Orkesterit ja konsertot

Sergei Prokofjev: Pianokonsertot nro 4 ja 5, Sinfoniat nro 4, 6 ja 7. Aleksei Volodin ja Sergei Bajan, piano, Mariinski-orkesteri, johtajana Valeri Gergjev. Mariinsky MAR0577 (2 cd). Vladimir Putin julisti viime joulukuussa vuoden 2016 ”Prokofjevin vuodeksi” säveltäjän syntymän 125-vuotisjuhlan kunniaksi ja kannusti venäläisiä muusikoita ottamaan sen huomioon ohjelmissaan. Valeri Gergjev kiitti ”vilpittömästi ja lämpimästi” Putinia ja valitsi julkaistavaksi sarjan konserttitaltiointeja Mariinski-orkesterin kanssa. Gergjev on levyttänyt Prokofjevin pianokonsertot aiemmin saman orkesterin ja Alexander Toradzen kanssa. Sinfonioista […]

Georg Philipp Telemann: Concerti per molti stromenti. Konsertot TW 54:D3, TWV 53:b1, TWV 44:43, TWV 53:F1, TWV 53: d1, TWV 54:D2, Adagio TWV 43:G5, Sonaatti TWV 44:32. Akademie für alte Musik Berlin. Harmonia mundi HMM 902261. Telemannin kuoleman 250-vuotismuistoa ei voisi juhlia iloisemmin kuin tällä Berliinin Vanhan musiikin akatemian levyllä. Telemannin konsertot useille soittimille (per molti stromenti) kertovat ennakkoluulottomuudesta, jossa jokainen teos tuntuu luovan oman sointimaailmansa. Konsertto kolmelle trumpetille, patarummuille ja kahdelle oboelle on kuninkaallisen […]

Camille Sain-Saëns sävelsi koko joukon romanttisia näytöskappaleita viululle, joista Johdanto ja ”oikullinen” rondo viululle ja orkesterille on varhaisin ja tunnetuin. Useimmat sen jälkeen ilmestyneet teokset eivät ole saavuttaneet samanlaista hittiasemaa, vaikka Havanaise vuodelta 1887 vietteleekin karibialaiseksoottisella melodiallaan. Uran loppupuolelta on peräisin levyn suurin yllätys, ”Muusa ja runoilija”, herkästi konsertoiva runoelma viululle ja sellolle. Suomessakin vieraillut Tianwa Yang on täysiverinen taituri, joka vastaa haasteisiin säihkyvällä bravuurilla. Sen täydentää kiinalaisviulistin temperamentti, joka sytyttää kappaleet ilmiliekkeihin. Hänellä tuntuu […]

Johan Dalene aloitti viulunsoiton neljävuotiaana ruotsinsuomalaisen Päivi Wirkkala-Malmqvistin johdolla, ja nyt hän on ainakin BIS-levymerkin odotuksia herättävä solistinen toivo. Teknisesti huolitellun Tshaikovskin jälkeen ovat vuorossa suuret skandinaaviset viulukonsertot. Kulttuurimaantiede ei paljon auta, niin eri puusta ovat veistetyt Nielsenin raikkaasti maanläheinen ja Sibeliuksen tummana kytevistä tunteista leimahtava viulukonsertto. Dalene tuntuu olevan enemmän kotonaan tanskalaisessa kuin ugrilaisessa ilmapiirissä. Nielsenin konsertossa taiturivaatimuksia tarkastellaan toisinaan ironisesti, ja se antaa mahdollisuuden ronskimpiin otteisiin, vaikka Dalene soittaakin kaiken hiotun viimeistellysti. Ote […]

Erkki-Sven Tüür (s. 1959) liittää modernistiseen sävelkieleensä mystisiä aavistuksia, jotka alttoviulukonsertossa Illuminatio (2008) ilmenevät ”pyhiinvaelluksena kohti ikuista valoa”. ”Vihellykset ja kuiskaukset” (2007) Australian aboriginaalien kunnioittamasta Ulurusta, tuosta myyttiseen uniaikaan liittyvästä valtavasta punaisesta kalliomuodostelmasta, viestivät lähtökohtaisesti toisesta maailmasta. Myös kahdeksannen sinfonian (2010) keskimmäinen osa seikkailee unimaisemissa, joista säveltäjän surrealistiseksi luonnehtima finaali ei tanssi kauas. Lawrence Powerin tie valoa kohti on virtuoosista kamppailua, joka seestyy vasta, kun orkesteri on kertaalleen nujertanut vaeltajansa. Genevieve Laceyn erikokoiset nokkahuilut luovat […]

Hovisäveltäjä Michel-Richard De Lalande (1657–1726) seurasi Ludvig XIV:tä musiikillisena varjona noin neljänkymmenen vuoden ajan. ”Aurinkokuninkaan” musiikilliset intohimot kohdistuivat näyttämölle, mutta De Lalande sonnusti sävellyksillään kuninkaallisen arjen, iltapuhteet, rukoukset ja ruokailut. ”Sinfoniat kuninkaan illallisille” eivät ole haarukoiden ja veitsien kalinaa säestävää taustaa, vaan nokkelia soitinsarjoja, joista löytyy kuninkaan rakastamia tansseja, mutta myös syvähenkisiä passacaglioita. Musiikista tulvii muistoja näyttämöltä, metsästysretkiltä ja taisteluista – monarkkisen elämän koko kirjo. Ludvig XIV:n illalliset olivat tarkan koreografian valtiollinen toimitus, joka ei […]

