Kuinka mahtuu lähes kokonaisen elämänsisällön verran yhteen turboahdettuun festivaaliviikkoon? Toimittaja ja pelimanni Santeri Kaipiainen kirjoittaa Kaustisen taiasta. Lehtien kauhistellessa poikkeuksellisen kylmää heinäkuun alun säätä* suuntasi Perhonjokilaakson maiseman maanantai-iltapäivän pilvisen taivaan alla väkeä sisään Kaustisen kirkonkylän pääpaikoille, musiikkilukion ja peruskoulun väliin viidennenkymmenennentoisen kerran pykätylle aidatulle alueelle. Kättelyt ja halaukset seuraavat toisiaan,…Tämä artikkeli on vain tilaajille. Kirjaudu tai tilaa lukuoikeus.