Olli Kortekangas on suomalaisista säveltäjistä ahkerimpia oopperan parissa työskennelleitä. Hänen uusin oopperansa Isfåglarna, jäälinnut, on jo neljästoista. Se kantaesitetään Kokkolassa 25.10, ja se vierailee Kansallisoopperan Alminsalissa marraskuussa.
Oopperan libretto, jonka on kirjoittanut kirjailija Johan Bargum, perustuu Ovidiuksen Metamorfoosien kertomukseen Alkyonesta ja kuningas Keyxistä, heidän rakkaudestaan, onnestaan ja koettelemuksistaan. Tarinassa sekoittuvat ihmiset ja jumaltarut, arkielämä ja satu.
Mikä antiikin myytissä kiehtoi, Olli Kortekangas?
”Nehän ovat ikään kuin länsimaisen kulttuurin DNA:ssa. Metamorfoosien tarina avautuu moneen suuntaan: se viihdyttää kuvaamalla jumalien ja ihmisten kompleksista suhdetta, koskettaa kertomalla rakkauden voimasta ja anteeksiannosta ja tarjoaa kaiken lisäksi kiinnostavan mytologis-tieteellisen selityksen sille miten kuningaskalastajan – eli jäälinnun – pesintä on mahdollinen Välimeren talvimyrskyjen keskellä”, säveltäjä kertoo.
”Olen useimmissa oopperoissani käsitellyt teemoja, jotka joko perustuvat todellisiin tapahtumiin tai vähintään liikkuvat uskottavassa historiallisessa kontekstissa – toisin sanoen ’voisivat olla totta’. Olen käsitellyt sisällissotaa, oman lapsen itsemurhaa, dementiaa ja totalitarismin kauhuja. Isän tyttö on lavea suomalainen sukusaaga iloineen ja murheineen neljän sukupolven ajalta.”
”Isfåglarna on erilainen: se on kaunis, dramaattinen ja hauskakin satu, jolla ei ole selkeää tapahtuma-aikaa eikä tarkkaa paikkaakaan. Silti se jatkaa luontevasti oopperoitteni sarjaa. Yhteisenä nimittäjänä on kiinnostukseni kuvata pientä ihmistä historian suurta kangasta vasten ja näin tulkita yksilön kertomuksen kautta yhteisiä kokemuksiamme, myös tässä ja nyt. Oopperan erityisyys on tietysti siinä, että kaikki tämä tehdään musiikin avulla ja ennen kaikkea laulaen. Ja kuten sanonta kuuluu, laulu on sydämen puhetta sydämelle.”
Isfåglarnan syntyhistoria on Kortekankaalle sikäli epätyypillinen, että kun yleensä hän on halunnut olla yhteistyössä libretistin kanssa alusta lähtien, tällä kertaa hän sai eteen valmiin tekstin.
”Johan Bargum – jonka kanssa olin työskennellyt vuosia sitten – tarjosi sitä minulle. Mietin pitkään, ryhtyisinkö toimeen. Teksti vain tuntui niin aukottoman valmiilta ja ’näytelmänomaiselta’, että epäilin, osaisinko luoda siihen musiikkini kautta jonkin uuden tason, sehän kuitenkin on oopperasäveltäjän perustehtävä. Mutta sitten innostuin. Bargumin ihastuttava tarina, sen kauneus, huumori ja upeasti soiva kieli veivät mukanaan. Ensimmäinen ruotsinkielinen oopperani syntyi lopulta verraten kivuttomasti.”
”Isfåglarna on alun perin ajateltu kamarioopperaksi, vieläpä niin että osa rooleista on sopivia vielä opiskeluvaiheessa oleville laulajille. Etsimme yhteistyökumppania oopperaa toteuttamaan. Sellainen löytyi Kokkolasta, jossa melko tuore toimija, Keski-Pohjanmaan kamarioopperayhdistys päätti ottaa haasteen vastaan. Kokkolalaisen Centria-ammattikorkeakoulun – samoin jossain määrin pietarsaarelaisen Novian – panos on osoittautunut sekä taiteellisesti että tuotannollisesti tärkeäksi. Alueellinen tuki on ollut muutenkin merkittävää.”
Musiikiltaan Isfåglarna on yhdistelmä läpisävellettyä, motiivisesti tiukkaa musiikkidraamaa ja numero-oopperaa. On aarioita, ensembleja ja kuorokohtauksia. Eikä suuria tunteita säästellä.
”Tekstin ilmavuus ja tarinan nopeat käänteet tarjoavat toisaalta mahdollisuuden kepeään tyylittelyyn ja musiikilliseen irroitteluun. Pieni soitinkokoonpano – 6 muusikkoa – tarkoittaa runsaasti soittamista jokaiselle. Paljon energiaa tulee tästä nuorten, taitavien soittajien miniorkesterista. Mitään antiikin musiikin kuvitelmaa en ole pyrkinyt säveltämään. Toki kuoron tärkeä rooli paitsi toimijana myös kertojana saattaa tuoda mieleen antiikin draamat. Ja eräänlainen välimerellinen tunnelma vallitsee teoksessa aivan ensi tahdeista alkaen.”
Kortekankaan 14 oopperan sarja alkoi jo 1980, ja se kattaa monenlaisia lajityyppejä: teoksia suurille näyttämöille, kamarioopperoita, kirkko-oopperoita, monologeja ja koululaisooppera.
”Miksi sävellän oopperoita? Niin, kai se on yksinkertaisesti ’minun juttuni’. Lapsesta asti olen rakastanut lukemista, teatteria ja elokuvaa, ja ihmisääni on tuttu instrumentti jo omankin kuoroharrastuksen kautta. Ehkä tällainen tausta on vaikuttanut. En ole seurassa mikään tarinakertoja mutta säveltäjänä taidan olla. Toki tuotantooni kuuluu paljon muutakin, myös runsaasti instrumentaalimusiikkia. Ehkä on kuitenkin kuvaavaa, että esimerkiksi orkesterimusiikkini painopiste on konsertoissa. Omanlaisiaan tarinoita nekin.”
