Maija Parkon taiteellinen tohtorintutkinto Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa käsittelee ranskalaista pianomusiikkia. Kirjallinen työ ottaa monitaiteelliseen näkökulman Claude Debussyn tuotannosta poimittuun pianopreludiin. Pianisti itse aikoo esittää tutkintonsa julkisen tarkastustilaisuuden konserttiosuudessa sekä kanonisoitua repertuaaria että marginaalista musiikkia 1900-luvun alusta.
Erik Satien (1866–1925) syntymän 150-vuotisjuhlan hengessä pyysimme Parkoa pureksimaan kaksi tähän ranskalaissäveltäjään liittyvää väitettä.
Tämähän kuulostaa ihan Debussyn musiikilta.
”Eric Satien pianotuotanto on ällistyttävän monityylistä ja hykerryttävän kokeellista. Ajattelen, että suora rinnastus Debussyn musiikkiin tuntuu keinotekoiselta, ellei turhalta. Säveltäjät olivat lähtöisin täysin eri tyyppisistä lähtökohdista ja tuottivat juuri itselleen tunnistettavaa musiikkia, joka oli aikakauden ympäristössä radikaalia. Debussy oli pitkälle koulutettu Pariisin konservatorion kasvatti – vaikkei hän sitä halunnutkaan korostaa. Satien opiskelut taas olivat hyvin hajanaisia.
Miehet olivat keskenään läheisiä ystäviä, kunnes molemmat alkoivat saavuttaa menestystä säveltäjinä. Ystävyyssuhde meni rikki, eikä Satieta nähty edes Debussyn hautajaisissa vuonna 1918. Toki taiteilijoina he ammensivat inspiraatiota osittain samoista lähteistä. Vuosisadan vaihteen eksotismi, esoteeristen ilmiöiden tutkiminen, kiinnostus symbolistiseen runouteen ja alitajuisiin ilmiöihin sekä irtautuminen romantiikan ihanteista kuuluvat molempien tuotannossa.
Samankaltaisuudesta nostaisin esiin Satien pianokappaleet Ogives (1886) suhteessa Debussyn preludiin Uponnut katedraali (1909–1910). Satie inspiroitui Notre Damen katedraalista ja sen kaarista (ogives). Sävellyksen neljä osaa rakentuu neliäänisten modaalisten sointublokkien ympärille. Holvikaaret tulevat esiin paitsi kaikuvassa soinnissa, myös sävellyksen graafisessa ilmiasussa nuottipaperilla, sillä tahtiviivat puuttuvat. Satien suhde katedraaliin ja sen kaariin on äärimmäisen minimalistinen: tekstuuri pysyy samanlaisena teoksen alusta loppuun.
Uponnut katedraali puolestaan viittaa kelttiläiseen legendaan uponneesta Ys’n kaupungista. Debussy käyttää Satieta laajemmin soittotekniikoita ja sävellystekstuureja, mutta gregoriaaniset sointublokit löytyvät preludistakin.
Erik Satie on länsimaisen taidemusiikin ensimmäinen, viimeinen ja ainoa ajaton säveltäjä.
”Satien eksentrinen hahmo on ranskalaisen 1900-luvun alun avantgarden keskiössä. Häntä voisi kuvata ”]mystikoksi, minimalistiksi, humoristiksi, satiirikoksi, antiromantikoksi ja monilahjakkuudeksi. Satie on monitasoinen avantgardisti-anarkisti ja suunnannäyttäjä kokeellisuudessaan ja valloittavassa hulluudessaan.
Ironinen suhde romantiikan ajan estetiikkaan tulee esiin esimerkiksi pianokappaleessa Chapitres tournés en tous sens. Sen partituuri on täynnä absurdeja sanallisia ohjeistuksia, kuten ”Kuuntele minua!”, ”Miss Whoozit menee naimisiin miehen kanssa, joka on kuiva kuin käki” ja ”Soita kivuliaasti”.
Näillä ohjeistuksillaan Satie ottaa kantaa ohjelmamusiikin ideaan, musiikin ontologiaan – mitä sillä voi ilmaista tai mitä musiikin ulkopuolisia ilmiöitä voimme kuulla – tai yhtä lailla teosuskollisuuteen eli kysymykseen, miten ja miksi esiintyjän tulisi toteuttaa nämä säveltäjän toiveet.”
Maija Parkon taiteellisen tohtorintutkinnon tarkastustilaisuus la 28.5 klo 12 Musiikkitalon Camerata-salissa. Mukana sopraano Jenni Lättilä, viulisti Annemarie Åström ja sellisti Eeva Rysä. Claude Debussyn, Déodat de Séveracin, Lili Boulangerin ja Germaine Tailleferren musiikkia.
