Orkesterit ja konsertot

Onkohan liioiteltua väittää, että harmonikasta on tullut 2000-luvun suomalaisessa taidemusiikissa jonkinmoinen muotisoitin? Ainakin maa kuhisee ensiluokkaisia harmonikkataiteilijoita, ja monet säveltäjät ovat harmonikan kautta onnistuneet löytämään uuden saundimaailman. Matti Rantanen muistuttaa levylehdykässä harmonikan 200-vuotisesta historiasta, mutta taidemusiikin soittimena se on asenteita tuulettanut tulokas. Minna Leinosen Vyöryssä (Avalanche, 2021) harmonikasta ja orkesterista syntyy kaoottista voimaa, joka rinnastuu teoksen syntyajan yhteiskunnallisiin ristiriitoihin ja sekasortoon. Harmonikka näyttää musiikissa dramaattisen voimansa, minkä vuoksi se on joskus leimattu ”pirun keuhkoiksi”. Aulis […]

Wolfgang Rihm: Gedicht des Malers, Pascal Dusapin: Aufgang, Bruno Mantovani: Jeux d’eau. Renaud Capucon, viulu, Wiener Symphoniker, joht. Philippe Jordan, Orchestre Philharmonique de Radio France, joht. Myung-Whun Chung. Erato825646026876. Levyn kolmea viime vuosina kirjoitettua viulukonserttoa yhdistävät lyyrinen lineaarisuus ja maalauksellinen värien käyttö. Jokainen niistä on kirjoitettu solistille, Renaud Capuconille, jonka sävykäs ja intohimoinen soitto antaa teoksille persoonallisen silauksen. Wolfgang Rihmin Gedicht des Malers on kunnianosoitus maalari Max Beckmannille, mutta musiikillisesti sen kummina voisi olla Alban […]

  B erliinin filharmonikot on julkaissut omalla merkillään ainutlaatuisen Brucknerin sinfonioiden paketin kahdeksan kapellimestarin konserteista. Siinä on yhdeksän cd-levyä, kaksi Blu-ray videota ja yksi Blu-ray audio. Kaikki äänitykset on tehty 2000-luvulla. Herbert von Karajan ja Daniel Barenboim ovat levyttäneet jo aiemmin sinfoniat saman orkesterin kanssa, eikä muistakaan vaihtoehdoista ole pulaa. Ainakin yhdessä suhteessa uutuusjulkaisu kuitenkin voittaa kaikki: formaattien määrässä ja äänen laadussa, joka etenkin Blu-ray audiossa on häikäisevä kirkkaudessaan ja syvyydessään. Kaikki tulkinnat ovat erinomaisia […]

Vaughan Williamsin “Antarktinen” sinfonia kuulostaa Martyn Brabbinsin ja BBC:n sinfoniaorkesterin tulkintana tavallista kukkeammalta. Kyse on ehkä enemmän Hyperionin mehevästä äänityksestä kuin ilmastonmuutoksesta. Vaikka esityksessä riittää julmistelevaa draamaa, tuntuu kuin jotain musiikin hyisestä piittaamattomuudesta olisi jäänyt sivuun. Se voi olla tarkoituskin, sillä musiikki syntyi alun perin Robert Scottista kertovaan elokuvaan, jossa pieleen menneestä etelänavan valloituksesta leivottiin sankaritarinaa. Myös Elisabeth Wattsin sopraanosoolot kuulostavat tavallista verevämmiltä, ja on hauska idea käyttää tuulikoneen sijaan nauhoitettua viimaa. Viisi vuotta myöhemmin […]

Tämä valikoima Kaija Saariahon musiikkia on koottu Ranskan radion konserteista, joissa Radion filharmonista orkesteria johtavat Ernest Martinez-Izquierdo, Hannu Lintu ja Olari Elts. Nykymusiikkia esitetään usein toteavan objektiivisesti, mutta konserttitilanne tuo teoksista esiin tunnetta ja tulkintaa, joka painottaa Saariahon taiteen mystisiä ulottuvuuksia. Ei liene epäselvää, että urut olivat Saariaholle tärkeä soitin, ja Maan varjoissa (2013) urut ovat tasaveroinen vastinpari suurelle orkesterille. Molemmat hakeutuvat eri suunnista kohti harmonista ja musiikillista yhteyttä, ja kamppailu on enemmän henkistä painia […]

Argentiinalaisen Alberto Ginasteran (1916-1983) musiikki näyttää viimein pääsevän oikeuksiinsa, ja ainakin osa kiitoksista kuuluu BBC:n filharmonikoiden ja Juanjo Menan levysarjalle Chandosilla. Ginasteran teokset ovat palkitseva yhdistelmä modernistisia tekniikoita ja latinalaista eksotiikkaa. Ne voivat yhdistyä yllättävilläkin tavoilla, kuten muunnelmamuotoisessa ja atonaalisessa ensimmäisessä pianokonsertossa (1961). Kirkaskatseinen ja terässorminen Xiayin Wang ampaisee teoksen päättävään dodekafoniseen Toccataan hienolla draivilla. ”Konsertoivat variaatiot” vuodelta 1953 on käytännössä konsertto kamariorkesterille, josta Ginastera poimii solistiksi mm. harpun ja kontrabasson. BBC:n filharmonikoiden soittajat ja […]

