Kuinka mahtuu lähes kokonaisen elämänsisällön verran yhteen turboahdettuun festivaaliviikkoon? Toimittaja ja pelimanni Santeri Kaipiainen kirjoittaa Kaustisen taiasta. Lehtien kauhistellessa poikkeuksellisen kylmää heinäkuun alun säätä* suuntasi Perhonjokilaakson maiseman maanantai-iltapäivän pilvisen taivaan alla väkeä sisään Kaustisen kirkonkylän pääpaikoille, musiikkilukion ja peruskoulun väliin viidennenkymmenennentoisen kerran pykätylle aidatulle alueelle. Kättelyt ja halaukset seuraavat toisiaan, ja kuulumisia vaihdetaan, kenties ensi kertaa sitten viime vuoden, tai pidemmänkin ajan takaa. Rupatteluun on vielä hyvin aikaa, sillä viikon alussa ei vielä kovin monella […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.