Dmitri Shostakovitsh: Sellokonsertot nro 1 ja 2. Alicia Weilerstein, sello, Baijerin radion sinfoniaorkesteri, johtajana Pablo Heras-Casado. DECCA 483 0835. Alicia Weilerstein löytää yhtä aikaa herkästi ja ronskisti Shostakovitshin sellokonserttojen hermokeskukset, kiusatun sielun haavoittuvaisen ytimen. Hän on sisäistänyt teosten slaavilaisen tunnustuksellisuuden ja transformoinut sen laulavaksi, valittavaksi ja ärhäkästi reagoivaksi sellonsoitoksi. Ensimmäisen konserton läpi käy vetävä liike, joka sykkii myös meditatiivisten väliosien aikana. Kiihkeissä ääriosissa Pablo Heras-Casadon johtama orkesteri piiskaa Weilersteinia eteenpäin rytmisellä häikäilemättömyydellä. Konsertista taltioitu toinen […]

Zhi-Jong Wang sijoittui vuonna 2000 jaetulle kolmannelle sijalle Sibelius-viulukilpailuissa, jotka voitti armenialainen Sergei Khachatryan. Sibeliuksen viulukonsertto on siis ollut Wangille tuttu ainakin kahdeksantoista vuotta, ja se kuuluu hänen varmassa ja yksityiskohdissaan harkitussa levytyksessään. Tempojaan Wang ei ole valinnut mitenkään varman päälle, mutta huolehtii aina fraseerauksen viimeistelystä sekä Stradivariuksensa lämpimästä saundista. Persoonallisuutta soitosta ei puutu, vaikkei se räiskyvintä lajia olekaan. Thomas Sanderlingin johtama Philharmonia-orkesteri on mukana sinfonisesti ja hetkittäin vähän muodollisemminkin, mutta aina ymmärtäväisesti. Avausosa ja […]

  Vielä 20-30 vuotta sitten ei olisi tuntunut oudolta levyttää Carl Philipp Emanuel Bachin (1714-1788) klaveerikonserttoja modernilla konserttiflyygelillä. 2000-luvulla tämä musiikki kuuluu yhä enemmän perioditulkitsijoiden reviiriin, ja Michael Rischen kahdentoista ”pianokonserton” kokoelma kuulostaa sen vuoksi nostalgiselta, rehdisti suoraviivaiselta soitolta. Bach sävelsi konserttonsa cembalolle tai fortepianolle, jotka ovat nykyisin vakiintuneet näiden teosten soolosoittimiksi. Rische soittaa konsertoista kolme soolona ja F-duuri-kaksoiskonserton Wq 46 yhdessä pianisti Rainer Maria Klaasin kanssa. Myös Leipzigin Kammersymphonie soittaa nykyaikaisin välinein. Tosiasia on, […]

Charles Ives: Orchestral Set nro 2, Sinfonia nro 3 ”The Camp Meeting”, Sinfonia nro 4. Jean-Efflam Bavouzet, piano, Melbournen sinfoniaorkesteri, johtajana Andrew Davis (+ Brett Kelly ja Anthony Pasquill). Chandos CHSA 5174. ”Charles Ives, hyperromanttinen fanatisti, soi auttamatta amatöörimäiseltä sielläkin, missä hänen holtiton ja epämääräinen ’modernisminsa’ tekee nuotit mielenkiintoisen näköiseksi”, kirjoitti Einojuhani Rautavaara Omakuvassaan. Kriittinen näkemys kumpusi Ivesin silottelemattomasta orkesterinkäsittelystä ja kollaasitekniikasta, mutta ehkä vielä enemmän molempia säveltäjiä yhdistäneestä mieltymyksestä universaaliin transsendentaalisuuteen. Ivesin neljäs sinfonia […]

Jón Nordal: Choralis, Adagio, Længnetti, Epitafion, Leiðsla. Islannin sinfoniaorkesteri, johtajana Johannes Gustavsson. Ondine ODE 1282-2. Jón Nordal (s. 1926) on islantilaisen musiikin grand old man ja maansa merkittävin orkesterisäveltäjä sitten Jon Leifsin (1899-1968) Nordal opiskeli ensin kotimaassaan ja toisen maailmansodan jälkeen Sveitsissä Walter Freyn ja Willi Burkhardin johdolla. Hänen läpimurtonsa tapahtui Hindemithin ja Bartókin hengessä sävelletyn musiikin merkeissä, mutta näissä Johannes Gustavssonin ja Islannin sinfoniaorkesterin esittämissä teoksissa vuosilta 1973-1982 hän oli siirtynyt valtaosin atonaaliseen sävelkieleen. […]