Sibelius – hylkiö vai uuden airut?
Sibeliuksen juhlavuoden tilastot kertovat, että eniten säveltäjän teoksia on soitettu Saksassa. Mistä tämä muutos kertoo? Millaisiin leireihin Sibeliusta on maailmalla aseteltu? Sibelius ja Carl Nielsen (vasemmalla) ovat joissakin kirjoituksissa saaneet edustaa pohjoista raikkautta Gustav Mahlerin ja Richard Straussin (oikealla) edustaman keskieurooppalaisen dekadenssin rinnalla. Englantilaissäveltäjä Robert Simpson kirjoitti Jean Sibeliuksen ja Carl Nielsenin 100-vuotisjuhlinnan hurmassa v. 1965 että Gustav Mahler ja Richard Strauss ovat ”saksalaisten hallitseman musiikinhistorian kriisin huipentuma”, Sibelius ja Carl Nielsen puolestaan ”uuden aikakauden […]
Kipsipäästä monisärmäiseksi ihmiseksi
Sibeliuksen luovan uran alkuaikoina heräävä nationalismi-aate tarvitsi kansakunnan rakentamiseksi vahvaa kulttuurista näyttöä. Odotukset musiikin kansallisen suurmieshahmon saamiseksi olivat lähes messiaaniset. Sibelius toteutti nationalistisen unelman Kullervossa ja sen jälkeisissä 1890-luvun teoksissa. Helmikuun manifestin 1899 jälkeen Sibeliusta tarvittiin myös musiikillaan taistelevana kansalaisena. Sibelius-kuva politisoitui, tahtoi hän sitä tai; aluksi hän tahtoi, sittemmin hän rupesi epäilemään, ainakin ajoittain, tekemisiään tällä saralla. Sibelius oli itsekin tietoinen kansallissäveltäjyyden riittämättömyydestä. Hän esitti vuoden 1896 koeluennossaan, että vaikka säveltäjän omaperäisyys perustuu suuresti […]
Arvio: Barokin tunnetta ja eleganssia
Helsingin barokkiorkesterin konsertti 15.11. Musiikkitalossa, joht. Skip Sempé, sol. Valer Sabadus, kontratenori. Purcell, Bach, Vivaldi, Händel. Kukaan ei voi enää väittää, että barokkimusiikki olisi Suomessakaan pienten piirien juttu. Helsingin barokkiorkesterin konsertti keräsi Musiikkitalon täyteen viimeistä paikkaa myöten. Mahtava saavutus orkesterilta, joka joutuu toimimaan vapaan kentän ankarilla ehdoilla. Osuutensa menestykseen oli varmaankin myös solisti Valer Sabaduksella. Kontratenorien buumilla on kasvualustaa myös meillä – ainakin kun taso on tätä luokkaa, jolloin kysymys äänityypin eksoottisuudesta häviää, ja keskiöön […]
Bösendorfer: Oma klangi kaikki kaikessa
Bösendorfer julkisti uuden Vienna Concert -flyygelinsä 13. lokakuuta kotitantereellaan Wienissä. Perinteinen klangi on jalostettu huolellisen tutkimuksen ja suunnittelun kautta 2000-luvulle. Tähtiä kuhisevaan musiikin metropoliin Wieniin haluavat kaikki pianistit. Omalla pikavisiitilläni onnistuin kuulemaan, millaisia massiivisia sointivyöryjä Yefim Bronfman kirvoitti Steinwaystaan Valeri Gergijevin ja London Symphony Orchestran seurassa. Ei vähempää kuin Bartókin toinen konsertto! Seuraavana aamuna edessä oli jännittävä lehdistötilaisuus: Steinwayn kilpailijan Bösendorferin uuden 280-senttisen konserttiflyygelin kansainvälinen julkistaminen Coburg-palatsin kryptamaisessa tiiliholvissa. On kiehtovaa, että maailmassa, jossa […]
Casion hybridipiano haastaa markkinat
Casio sovelsi berliiniläisen C. Bechsteinin yli 160-vuotista kokemusta flyygelien valmistajana kehittäessään uuden Celviano Grand Hybrid -pianon. Maailman ensimmäinen henkilökohtainen taskulaskin vuonna 1972, ensimmäinen kalenterilla varustettu digitaalikello 1974, digitaalinen Casiotone-kosketinsoitin 1980, maailman ensimmäinen kuluttajille tehty digikamera 1995. Casion teknisten innovaatioiden luettelo on loputtoman pitkä. Globaalin japanilaisyhtiön laaja-alaisuus voi olla myös rasite. Uskooko suomalainen musiikkiopiston opettaja, että taskulaskimen kehittäjä osaisi tehdä flyygeliä kosketukseltaan ja soinniltaan jäljittelevän hybridipianon, jota voisi vakavissaan käyttää opetus- ja harjoitusinstrumenttina? Tähän uskovat […]
Enkelin ääni ponnahtaa maasta
Naisen rekisterissä soivan äänen on juurrutettava miehen kroppaan niin, että kaikki virtaa luonnollisesti. Siinä on Valer Sabaduksen mukaan kontratenorilaulun salaisuus. Hän tekee Suomen-debyyttinsä Helsingin barokkiorkesterin solistina 15. marraskuuta. Kontratenorit ovat ainakin Keski-Euroopan klassisella kentällä suurta muotia, ja yhteistyö heidän kanssaan on tuonut myös monen barokkiorkesterin toimintaan uutta vetoa. Uuden sukupolven kuningas on Franco Fagioli, jonka dynaaminen ääni ja ekstrovertti esiintyminen muistuttavat jo kuvauksia kastraattien taiteesta. Prinssijoukon kärjessä on Valer Sabadus, jonka tavaramerkkeinä ovat jalopiirteisyys ja […]
