Orkesterit ja konsertot

Camille Sain-Saëns sävelsi koko joukon romanttisia näytöskappaleita viululle, joista Johdanto ja ”oikullinen” rondo viululle ja orkesterille on varhaisin ja tunnetuin. Useimmat sen jälkeen ilmestyneet teokset eivät ole saavuttaneet samanlaista hittiasemaa, vaikka Havanaise vuodelta 1887 vietteleekin karibialaiseksoottisella melodiallaan. Uran loppupuolelta on peräisin levyn suurin yllätys, ”Muusa ja runoilija”, herkästi konsertoiva runoelma viululle ja sellolle. Suomessakin vieraillut Tianwa Yang on täysiverinen taituri, joka vastaa haasteisiin säihkyvällä bravuurilla. Sen täydentää kiinalaisviulistin temperamentti, joka sytyttää kappaleet ilmiliekkeihin. Hänellä tuntuu […]

Skrjabinin toista sinfoniaa pidettiin kantaesitysvuonnaan 1902 ultramodernismin viimeisenä parkaisuna, mutta noina musiikillisen evoluution vauhtivuosina vaikutelma vanheni nopeasti. Nykykuulijan korviin viisiosainen sinfoniajärkäle kuulostaa myöhäisromanttisen kaunosieluisuuden ja haltioituneen tulevaisuudenuskon viimeisimmältä todistuskappaleelta. Monillakaan sinfonian levyttäjistä ei ole riittänyt uskoa Skrjabinin hehkeiden näkyjen toteuttamiseen, mutta Vasili Petrenko ei kainostele tai säästele. Oslon filharmonikot vastaavat kutsuun alttiilla tunnelatauksella ja loistokkaalla saundilla. Varhaisemmassa pianokonsertossa fokus on keveämpi ja kiitos erinomaisen Kirill Gersteinin myös teoksen rationaalinen ja rakenteellinen omaleimaisuus pääsee oikeuksiinsa. Vertailu […]

William Waltonin kaksi sinfoniaa ovat 1900-luvun brittiklassikoita, joihin muualta tulleet kapellimestarit ovat harvoin tarttuneet. Bournemouthin sinfonikkoja pitkään johtanut Kirill Karabits tuo teoksiin päättäväistä draamaa ja estotonta svengiä, jotka jättävät taakseen monia kohteliaampia esityksiä. Ensimmäisessä sinfoniassa (1935) erottuu tavallista enemmän Sibeliuksen vaikutusta, ja varsinkin ensiosa kuulostaa modernilta versiolta Lemminkäisen ja Saaren neitojen kohtaamisesta. Se on vain korvan lumetta, sillä teos ei ollut saatavilla tai kuultavissa Waltonin säveltäessä sinfoniaa. Bournemouthin sinfonikkojen tulkinta on yksi viime aikojen onnistuneimmista, […]

  B erliinin filharmonikot on julkaissut omalla merkillään ainutlaatuisen Brucknerin sinfonioiden paketin kahdeksan kapellimestarin konserteista. Siinä on yhdeksän cd-levyä, kaksi Blu-ray videota ja yksi Blu-ray audio. Kaikki äänitykset on tehty 2000-luvulla. Herbert von Karajan ja Daniel Barenboim ovat levyttäneet jo aiemmin sinfoniat saman orkesterin kanssa, eikä muistakaan vaihtoehdoista ole pulaa. Ainakin yhdessä suhteessa uutuusjulkaisu kuitenkin voittaa kaikki: formaattien määrässä ja äänen laadussa, joka etenkin Blu-ray audiossa on häikäisevä kirkkaudessaan ja syvyydessään. Kaikki tulkinnat ovat erinomaisia […]

  Liverpoolin Kuninkaallinen filharmoninen orkesteri nousi Vasili Petrenkon johtajakaudella brittiorkesterien eturiviin. Petrenko lopetti vuonna 2021, ja hänen seuraajanaan on aloittanut venezuelalais-armenialainen Domingo Hindoyan, joka on naimisissa tähtisopraano Sonya Yonchevan kanssa. Onyxin ranskalaisen musiikin kokoelma on Hindoyanin ja liverpoolilaisten pelinavaus äänilevyllä, joka lupaa valoisaa tulevaisuutta. Petrenkon slaavilaisten tunteiden tilalla on nyt gallialaista eleganssia ja rationalismia, jonka ansiosta Debussyn pakoileva Jeux kuulostaa tavallista tiiviimmältä ja määrätietoisemmalta. ”Faunin iltapäivästä” jää samalla otteella uupumaan magiaa. Ehkä olisikin voinut levyttää […]

  Yhdysvalloissa on havahduttu viime aikoina levyttämään mustien taidesäveltäjien teoksia. Länsimainen taidemusiikki ei ole ollut afroamerikkalaisten ihmisten tärkein musiikillinen ilmaisukanava, mutta säveltaiteeseen liittyvien universaalisuustoiveiden vuoksi olisi tärkeää, että kaikki saavat sen kautta äänensä kuuluviin. George Walker (1922–2018) oli ensimmäinen afrikkalaisamerikkalainen säveltäjä, joka vuonna 1996 voitti Pulitzer-palkinnon Lilacs-sävellyksellään. Hän opiskeli Curtis-instituutissa pianonsoittoa Rudolf Serkinin johdolla ja kiinnostuttuaan sävellyksestä sai opettajakseen Rosario Scaleron. Walker ennätti säveltämään monissa tyylilajeissa, mutta Cleveland-orkesterin levyllä hän esiintyy tinkimättömänä modernistina. Walker ei […]

