Orkesterit ja konsertot

Leonard Bernsteinin toista sinfoniaa pianolle ja orkesterille kuulee harvoin, ja sen eklektisyys koettelee paikoin kärsivällisyyttä. Kun sen 60-lukulaiseen idealismin paloon saa henkilökohtaisen otteen, syntyy drive, jossa sanoma kantaa yli kuoppien. Näin kävi Krystian Zimermanin ja Sir Simon Rattlen esityksessä viime kesänä. Kyseessä oli Rattlen jäähyväiskonsertti Berliinin filharmonikkojen johtajana. Zimerman oli Bernsteinin hyvä ystävä ja lupasi soittaa teoksen hänen 100-vuotismustonaan. Teos perustuu W.H. Audenin heti sodan jälkeen vuonna 1946 kirjoittamaan runoon The Age of Anxiety, jossa […]

Szymanowskin vuonna 1922 kantaesitetty ensimmäinen viulukonsertto ja Zemlinskyn Lyyrinen sinfonia (1923) Rabindarath Tagoren runoihin ovat peräisin samalta aikakaudelta, ja molemmissa ollaan liukumassa huumaavasta myöhäisromantiikasta arvaamattomaan modernismiin. Mutta ainakaan tällä levyllä teoksista ei synny onnistunutta parivaljakkoa. Elina Vähälä on viulukonserton solistina vastaansanomattoman virtuoosinen, viulun sointi kiinteänä ja notkeana ja kaikki vastukset suvereenisti taklattuna. Tulkinnan ytimenä on enemmän vimmainen intensiteetti kuin haltioitunut näynomaisuus, mutta minkä vihjaavassa aistillisuudessa häviää, sen dramaattisessa jännitteessä voittaa. Alexander Liebreichin johtama Puolan RSO […]

Amerikkalaisiranilaisen cembalisti Mahan Esfahanin nykyinen osoite on Prahassa, minkä seurauksena hän on tarttunut 1900-luvun tsekkiläisiin konsertoiviin cembaloteoksiin. Soolosoitin ei ole mikään barokkicembalo, vaan Georg Zahlin vuonna 1972 rakentama järeä instrumentti. Tämä tuntuu olevan Esfahanille kutsumustehtävä, johon hän on saanut yhtä innostuneen kaverin Alexander Liebreichin johtamista Prahan RSO:n soittajista. Martinůn konsertto (1935) on levyn tunnetuin teos, joka tanssii kevyesti ääriosissaan ja levähtää runollisessa Adagiossaan. Pieni orkesteri pianoineen rupattelee ymmärtäväisesti solistin kanssa, mutta tuottoisan säveltäjän rutiinit puskevat […]

Grażyna Bacewiczin (1909–1969) musiikki on noussut kohinalla marginaalista, vaikka ei se täysin unohduksissa ole ollutkaan. Sen sijaan hänen taiteensa kuitattiin usein ”uusklassiseksi”, ymmärtämättä täysin, mitä klassistinen asenne merkitsi ensin natsien ja sitten Neuvostoliiton miehittämässä Puolassa. Abstraktiin draamaan ja kirkkaaseen logiikkaan tähtäävät sinfoniat edustivat tuossa ympäristössä vaarallista protestia. Bacewiczin kolmas (1952) ja neljäs sinfonia (1953) eivät ole konservatiivisia vaan pelottomasti eteenpäin katsovia ja konflikteja kaihtamattomia teoksia. Ne saavat kerrassaan uljaat tulkinnat Sakari Oramon johtamalta BBC:n sinfoniaorkesterilta, […]

Perusklassikoita levytetään yhä, vaikka katalogeissa on näytteitä kymmenittäin, ellei sadoittain. Musiikin tulkinta muuttuu jatkuvasti, eivätkä Mendelssohnin sinfoniat kuulosta nykyään samanlaisilta kuin Karajanin tai Sawallischin aikoihin. Kuuluvin ero on syntynyt historiatietoisesta musiikintulkinnasta, jota Mendelssohn itsekin aikanaan edusti nostaessaan Bachin suurteokset unohduksista. Maxim Emeljantshev on ansainnut kannuksensa periodiyhtye Il Pomo d’Oron peräsimessä, mutta hän on nykyisin myös normaalisoittimin varustetun Skotlantilaisen kamariorkesterin johtaja. Nimensä velvoittamana orkesteri pureutuu erityisen antaumuksellisesti Mendelssohnin ”Skotlantilaiseen” sinfoniaan. Hidas johdanto avautuu kuin aavemainen näky […]

Ferenc Farkas: Musiikkia puhallinorkesterille. Varhaisia unkarilaisia tansseja 1600-luvulta, Ovelat opiskelijat -sarja, Timon Ateenalainen -sarja, Intrada, passacaglia ja saltarello, Tornimusiikkia Nyirbatorista, Contrafacta Hungarica, Musica per Ottoni, Csinom Palko. Budapestin puhallinsinfonikot, johtajana Laszlo Marosi. Toccata Classics TOCC 0349. Puhallinorkesterit ovat huvenneet Suomesta, mutta vielä joitakin vuosikymmeniä sitten ne kuuluivat jokaisen itseään kunnioittavan pikkukaupungin musiikilliseen varustukseen. Muualla Euroopassa törmää tuon tuosta ulkoilmakonsertteihin, joiden musiikki on enimmäkseen iloista räimettä tai sovituksia näyttävistä orkesteriteoksista. Ferenc Farkas (1905-2000) muistetaan parhaiten Ligetin […]

