Näyttää siltä, että monenlainen fundamentalismi on kokenut tässä maailmassa arvovaltatappion. 1950-luvulla juuri sävellysopintonsa suorittanut Bengt Johansson (1914–1989) aloitti Yleisradiossa äänitarkkailijana ja oli monin tavoin altis kuulemaan ajan säveltaiteen uutuusvirtauksia. Hänen säveltämänsä Suomen ensimmäinen elektroninen teos Kolme elektronista etydiä (1960) jäi Johanssonin uran kannalta pienemmäksi seikaksi kuin se asema, johon tuo saavutus on asetettu genren historiakerronnassa. On erehdys luulla pioneerihahmoa sarjallisuusänkyräksi ja äänisynteesivelhoksi, vaikka hän tiesi ja kirjoitti asioista. Ilmaisullinen fundamentalismi oli läntisessä Keski-Euroopassa ehtinyt kuolla jo ennen ”Benkun” nyttemmin […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.
