Camille Saint-Saënsin (1835-1921) pianokonsertot eivät vain juurruttaneet lajityyppiä Ranskan maaperään, vaan ne uudistivat ja puhdistivat konsertoivaa ilmaisua. Saint-Saëns oli menestyksekäs, ympäri maailmaa esiintynyt pianovirtuoosi, mutta konsertoissaan hän kaihtoi räikeää bravuurityyliä, jossa orkesteri tuomittiin pelkkien solististen sirkustemppujen säestäjäksi.
Sen sijaan Saint-Saënsin pianokonsertoissa taidonnäytteet on upotettu musiikilliseen ilmaisuun. Keveästi ja tarkkarajaisesti laaditusta orkesteriosuudesta tulee pianosoololle aito keskustelukumppani. Lähtökohtana oli usein klassinen kolmiosainen rakennelma, mutta Saint-Saëns höysti sitä säännöllisesti uusilla keksinnöillä. Siten vuonna 1858 valmistunut esikoiskonsertto on mallinnettu Mendelssohnin konserttojen mukaan, mutta osasta toiseen eräänlaisena johtoaiheena liikkuva käyrätorviteema linkittää musiikkia lisztiläiseen orkesterirunoelmaan. Tulinen finaali päättää teoksen komeaan retoriseen pauhuun.
Toinen pianokonsertto g-molli on säveltäjänsä tunnetuin ja valmistui vuonna 1868 kolmessa viikossa juhlistamaan venäläisen säveltäjäpianisti Anton Rubinsteinin vierailua. Kolmiosainen rakenne on epätavallinen: hitaahko ensimmäinen osa ja kaksi nopeaa ja rytmikkäästi tanssivaa osaa. Tunnelma vaihtuu synkästä alusta ketterän scherzon kautta bakkanaaliseen finaaliin – ”teos alkaa Bachista ja päättyy Offenbachiin”, luonnehti aikalaispianisti Zygmunt Stojowski.
Bachista muistuttaa ensimmäisen osan avaava pianokadenssi, josta kasvaa vakava ja kertauksen oktaavivyöryjä kohti kasvava dialogi orkesterin kanssa. Scherzon tanssahtelevan rytmiaiheen esittelee patarumpu ja vielä nopeampi finaali on raivoisa tarantella, jossa pienet paholaiset tuntuvat lennättävän taiturillista soolo-osuutta. Vaikka ramppivalot on suunnattu pianosooloon, orkesteri säihkyy kaiken aikaa nokkelilla soitinnusideoillaan.
Klassisten teostyyppien ohella Saint-Saëns suosi Lisztin kehittämää sinfonista runoa, jonka vaikutus kuuluu pienimuotoisemmissa piano-orkesteri-teoksissa. Saint-Saëns oli innokas maailmanmatkaaja, mutta Auvergnen rapsodiassaan hän muistutti, että sopivat sävelaiheet saattoi löytää lähempääkin. Etelä-Ranskan Auvergnen maisemat hahmottuvat rapsodian avaavassa ranz-de-vachesissa, eli vuoristopaimenien karjankutsusävelmässä.
Hilpeä valssikapriisi Hääkakku ei liity säveltäjän omaan epäonniseen avioliittoon, vaan teos on häälahja pianisti Caroline Montigny-Rémaurylle. Kilpailuteokseksi valmistunut Allegro appassionato korostaa intohimoisuuden sijaan kylmäveristä taituruutta. Myöhäisinä vuosinaan Saint-Saëns vietti talvensa Ranskan kolonisoimassa Pohjois-Afrikassa. Vaikutus kuuluu sekä viidennessä pianokonsertossa, lisänimeltään ”Egyptiläinen”, että Africa-runoelmassa pianolle ja orkesterille vuodelta 1891. Afrikan Algiersissa Saint-Saëns myös kuoli joulukuussa 1921.