  Sujuvasti perinteisiä arvoja korostaneen Brahms-syklin jälkeen Jukka-Pekka Saraste on aloittanut Kölnin radio-orkesterin kanssa Beethovenin sinfonioiden kokonaislevytyksen. Aikamitat eivät ole millään muotoa verkkaiset, mutta eivät myöskään periodiesitysten metronomilukemissa. Neljännen ja viidennen sinfonian esityksiä ryhdittää Sarasteen klassistinen ote, joka ylläpitää liikettä ja säilyttää tähtäimessä kokonaisarkkitehtuurin. Kölniläismuusikot suunnistavat tutuissa maisemissa, mutta nauttivat matkastaan joka hetki. Puupuhaltimien soolot kasvavat luontevasti liikkeestä, jonka kantavana voimana on lämpimästi laulava jousisto. Neljäs sinfonia saa hyväntuulisen tulkinnan, johon tärkeillä hetkillä – kuten […]

Mitä kaikkea Mahlerin sinfoniat ovatkin nielleet, ne ovat ennen muuta sinfonioita. Osmo Vänskä ja Minnesotan orkesterin tulkinta Mahlerin toisesta sinfoniasta pitää tämän mielessä edetessään vakaasti ensiosan hautajaiskulkueesta finaalin ”Ylösnousemukseen”. Ärhäkkä alkurepliikki vetää kuulijan mukaan elämän ja kuoleman kamppailuun, mutta jo avausosassa tempon ja dynamiikan kontrastit leviävät laajalle alalle. Ne eivät silti läiky yli, vaikka finaalin offstage-vasket tuntuvat toisinaan kantautuvan naapuritalosta. Pääosassa on Minnesotan orkesterin komea soitto, vielä saumattomampana kuin aiemmin. BIS:n viimeisen päälle muhkea monikanavaäänitys […]

Mieczyslaw Weinbergin (1919–1986) Aamunkoitto (Zarja) oli tarkoitettu Lokakuun vallankumouksen nelikymmenvuotisjuhliin, mutta jäi esittämättä. Ehkä alkusoitosta puuttui tulisin aatteen palo, mutta samalla klassistinen ote tekee teoksesta nyt helpommin lähestyttävän. Weinbergin ystävänsä Šostakovitšin muistolle vuonna 1976 säveltämä sinfonia nro 12 on eri lajin eläin, tinkimätön ja vereslihaisen rohkea eepos. Vanhemman kollegan tyyli on läsnä riekkuvassa scherzossa sekä syvällä kyntävässä hitaassa osassa. Ääriosat liikkuvat kuulaasta surusta repivään katkeruuteen, ja John Storgårdsin johtamat BBC:n filharmonikot eivät jätä mitään puolitiehen. […]

Pjotr Tshaikovski: Sinfoniat nro:t 1, ”Talviunelmia”, 2, ”Vähävenäläinen”, 5 op. 64. Liverpoolin Kuninkaallinen filharmoninen orkesteri, johtajana Vasili Petrenko. Onyx 4150 (2 cd). Vasili Petrenko nosti Liverpoolin Kuninkaalliset filharmonikot puheenaiheeksi Shostakovitsh-levytyksillään Naxosille, mutta Onyx tuntuu nostaneen tuotannon tason vielä korkeammalle. Tämä on Tshaikovskin sinfonioiden kokonaislevytyksen ensimmäinen julkaisu ja ennustaa raikkaalla, dramaattisella otteellaan hyvää. ”Talviunelmia” on yksi musiikin historian onnistuneimpia esikoissinfonioita, ja Petrenko on erityisen vahvoilla ääriosissa. Hitaan osan talvimaisema voisi olla poeettisempi, ja kolmannen osan valssi […]

Maurice Ravel: Pianokonsertto G-duuri, Pianokonsertto vasemmalle kädelle. Manuel de Falla: Öitä espanjalaisissa puutarhoissa. Steven Osborne, BBC Scottish Symphony Orchestra, johtajana Ludovic Morlot. Hyperion CDA68148. Steven Osborne on Hyperionin luottopianisti, joka on levyttänyt musiikkia Beethovenista ja Schubertista Messiaeniin ja Crumbiin. Hän tuntuu olevan kotonaan hyvin erilaisissa tyyleissä ja temperamenteissa, ehkä venäläinen musiikki jonkinlaisena erikoisalana. Ravelin konsertoissa huomio kiinnittyy rautaiseen tekniikkaan ja eräänlaiseen allround-tehokkuuteen, joka ei aina laske paljon persoonallisuutta lävitseen. Se ei Ravelin konsertoissa ole pelkästään […]

Lars Vogt päättää Beethovenin pianokonserttojen levytyksensä Ondinelle komeasti. Toisen ja neljännen konserton tallennuksista erottuu levysarjaa leimannut inspiroitunut yhteistyö sopivan kokoisen Royal Northern Sinfonian kanssa. Se on estänyt tulkintoja kivettymästä graniittisiksi monumenteiksi, samalla kun Newcastlen Sage’s Gatesheadin akustiikka on tukenut luonnollisen mittakaavan draamaa. Yhdistelmä valaisee erityisesti varhaista B-duuri-konserttoa, josta purkautuu vastustamatonta keväistä optimismia.  G-duuri-konserton liikkeellelähtö on tavallista mietteliäämpi ja aavistelevampi. Vaikka päätaite etenee keveän runollisena ja säihkyvän taiturillisena, hitaan osan konflikti tulee pohjustetuksi tavallista vakuuttavammin. Siinä […]