Kaiutin on ikkuna musiikkiin

Laadukas äänentoisto solahtaa parhaimmillaan osaksi kodin päivittäistä elämää. Amphionin värillisten suojaverkkojen myötä se saattaa solahtaa jopa osaksi sisustusta.

 

Rondon lukijat lienevät yhtä mieltä siitä, että musiikki on parhaimmillaan konserttisalissa. Useasti sitä tulee kuitenkin kuunneltua myös äänitteiltä kotioloissa – varsinkin näinä pitkittyvän pandemian aikoina. Päätimme tutkailla, miten maailman huipulle noteeratut suomalaiset kaiutinvalmistajat huomioivat musiikinystävän kuuntelutarpeet. Rondon uuden artikkelisarjan aloittaa kuopiolainen Amphion.

 

Amphionin toimitusjohtaja Anssi Hyvönen luonnehtii olevansa äänimies henkeen ja vereen. Silti hänen mielestään kotihifissä ei tulisi korostaa teknologiaa, watteja ja hertsejä, ne kun sekoittavat normikuuntelijan pään. Kysehän on kuulijan omasta havainnosta. Kuulijan ensimmäinen, iso virhe on kuulemma ajatella, että kai sitä tulisi toimeen vähän huonommillakin laitteilla, ”koska en ole mikään hifisti”.

Hyvönen vähän välttelee sanaa ”hifi”, kun puhutaan äänentoistosta, koska käsitteeseen liittyy kielteisiä mielikuvia.

”Hifistely tarkoittaa tänään kaikenlaista nörttien touhuilua, jotain tarpeettoman kallista, mihin kukaan itseään kunnioittava ihminen ei sotkeudu. Tosiasiassa laadukas äänentoistolaitteisto kuitenkin syventää kenen tahansa musiikkikokemusta. Lisäksi se parantaa radikaalisti television äänentoistoa, jolloin vaikkapa New Yorkin Metropolitan Operan esitysten, elokuvien ja asiaohjelmienkin äänestä saa pinnistelemättä selvää”, Hyvönen luettelee.

Amphionin oivalluksia onkin muuttuneiden kuuntelutottumusten huomioiminen kaiutinsuunnittelussa. Kiireisillä nykypäivän ihmisillä kun on muutakin tekemistä kuin istua parhaassa lepotuolissa kuuntelemassa keskittyneesti mielimusiikkiaan levysoittimesta.  

Siksi Hyvönen varoitteleekin kotikuuntelijaa kaiuttimista, jotka suuntaavat ääntä vahvasti yhteen pisteeseen. Ammattilaiset puhuvat ”sweet spotista”, jossa musiikki vaikuttaa läsnäolevalta ja erottelevalta – mutta sen ulkopuolella ei välttämättä juuri miltään.

”Jos kaiuttimen äänikeila on kapea ja tarkka kuin taskulampun valo, se on hyvä ainoastaan siinä pisteessä, johon valo on suunnattu. Tämähän on studiomaailmasta kotikäyttöön tulleiden kaiutinmerkkien helmasyntejä, koska studiossa musiikkia tarkkailee yksi ihminen yhdeltä penkiltä.”

Amphionin mielestä äänen tulee levittäytyä tilaan yleisvalon lailla.

”Sellainen valo on hyvä muuallakin kuin yhdessä pisteessä. Se valaisee samalla koko perheen, joka on levittäytynyt sohville tai liikkuu ympäri huushollia”, Hyvönen vertaa.

Hyvönen laskee, että kaiutinlaitteisto, jonka ääni säteilee tasaisesti ympäri tilaa, saa osakseen paljon enemmän käyttötunteja kuin kapeammalle viritetyt verrokkinsa.

 

Kohti kolmiulotteisuutta

Hyvösellä on mielessään yksi seikka, johon pitäisi ehdottomasti kiinnittää enemmän huomiota, kun pyritään luonnolliseen äänentoistoon.

”Luonnossa kaikki äänet kärpäsen surinasta ukkosen jyrinään ovat pistemäisiä ja ’vaihelineaarisia’. Ääntä sähköisesti toistettaessa sen sijaan tarvitaan useita kaiutinelementtejä. Jos ne eivät pelaa yhteen, aistimme saattavat ymmärtää kuuntelemamme musiikin jopa melusaasteena.”

Hyvönen on kuullut usein väitteitä, että jokin kaiutinmerkki tai -malli toimii erityisen hyvin johonkin tiettyyn musiikinlajiin.

”Jos tätä teknisesti purkaa, niin kaiutinhan ei kuuntele, vaan se on kovapuhuja – loudspeaker. Se puhuu muttei itse tiedä mitä. Jos kaiutin ei toimi kaikenlaisella musiikilla, se on suunnittelultaan vinoutunut ja värittynyt, tarkoituksella tai vahingossa. Joku kuulija voi kyllä kokea nämä värittymät miellyttävänä, koska kaiutin itse asiassa tasapainottaa äänitteen puutteita.”