Kesäaurinko paistaa ja siniristiliput liehuvat Oulun Sinfonian suomalaisissa alkusoitoissa. Englantilaisen levy-yhtiön tarkoituksena on tuoda esiin Sibeliuksen varjossa säveltäneitä kansallisromantikoita, mutta suomalaisiin korviin musiikki kajahtaa nostalgisena muistona yhtenäiskulttuurin kultaisilta vuosilta. Sibelius on itse edustettuna Karelia-alkusoitollaan, mutta levyn ansiona ovat harvinaisuudet, kuten Järnefeltin Ouverture lyrique ja veikeä Preludium, Mielckin Dramaattinen alkusoitto, Palmgrenin lyhyt Tuhkimo-preludi, sekä Kajanuksen myöhäinen (1926) ja hiukan hajanainen Sinfoninen alkusoitto. Teokset kulkevat toisinaan tallattuja polkuja, mutta aina kauniissa kansallismaisemissa. Melartinin Prinsessa Ruususen alkusoitto kuulostaa […]

Joskus tuntuu, ettei mikään vanhene niin nopeasti kuin uusi musiikki. Vaikka median taipumuksena on juosta viimeisten villitysten perässä, alkaa takavuosien saavutuksista hiljalleen siivilöityä esiin aikaa uhmaavaa taidetta. Wihuri-säätiön viimeisimmän Sibelius-palkinnon saanut Tristan Murail (s. 1947) on edustanut ranskalaista spektraalimusiikkia, joka 1980-luvulla suuntasi myös monia suomalaismodernisteja. Sen vuoksi Murailin teokset istuvat hyvin kotimaisiin, Saariahon ja Lindbergin musiikkiin tottuneisiin korviin. Spektraalimusiikki on toisinaan typistetty yläsävelsarjojen analyysiin pohjautuviksi harmonianäytöksiksi, mutta Murailin käsissä suuresta orkesterista tulee suuri, kiemurteleva ja […]

Ludwig van Beethoven: sinfoniat 1–9. Berliinin filharmonikot, joht. Sir Simon Rattle. BPHR 160091. Sir Simon Rattlella tuntuu olevan Beethovenin sinfonioihin ikuisen etsijän asenne. Se on tietenkin hyvä lähtökohta, mutta levytysten suhteen siinä on ongelmansa. Kapellimestari levytti runsas vuosikymmen sitten sinfoniasetin Wienin filharmonikkojen kanssa yrittäen muuttaa perinteikkään soittajiston räiskyväksi periodiorkesteriksi. Tulos oli uskalias mutta oudon väkinäinen, eikä levytys ole jäänyt elämään. Uuden kierroksen Rattle teki oman orkesterinsa Berliinin filharmonikkojen kanssa, ja paketti on äänitetty Berliinin konserteista […]

Viktor Ullmann: Pianokonsertto, Pianosonaatti nro 7, Variaatiot Schönbergin teemasta op. 3a. Moritz Ernst, piano, Dortmundin filharmonikot, johtajana Gabriel Feltz. Capriccio C5294. Viktor Ullmannin (1898-1944) neliosainen pianokonsertto alkaa raivoisalla Allegro con fuocolla, jonka jyskyttävät rytmit ja kireäksi jännittynyt draama tuovat mieleen teoksen syntyajankohdan tunnelmat. Teos valmistui 1939 natsien liitettyä Ullmannin kotimaan Tsekkoslovakian Suur-Saksaan, mutta hitaan osan impressionistinen aistillisuus kääntää selkänsä maailman tapahtumille. Moritz Ernst erinomaisena solistinaan Ullmannin pianokonsertto on komea lisä 1900-luvun konserttikirjallisuuteen. Ullmann siirrettiin sodan […]

Olli Virtaperko: Romer’s Gap, Multikolor, Ambrosian Delights. Perttu Kivilaakso, vahvistettu sello, Joonatan Rautiola, baritonisaksofoni, Jonte Knif, knifonium. Jyväskylä Sinfonia, joht. Ville Matvejeff. Ondine ODE 1305-2   Vuosina 2013–2016 valmistuneet omaleimaiset konsertot piirtävät hyvän kuvan Olli Virtaperkon kekseliäästä ja uteliaasta säveltäjyydestä. Konserttokolmikko on saatu levylle Ville Matvejeffin aloitteesta, ja asialla ovat ne solistit, joille konsertot on räätälöity. Teokset ovat imeneet itseensä niin barokkia, progea, heviä kuin spektrimusiikkiakin, mutta musiikkina ne ovat taattua Virtaperkoa, eivät tyylikollaaseja, ja […]

Claude Debussy: Jeux, Khamma, La Boîte à joujoux. Singaporen sinfoniaorkesteri, johtajana Lan Shui. BIS 2126. Lan Shui ja Singaporen orkesteri ovat jo levyttäneet Debussyn La Merin ja Images-sarjan, ja nyt on vuorossa hieman harvinaisempia teoksia. Jeux (1913) kuuluu Debussyn myöhäistuotantoon ja edellyttää esittäjiltään taianomaista herkkyyttä tekstuurien ja tunnelmien vaihdoksissa – riippumatta siitä, kuvaako musiikki eroottisia päiväunia vai tenniksen pelaamista. Maagisin elementti singaporelaisten levytyksessä taitaa olla BIS:n monikanavaäänitys, mutta Shui joukkoineen valaa tanssirunoelmaan plastisesti liukuvaa liikettä. […]