Ooppera ja laulumusiikki

Martin Wegelius: Yksinlaulut. Hedvig Paulig, sopraano, Tuomas Lehtinen, baritoni, Gustav Djupsjöbacka, piano. Spira Ensemble, kuoro. Fuga 9410. Martin Wegelius (1846–1906) oli Suomen nousevan musiikkielämän uuttera monitoimimies, jonka sävellystuotannossa lauluilla on leijonanosa. Suomen- ja ruotsinkieliset kansanlaulusovitukset sekä saksalaisia tyylejä heijastavat liedit kertovat omaa tarinaansa nuoren kulttuurin synnystä kansallisen ja eurooppalaisen rajapinnalla. Baritoni Tuomas Lehtinen toimitti viime vuonna Wegeliuksen laulujen kootun laitoksen, joka nyt kuullaan tällä levyllä. Suurin osa kappaleista on musiikillisesti kuriositeetteja, mutta joukossa on myös […]

”The Deer’s Cry”: William Byrd & Arvo Pärt. The Sixteen, joht. Harry Christophers. Coro COR16140 Arvo Pärtin ikivanhasta laulumusiikista ammentava viileän kontemplatiivinen minimalismi on tutkitusti toimiva pari vanhalle musiikille. The Sixteenille vanhan ja uuden ohjelmiston yhdistäminen on ennenkin ollut luontevaa.   Tällä levyllä kuoro sulauttaa yhteen Pärtin, Byrdin ja Tallisin maailmat: koruton ja pelkistetty mutta usein hiljaista voimaa kätkevä sointi saa musiikin kuulostamaan täysin ajattomalta. Puhdas ääni nousee keskiöön. Pärtin teoksissa ihmisäänen niukkaa kauneutta korostava […]

Waltteri Torikan Sydän on jo myynyt kultaa eikä varsinaisesti tarvitse lisäkannustusta tältä palstalta. Oopperatähtien ekskursiot viihdemusiikkiin sujuvat usein hyvin vaihtelevasti, mutta Torikka on näissä kappaleissa elementissään. Hän ei kaihda paatosta yhdistäen notkeasti puoliäänistä mikrofonihenkäilyä täysjännitteiseen tykitykseen. Olipa kuulijan esikuvana Olavi Virta (Hopeinen kuu) tai Henry Theel (O sole mio) Torikka lyö esityksiin oman persoonallisen puumerkkinsä. Vahvin vaikutelma syntyy hieman uudemmista kappaleista, eikä varmaan ole yllätys, että Ultra Bran musiikki aukeaa oopperamaiseen julistukseen. Itse asiassa levyn […]

Sarja renessanssitaiteilija Michelangelon sonetteihin on karuinta myöhäistä Shostakovitshia, mutta pureutuessaan Totuuteen, Rakkauteen, Vihaan, Eroon, Kuolemaan ja Kuolemattomuuteen myös vaikuttava. Ondine levytti orkesteriversion jokin aika sitten Gerald Finleyn kanssa, mutta tässä laulut tulkitsee monumentaaliseen tapaansa Dmitri Hvorostovsky venäjäksi ja pianisti Ivari Iljan kanssa. Hvorostovskyn ääni on saanut yhä enemmän bassoväritystä, joka sopii hyvin jylhiin kappaleisiin. Virityksen huojahdukset ja hiljaisten sävyjen puuttuminen verottavat vähän vaikutelmaa. Lisztin kolme Petrarcan sonettia soivat latinalaista con amorea ja vaikka toivoisi, että […]