Yksi merkittävä jakolinja kuitenkin löytyy, kun kaivamaan lähdetään. Kaiuttimen suorituskyvyn kannalta ratkaisevaa voi olla se, missä ja miten musiikki on tuotettu.

”Studioäänitteissä on harvoin luonnollista tilaa, ja tilavaikutelma on luotu jälkikäteen. Livenä äänitetyssä klassisessa tai jazzissa taas konserttisalin akustinen tilainformaatio on osa musiikkielämystä. Se asettaa vaatimuksia kaiuttimen kyvylle toistaa musiikin syvyyttä ja kolmiulotteisuutta – muutenhan maailman parhaiden salien sointia ei pystytä toistamaan kotioloissa.”

Anssi Hyvönen NAMM-messuilla popsuosikki Billie Eilishin äänitteiden miksaajan Rob Kinelskin seurassa. Kinelski on moninkertainen Grammy-voittaja.

Äidiltä tyttärelle

Vaikka Amphionin tarina käynnistyi kotihifistä, valmistaja on saanut uskomattoman vankan jalansijan myös musiikintekijöiden ja äänittäjien piirissä. Amphionien avulla on maailmalla miksattu nykypopin suursuosikin Billie Eilishin uutuuslevyjä, ja kaiuttimilla työskentelee myös monia suomalaisia eturivin musiikintekijöitä Tuomas Kantelisesta poppari Chisuun.

”Meidän päämääränämme on avata iso, puhdas ikkuna musiikkiin. Oikein toistettu ääni on vahva, aito elämys, joka ei tarvitse koristelua, ei meidän eikä kenenkään toimesta. Olemme tyytyväisiä vasta silloin, kun kaiuttimet ’häviävät’, ja jäljelle jää musiikki ja kuuntelija. Nuo tavoitteet ovat samat ammattikäytössä ja kotona.”

Amphionin kompakteimman, vaikkapa kerrostalohuoneen hyllyyn sopivan Helium 3 –kaiutinparin saa alle tuhannella eurolla.

”Se on mallistomme perheauto, joka antaa mukavaa kyytiä monissa olosuhteissa. Kun tuplataan budjetti, sillä saa Argonin, joka on jo urheiluauto. Se tarjoaa lisää tarkkuutta ja ajamisen iloa.”

Hinnan noustessa yhä useampiin tuhansiin laatuerot alkavat jossain vaiheessa käydä vaikeammiksi havaita, toki se riippuu aina kuulijasta. Yksi nyrkkisääntö kuitenkin on.

”Kun huonekoko kasvaa, niin mielellään kaiutinkin saisi suurentua. Kaiutin ei toimi parhaalla tavalla, jos se ei ole synkassa tilan kanssa”, Hyvönen neuvoo.

Kaikissa hintaluokissaan Amphion haluaa valmistaa pitkäikäisiä, suomalaisia tuotteita.

”Kun kierrätys tuntuu varsinkin EU:ssa olevan kaikki kaikessa, ja jokaiselta tivataan, miten sitä elektroniikkaromua voidaan uusiokäyttää, niin ehdotan, että kielletään aluksi sellaisen roinan tekeminen, jonka käyttöikä on pari vuotta. Jos halutaan oikeasti ajatella ympäristöä, niin jätetään sellaiset laitteet hyllyyn, ja ostetaan jotain, mikä kestää äidiltä tyttärelle!”

 

Vinkkejä ostoksille

Anssi Hyvönen tarjoaa muutamia arvokkaita vinkkejä kotikaiuttimien ostoa pohtiville. Ensimmäinen niistä voisi olla, että ihmisäänen toistuminen on mainio lähtökohta kaiuttimen laadun tunnistamiseen. Jokainenhan tietää luontaisesti, miltä ihmisen äänen pitäisi missäkin tilanteessa tuntua ja kuulostaa.

Lisäksi kaiutinvertailua tehtäessä kannattaa nousta optimaalisesta kuuntelupaikasta, ja arvioida omiin tuntemuksiin luottaen, miltä musiikki kuulostaa tilan eri puolilta.

Vertailuun kannattaa käyttää aikaa, ja lopullinen päätös on parasta tehdä rauhassa kotona – ei hifiliikkeessä.

Liikkeessä Hyvönen neuvoo kuitenkin nappaamaan äänenvoimakkuussäätimen myyjältä hetkeksi omiin näppeihin.

”Keskipisteestä, riittävällä volyymilla kaikki kaiuttimet kuulostavat hyvältä. Tilanne muuttuu, kun siirtyy sivuun ja alkaa laskea äänenvoimakkuutta. Kannattaa testata, mitä tapahtuu puheäänenkin selkeydelle, kun vie volyymia kohti nollaa. Ostamiensa kaiuttimien välittämästä musiikista tai tv-äänestä pitää pystyä kotonakin nauttimaan esimerkiksi iltasella hyvinkin hiljaisella voimakkuudella.”

Tommi Saarela

 

Edellinen artikkeliSisältö 9 2021
Seuraava artikkeliNäin soi musiikin vallankumous