Helsingin juhlaviikkojen anti antoi jälleen tilaisuuden pohtia sitä, millainen taiteidenvälisyys ja tyylien yhdistely toimii ja millainen ei. Olen suuri taiteidenvälisyyden ystävä. Musiikin, tanssin, visuaalisuuden ja näyttelemisen ikiaikainen liitto löytää digiaikanakin jatkuvasti uusia maailmoja, joihin mikään lajeista ei yksin kykene. Aasialaisessa esittävässä taiteessa rajoja niiden välillä ei ole ollutkaan. Olen myös sitä mieltä, että genrerajojen vartioiminen musiikissa on turhaa. Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että varsinainen crossover tuottaa harvoin kestävää tulosta. Yhdistely yhdistelyn vuoksi – se onkin ansoista […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.