Musiikki ei elä tyhjiössä
Vuorovaikutus on yhä erottamattomampi osa nykymusiikkia. Uusimman ja vanhimman musiikin keskinäinen ystävyys on jo pitkään jatkunut ilmiö. Rondo osallistui cembalisti Assi Karttusen ja tämän yhteistyösäveltäjien Graham Lynchin ja Paola Livorsin väliseen keskusteluun. On sattuvaa, että cembalisti Assi Karttunen ja brittisäveltäjä Graham Lynch löysivät toisensa 1600-luvulla eläneen japanilaisrunoilija Bashon kautta. Karttunen oli etsimässä ohjelmistoa monitaiteiseen Basho-esitykseen, kun hän löysi Lynchin Basho-aiheisen cembaloteoksen Admiring Yoro Waterfall (2001). Ystävystyminen johti kiinteään yhteistyöhön, ja Karttunen on kantaesittänyt Lynchilta kaksi […]
Löydöt piilevät detaljeissa, Sibeliuksen viulukonserton kaksi versiota kriittisenä laitoksena
Sibelius-viulukilpailu lähestyy. Mitä uusia näkökulmia kriittisen laitoksen valmistuminen viulukonserton kahden version partituurista on tuonut Jean Sibeliuksen suosituimpaan teokseen? Jean Sibelius -viulukilpailun alkuerät käynnistyvät 23. marraskuuta Ruoholahdessa Helsingin konservatorion salissa. Vuotta aiemmin valmistui Sibeliuksen kriittisen kokonaisedition 23. osa. Se sisältää sekä viulukonserton alkuperäisversion (1904) että lopullisen version, joka sai kantaesityksensä Berliinissä 19.10.1905. Solistina oli Karl Halíř, ja Berliinin hoviorkesteria johti Richard Strauss. ”Strauss johti teoksen kustantajan toisesta oikovedossatsista, joista oli koostettu hänelle kapellimestarin partituuri. Kaikki Straussin […]
Bienvenue Mikko!
Mikko Franck on löytänyt sielunkumppanin uudesta orkesteristaan, Ranskan radion filharmonikoista. Käytännönläheisellä ja selkeällä tyylillään hän on saanut individualistiset muusikot puhaltamaan yhteen hiileen. Uudeksi oopperakodiksi Franckille on hieman yllättäen muodostunut Wienin valtionooppera ja varsinaiseksi kodiksi Tallinna. Bienvenue Mikko -lakanat roikkuivat radiotalon seinillä, ja konserttijulisteet Pariisin metrokäytävissä julistivat samaa: uusi aikakausi on koittanut. Mikko Franckin ensimmäiset konsertit Orchestre Philharmonique de Radio Francen ylikapellimestarina vastasivat toiveisiin ja saivat kriitikot ja yleisön innostumaan. Mistä tällainen Messiaan odotus? Kohtasihan […]
Sibeliusta savannilla
Soittimia ei ole, harjoitusaikataulut eivät pidä, muusikoita haalitaan sieltä täältä, ja kapellimestarilla on enemmän intoa kuin musiikillista taitoa, mutta ihmeitä tapahtuu: Sibelius-konsertti Tansaniassa sai hurmioituneen päätöksen. Mukana ollut kontrabasisti Henrica Fagerlund raportoi. ”Seuraava keikkani on Tansanian sinfoniaorkesterissa. Soitamme Sibbaa”, kerron ystävälleni. ”Mitä? Onko Tansaniassa sinfoniaorkesteri? Ja onko se joku paikallinen säveltäjä se Simba?”, hän ihmettelee epäluuloisena. Kaikki alkoi siitä, kun tansanialainen muusikko Hekima Raymond sai vihiä minusta, Afrikassa reissaavasta suomalaisesta kontrabasistista. Pian Facebookiini alkoi […]
Isä ja poika oppivat toisiltaan
Gambisti Mika Suihkonen ei voinut olla yllättymättä, kun Markus Suihkonen vaihtoi sellon lauluun. Teini-ikäisinä he kokivat aikoinaan saman kriisin: koripallo vai musiikki? Monteverdin Poppean kruunaus -oopperan harjoitukset ovat juuri päättyneet tavatessani Mika Suihkosen Kansallisoopperan edustalla. Pian paikalle ennättää Markus Suihkonen, suoraan laulutunnilta Jaakko Ryhäsen luona. Tällä hetkellä isä ja poika työskentelevät molemmat Kansallisoopperan katon alla: Mika Suihkonen soittaa Poppean kruunauksessa Helsingin barokkiorkesterin riveissä violonea, viola da gamba -perheen suurinta jäsentä, ja Markus Suihkonen tekee […]
Unohtunutta Kuulaa päivänvaloon
Toivo Kuulan (1883-1918) ennen julkaisemattomat kappaleet on vihdoin painettu nuoteille. Löytyneet teokset tulivat teosten editoijalle ja isosetänsä tuotannon vaalijalle, viulisti Sirkka Kuulalle yllätyksenä. Kun tein ensimmäisen Kuula-levyn vuonna 2000, luulin levyttäneeni kaikki viuluteokset. Sitten Toivo Kuula -seuran puheenjohtaja Tero Tommila ilmoittikin, että on löytynyt uusia. Hän kysyi, haluaisinko kantaesittää ne, ja tietysti halusin,” Sirkka Kuula kertoo. Näin sonaatti viululle ja pianolle F-duuri sekä kolme pientä viulukappaletta saivat seuraavana vuonna ensiesityksensä, levyllä ne julkaistiin vuonna 2004. […]
