneltä hyvin pitkälti dronea. Islantilainen on ollut nyt kahtena vuotena peräkkäin Oscar-ehdokkaana.”
Kauhuelokuva Nosferatu (1922, ohj. F. W. Murnau) la 23. huhtikuuta klo 21.30 Loud Silents -mykkäelokuvafestivaaleilla Tampereen ylioppilasteatterissa. Lauri Porra ja Veli Kujala, musiikki. Lisätiedot: loudsilents.com