Antti Häyrynen
LEVYTIEDOT:
Pianokonsertot 1 & 2
Alexandre Kantorow, piano
Tapiola Sinfonietta
Jean-Jacques Kantorow, johtaa
BIS-2400 SACD (2022) | EAN 7318599924007
SACD Hybrid©
Piano Concerto No. 2 in G minor, Op.22 24:50
1. I. Andante sostenuto 12:36
2. II. Allegro scherzando 5:51
3. III. Presto 6:23
4. Valse-Caprice Wedding Cake, Op.76 6:04
5. Allegro appassionato, Op.70 6:12
Piano Concerto No. 1 in D major, Op.17 26:55
6. I. Andante – Allegro assai 11:53
7. II. Andante sostenuto quasi adagio 8:07
8. III. Allegro con fuoco 6:55
9. Rhapsodie d’Auvergne, Op.73 10:09
10. Africa, Op.89 10:48
Kokonaiskesto 86:42
Virtuositeettia suvussa kulkien
Ei ole tavatonta, että muusikkoperheen vesa jatkaa samassa ammatissa, mutta Kantorowien taustaltaan Venäjän juutalaisessa suvussa virtuoosisuus taitaa olla sekä verenperintöä että huolellisen kasvatuksen tulosta. Isä Jean-Jacques Kantorow on monien viulukilpailujen voittaja, armoitettu taituri. mutta myös arvostettu kapellimestari. Vuosina 1993-1999 hän toimi Tapiola Sinfoniettan taiteellisena johtajana ja on nykyisin orkesterin kunniakapellimestari.
Vuonna 1997 syntyneen Alexandre Kantorowin soittimeksi tuli piano ja vuonna 2019 hänestä tuli ensimmäinen ranskalainen, joka on voittanut maineikkaat Tshaikovski-pianokilpailut. Sen jälkeen urakehitys on ollut rakettimainen ja Kantorow Jr. on kerännyt ylistystä säihkyvillä Liszt-tulkinnoillaan ja levytyksillään. Viimeksi arviomenestykseen on yltänyt hänen levytyksensä Camille Saint-Saënsin viidestä pianokonsertosta Tapiola Sinfoniettan ja sitä johtavan isä-Kantorowin kanssa.
Alexandre Kantorow on kypsynyt huipputaituruuteen maltilla, mutta Saint-Saëns nousi ranskalaiseen tietoisuuteen jo kouluiässä pianon ihmelapsena. Muun muassa Franz Liszt kiitteli häntä kaikkien aikojen loistavimmaksi urkuriksi – parhaimman pianistin paikalle hänelle lienee ollut mielessään joku muu. Saint-Saënsilla oli omien teostensa lisäksi laaja ohjelmisto, kuten hänen aikanaan harvinaista Mozartia, jonka B-duuri-konserton hän esitti kymmenvuotiaana,
Romantiikan aikakaudella Saint-Saëns suosi klassisia ihanteita, eikä innostunut tunnemässäilyistä. Soitinmusiikki oli kirkasälyisen ja teknisesti suvereenin Saint-Saënsin ominta aluetta, vaikka pelkälle pianolle teoksia syntyi vähän. Kotimaassaan hän joutui oppositioon kannattaessaan mm. Schumannin, Lisztin ja Wagnerin ajatuksia, mutta etsi soitinmusiikkiin samalla autenttisesti ranskalaista tyyliä.
Esimerkkiä hän näytti sinfonioillaan ja pianokonsertoillaan. 23-vuotiaana sävelletty ensimmäinen pianokonsertto oli vuonna 1858 ensimmäinen merkittävä ranskalainen pianokonsertto. Kymmenen vuotta myöhemmin valmistunut toinen pianokonsertto on Saint-Saënsin ylivoimaisesti suosituin pianokonsertto. Konserttojen ohella hän sävelsi pianolle ja orkesterille pienimuotoisia teoksia, joiden tunnelma vaihtelee kotoisesta (Auvergnen rapsodia) eksoottiseen (Africa) ja kevyesti kuplivaan (Hääkakku).
Antti Häyrynen