Hannu-Ilari Lampila ja Pentti Savolainen: Timo Mustakallio tuntematon sankaritenoriKun monia kiinnostavan henkilöhistorian kirjaamiseen on ryhdytty, perin heppoisiin ratkaisuihin on kuitenkin päädytty. Ihmetyttämään jää lukematon määrä asiavirheitä, kerronnan epäloogisuus, kirjan rakenteen luonnosmaisuus ja pelkkä ulkoasun epäsiisteys.
Pentti Savolainen on aikoinaan tuntenut henkilökohtaisesti Mustakallion, mikä näkyy kirjassa valitettavan harvoin ja silloinkin turhanaikaisissa yhteyksissä. Kirjoittaja ja Mustakallio ovat istuskelleet monet kerrat yhdessä saunassa ja jutelleet niitä näitä – mitä he ovat keskustelleet, se kerrotaan vain muutaman lauseen painolla, kunhan todetaan, että saunassa oltiin ja pari punssia otettiin.
Kirja on suurelta osin ilman merkittävää toimitustyötä laadittu kokoelma referaatteja lehtiarvosteluista Mustakallion oopperaesiintymisistä eri puolilla Saksaa. Toisaalta mukana on melkoinen määrä anekdootteja Savonlinnan oopperajuhlien historian varrelta – eikä monikaan niistä liity millään tavalla Mustakallioon, esimerkkinä tarina festivaalien ”pontikkaskandaalista” 1980-luvulla.
Varsinkin hutilointi henkilöiden nimien kirjoittamisessa on raivostuttavaa. Kun Mustakallion muinaisen opettajan sukunimi on yhdellä ainoalla sivulla ensin Larsén, sitten Larén ja lopulta Larcén, tulee miettineeksi, mikä opettajan nimi oikeasti mahtaa olla. Samankaltaisia esimerkkejä kirjaan on päätynyt useita.
Savolaisella on laatimassaan elämäkerrassa tapana kirjoittaa yksi ja sama asia kahteen kertaan perättäisissä tekstikappaleissa vain hiukan sanajärjestystä muuttaen. Tämäkin kertoo siitä, että mitään toimituksellista vaivaa kirjan toteuttamisessa ei ole nähty, tuskin edes oikolukua.
Kirjan annin vähäisyyttä korostaa referenssien puute: vähimmäistapauksessa mukana pitäisi olla ainakin henkilöluettelo sekä lista Timo Mustakallion oopperarooleista debyyttipäivineen ja -paikkoineen.
Elämäkerran ohessa seuraa cd-levy – kuusi aariaa, joista neljä pianon säestyksellä ynnä nuorena kuolleen Mustakallion muistosanat ja Pentti Savolaisen tekemä haastattelu. Esimerkiksi tenoriaariat Toscasta ja Aidasta paljastavat kyllä tenorin äänivarat. Hän oli huomattavan kyvykäs, jopa loistelias italialaistyyppinen sankaritenori, jonka klangi tuo hyvin usein mieleen Mario del Monacon; tämän opissa Mustakallio olikin lyhyen aikaa.
Matti Lehtonen
