Lauttasaaren musiikkijuhlien kaksi konserttia 11.6. Lauttasaaren kirkossa. Arod- ja Hanson-kvartetit, Marko Ylönen, sello, Alexander Gordon, alttoviulu, Keigo Mukawa ja Mackenzie Melemed, piano. Emma Kajander, sopraano.
Lauttasaaren musiikkijuhlat eli ytimekkäämmin Larufest on löytänyt hyvän temaattisen ytimen keskittymällä jousikvartetteihin. Se lienee merkitykseensä ja ohjelmistonsa tasoon ja määrään nähden laiminlyödyin klassisen musiikin genre Suomessa: tarjonta on hajanaista, ja perusohjelmistoa kuulee pääkaupunkiseudullakin vain satunnaisesti. Larufestillä on paljon paikattavaa, ja se on tarttunut tehtävään tarmokkaasti.
Larufestin torstai-illan alkajaisiksi lavalle astui Arod-kvartetti, yksi kuuluisimmista nuorista alan edustajista. Kun kuulin heitä ensimmäisen kerran Kauniaisten musiikkijuhlilla muutama vuosi sitten, soinnin kirkas fokus ja läpikuultavuus tekivät suuren vaikutuksen. Odotukset olivat siis suuret, ja ne täyttyivät. Joseph Haydnin jousikvarteton D-duuri op. 76 ensimmäisten sävelten tultua kuultaville ei voinut kuin huokaista: mikä täydellinen sävelpuhtaus, nyanssien herkkyys ja keskittyneisyys!
Kaikki tulee kuin yhdestä soittimesta, mutta silti stemmat toinen toistaan inspiroiden. Vaikka Haydnilla ykkösviulun stemma on vielä dominoiva, yhtään passiivista säestysääntä ei ole, vaan priimaksen melodiat syntyvät muiden soinnullisesta kannattelusta ja fraseeraukseen osallistumisesta. Syntyi melkein aineeton, kohottautuva vaikutelma, mitä tuki myös kirkon armollinen akustiikka.
Tämä oli ihmeellistä myös siksi, että Arodin priimas Jordan Victoria on lyhyellä isyyslomalla, ja korvaajaksi tuli Anton Hanson Hanson-kvartetista, joka esiintyy myös Larufestissä. Jokainen muutos on tietenkin iso tiiviisti yhteen kasvaneelle yhtyeelle, puhumattakaan priimaksesta, mutta ei sitä negatiivisessa mielessä voinut kuulla. Ehkä kuuntelu ja reagointi oli molemmin puolin entistäkin intensiivisempää.
Kommunikaation sisäinen voima välittyi yleisölle jokaisen soinnun, fraasin ja vivahteen äärettömän tarkkana hellimisenä. Alkuosassa musiikki liiteli pastoraalisesti ja lempeästi hymyillen ja sai jokaisen variaation myötä lisää kuplivuutta. Teoksen sydän on toinen osa, Largo cantabile e mesto. Sen mystiikka ja hymnimäinen hartaus irrottautuvat klassisesta kvartettokaavasta ja viittaavat jo Beethovenin myöhempien kvartettojen syvällisyyteen.
Festivaali-illan toisessa konsertissa Arod-kvartetti soitti Claude Debussyn jousikvarteton. Esityksessä ei korostunut niinkään impressionistinen hämyisyys vaan tekstuurin väreilevä kirkkaus, toinen toisiinsa sulautuvien värien voima ja jokaisen yksityiskohdan elävyys. Ne toivat selkeästi mieleen teoksen syntyajan ranskalaisen kuvataiteen, joka ammensi ulkoilmasta ja auringosta. Muusikot saivat siihen erityistä ranskalaista aromia, kepeyttä ja viriiliä keskustelevuutta.
Oli hauska verrata Arod-kvartetin soittoa Hanson-kvartettiin, jonka iltaohjelmassa oli W.A. Mozartin jousikvintetto nro 4, alttoviulisti Alexander Gordonin täydentäessä nelikkoa. Kvartetin sointi tuntui Arodia pehmeämmältä ja romanttisemmalta – vaikka priimas siis oli sama.
Teos heijastelee Mozartin elämän raskasta vaihetta, sillä hänen isänsä Leopold oli kuolemansairas ja menehtyi pian kvinteton valmistumisen jälkeen. Kuten tunnettua, g-molli oli Mozartille poikkeuksellisen henkilökohtainen ja traaginen sävellaji, ja toisen alttoviulun tuominen mukaan tuo sointiin lisää tummuutta ja melankoliaa.
Hanson-kvartetti tulkitsi sen poikkeuksellisen sisäistyneesti, pikemmin haurasta surua kuin dramaattisia elkeitä korostaen. Sordiinoitu hidas osa soi kuin usvan keskeltä. Sellistin ongelmat soittimensa kielen kanssa aiheuttivat keskeytyksen, mutta se ei tunnelmaa vienyt. Hiljaiseksi vetävä esitys!
Pēteris Vasksin hiljaisuutta kuulosteleva The Fruit of Silence pianokvintetille sopi Mozartin johdannoksi, ja siinä Hanson-kvartettia täydensi japanilainen pianisti Keigo Mukawa. Hän myös päätti illan Debussyn Clair de lunen loistavalla esityksellä. Mikä sointivärien hallinta ja maaginen yötunnelma! Mukawaa täytyy kuulla lisää!
Ranskalaisen illan aloitti Larufestin taiteellinen johtaja, sellisti Marko Ylönen kantaesittämällä Olli Kortekankaan tilausteoksen Le bonheur de vivre soolosellolle. Teoksen otsikko, Elämänilo, kertookin sen luonteesta: se on virtuoosista, ranskalaisittain kevyttä, jopa svengaavaakin musiikkia. Hieno lahja 60 vuotta täyttäneelle Ylöselle.
Vokaaliantia kamarimusiikin keskelle toivat sopraano Emma Kajander ja pianisti Mackenzie Melemed Gabriel Faurén lauluilla. Ne soivat tyylikkäästi, mutta enemmänkin laulaja olisi voinut herkutella ranskan kielen vivahteilla.