Fridrich Bruk: Sinfonia nro 14, ”Taidemaalari Kazimir Malevitsh”, Sinfonia nro 13, “Huuto”, Sinfonia nro 15, “Peilikuvia”, Sinfonia nro 16, “Dnipro”. Liettuan valtion sinfoniaorkesteri, joht. Imants Resnis. Fridrich Bruk FBNBCD-17 (2 cd). Tamperelainen Fridrich Bruk säveltää 80:stä ikävuodestaan huolimatta sinfonian vuodessa, parhaana kaksi. Ukrainalaismaalari Kazimir Malevitshille omistettu 13. sinfonia on vuodelta 2014. Edvard Munchin maalauksesta lisänimensä ”Huuto” napannut 14. sinfonia on syntynyt 2015, samoin lisänimellä ”Peilikuvia” varustettu 15. sinfonia. Synnyinseutujaan Ukrainassa Bruk luotaa myös 2016 valmistuneessa […]

Brucknerin sinfoniat voivat toimia niin hitailla kuin nopeammillakin tempoilla, samalla tavoin kuin ne tuntuvat toimivan erilaisina editioina. Rémy Ballot ilmoittautuu Sergiu Celibidachen perilliseksi, joten hänen sinfonialevytyksensä Altromonte-orkesterin kanssa kuuluvat asteikon hitaimpiin. Hänen levytyksessään seitsemännen sinfonian Adagio on yli seitsemän minuuttia pidempi kuin vähän aikaa sitten arvioimassani Paul Hindemithin johtamassa tulkinnassa. Silti jälkimmäistä ei voi luonnehtia hätäiseksi eikä edellistä itsetarkoituksellisesti vitkastelevaksi. Ballot’n livetaltionnit Brucknerin sinfonioista St. Florianista ovat herättäneet bruckneriaanien huomion, ja ehkä levytykset onkin suunnattu […]

César Franckin ainokainen sinfonia mainitaan usein esimerkkinä täysromanttisesta johtoaihetekniikasta, jossa kaikissa kolmessa osassa esiintyvä teema takoo koko teoksesta voittoisan tarinan. Periaate ei ole vaikea ymmärtää tai toteuttaa, mutta silti d-molli-sinfonian levytyksissä ajaudutaan usein jähmeään muodollisuuteen tai lillukanvarsiin kompastuvaan mikrosäätöön. Alain Altinoglu ja Frankfurtin RSO liikuttelevat riuskoja tempojaan vapautuneen suorasukaisesti eivätkä silottele massiivisia sointivyöryjä tai vaskista räimettä. He huomioivat myös hiljaisten taitteiden utuisen mystiikan ja seittimäiset filigraanit, mutta eivät jarruta eteenpäin vetävää liikettä. Tämä on yksi […]

Osmo Vänskä poimii Gustav Mahlerin kuudennen sinfonian levytyksessään matkan varrelta jokaisen yksityiskohdan. Seurauksena on hitaasti etenevä kokonaisuus ja 86’48 kestollaan yksi kaikkein pitkäkestoisimmista sacd-levyistä. Leonard Bernstein on Wienin filharmonikoiden kanssa tekemässä kuuluisassa levytyksessään (DG) vielä hitaampi, mutta Vänskä karttaa amerikkalaiskapellimestarin teatraalisuutta. Tempoista huolimatta Vänskän tulkinta ei ole raskas, vaan huolella eritelty ja kamarimusiikillisen tarkka. Minnesotan orkesterin soitto on tarkkaavaisuudessaan vaikuttavaa, vaikka puhaltajat tekevät kokonaisuutena suuremman vaikutuksen kuin välillä hieman ohuelta kuulostava jousisto. Vänskä avaa teoksen […]

Hovisäveltäjä Michel-Richard De Lalande (1657–1726) seurasi Ludvig XIV:tä musiikillisena varjona noin neljänkymmenen vuoden ajan. ”Aurinkokuninkaan” musiikilliset intohimot kohdistuivat näyttämölle, mutta De Lalande sonnusti sävellyksillään kuninkaallisen arjen, iltapuhteet, rukoukset ja ruokailut. ”Sinfoniat kuninkaan illallisille” eivät ole haarukoiden ja veitsien kalinaa säestävää taustaa, vaan nokkelia soitinsarjoja, joista löytyy kuninkaan rakastamia tansseja, mutta myös syvähenkisiä passacaglioita. Musiikista tulvii muistoja näyttämöltä, metsästysretkiltä ja taisteluista – monarkkisen elämän koko kirjo. Ludvig XIV:n illalliset olivat tarkan koreografian valtiollinen toimitus, joka ei […]

Esa-Pekka Salonen on levyttänyt Bartókin pianokonsertot aiemmin Yefim Bronfmanin kanssa, mutta nyt pianistina on modernin musiikin spesialisti Pierre-Laurent Aimard, jolla on vahva ote musiikin unkarilaisiin piirteisiin. Levy juhlistaa Salosen kiinnitystä San Franciscon sinfonikkojen taiteelliseksi johtajaksi, ja heidän häikäisevän hieno soittonsa vakuuttaa, että juhlalle on aihetta. Yhteistyö Aimardin kanssa on saumatonta. Se on kuin kamarimusiikkia, jossa ei ole solistin ja orkesterin kamppailua, vaan moni-ilmeistä – ajoin toki dramaattistakin – vuorovaikutteisuutta. Aimard ei sen seurauksena ehkä vaikuta […]