Viulistilegendan muotokuva
Leonid Kogan: Milestones of Legend, Bach: Kaksoiskonsertto BWV 1043, Viulukonsertto E-duuri, Mendelssohn: Viulukonsertto, Paganini: Viulukonsertto nro 1, Cantabile, Haydn: Pianotrio g-molli, Hatshaturjan: Viulukonsertto, Saint-Saëns: Havanaise, Beethoven: Viulukonsertto (x 2), ”Arkkiherttua”-trio, Pianotrio WoO 38, Mozart: Viulukonsertto nro 3 (x 2), Pianotrio K 564, Prokofjev: Viulukonsertto nro 2, Brahms: Viulukonsertto (x 2), Viulusonaatit 1-2, Lalo: Symphonie espagnole, Schumann: Pianotrio nro 1, Tshaikovski: Viulukonsertto. Documents 600374 (10 cd). Leonid Koganin (1924-1982) kohtalona oli jäädä David Oistrahin varjoon, ja […]
Perspektiivi kadoksissa
Johannes Brahms: Viulukonsertto, Viulusonaatti nro 1, F-A-E-scherzo. Vadim Gluzman, Angela Yoffe, piano, Luzernin sinfoniaorkesteri, johtajana James Gaffigan. BIS 2172. Vadim Gluzmanin levytysura keskeisten viulukonserttojen halki on edennyt yhteen suurimmista, Brahmsin viulukonserttoon, johon kumppaniksi on löytynyt James Gaffiganin johtama Luzernin sinfoniaorkesteri. Paikoin jää aprikoimaan, onko klassikkoteos osunut sekä solistille että orkesterille liian aikaisessa vaiheessa, mutta pelkkänä suorituksena levytys on moitteeton. Konserton tulkinta seuraa väljästi David Oistrahin viitoittamalla tiellä, mutta välillä viulisti tuntuu yksityiskohdista innostuessaan kadottavan pitkän […]
Proosallista Brahmsia
Johannes Brahms: Sinfonia nro 4, Alttorapsodia, Schicksalslied. Ann Hallenberg, altto, Collegium Vocale Gent, Orchestre des Champs-Élysées, johtajana Philippe Herreweghe. PHI LPH025. Philippe Herreweghe lähtee Brahmsin neljännessä sinfoniassa liikkeelle lähes huomaamattomasti, eikä liukkaasti etenevässä ensimmäisessä osassa vältytä hieman proosalliselta vaikutelmalta. Hitaan osan variaatiot saavat enemmän luonnetta, mutta täälläkin eri taitteiden dramaturgia tuntuu kursoriselta. Scherzo on kevyt ja pirteä, mutta tuhtia, oluenvaahtoista huumoria. Parhaiten onnistuu – kuten aina periodityylisissä esityksissä – passacaglia-muotoinen finaali, mutta esimerkiksi Gardinerin levytykseen […]
Beethovenia alkuperäissijoilla
Ludwig van Beethoven: sinfonia no. 9. Solistit ja Orchester Wiener Akademie ja Sine Nomine –kuoro, joht, Martin Haselböck. Alpha 476. Martin Haselböck on saanut Wiener Akademie -orkestereineen riemastuttavia tuloksia esitys- ja levysarjassaan, jossa Beethovenin sinfoniat on esitetty alkuperäisillä kantaesityspaikoillaan Wienissä – tietenkin myös soitinkokoonpanot senaikaisiksi rekonstruoiden. Teokset ovat ikään kuin löytäneet inhimillisen mittakaavansa. Yhdeksäs sinfonia sai kantaesityksensä 1824 Kärntnertortheaterissa, jota ei enää ole. Lyhyen ajan kuluttua se sai toisen esityksensä Hofburgin palatsin Gosser Redoutensaalissa, joka […]
Adès sinfonisena
Thomas Adès: Asyla, Tevot, Polaris (Voyage for orchestra), Brahms. Samuel Dale Johnson, baritone, Lontoon sinfoniaorkesteri, johtajana Thomas Adès. LSO Live LSO0798. Thomas Adèsista (s. 1971) on vuosien saatossa kuoriutunut sinfonisten mittojen säveltäjä. Se paljastuu, kun säveltäjä johtaa Lontoon sinfoniaorkesterin levyllä peräkkäin kolme itsenäistä orkesteriteostaan Asylan, Tevotin ja Polariksen. Asyla (1997) oli Adèsin ensimmäinen laajempi, mahleriaanisesti sykkivä (lehmänkellot!) ja säihkyvä orkesterispektaakkeli. Kymmenen vuotta myöhemmin Simon Rattlelle ja Berliinin filharmonikoille valmistunut Tevot hengittää syvempään ja synkemmin, hepreankielisen […]
Netrebko loistaa jähmeässä seurassa
Giacomo Puccini: Manon Lescaut. Päärooleissa Anna Netrebko, Yusif Eyvazov, Armando Piña, Carlos Chausson. Wienin valtionoopperan kuoro, Münchenin radio-orkesteri, joht. Marco Armiliato. Deutsche Grammophon 00289 479 6828. Puccinin Manon Lescaut on ollut Anna Netrebkon portti veristisempään suuntaan. Roolia hän on tehnyt vuoden 2014 jälkeen puolisonsa Yusif Eyvazovin kanssa, ja azerbaidžanilaistenori on des Grieux’n roolissa myös tässä viime vuoden Salzburgin musiikkijuhlilta taltioidussa liveäänityksessä. Livetunnelmaa ei ole mitenkään kätketty, yleisö köhisee, balanssi heittelee ja laulajat jäävät etäisiksi. Vastineeksi […]
Pianotrioja Venäjältä
Sergei Tanejev: Pianotrio op. 22. Nikolai Rimski-Korsakov: Pianotrio c-molli. Leonore-pianotrio. Hyperion CDA68159. Sergei Tanejev (1856-1915) oli parhaimmillaan kamarimusiikissa ja pianotrio op. 22 (1907) on hänen parhaita kamariteoksiaan. Tshaikovskin tai Rahmaninovin triot tunteva venäläisromantiikan ystävä voi pettyä siihen, että Tanejev oli kiinnostuneempi musiikillisesta rakennus- ja käsityöstä kuin vyöryvästä tunneilmaisusta. Ei d-molli-triosta slaavilaista tunnetta puutu, eikä sen tavallista kiinteämpi muodonkäsittely tee siitä abstraktia. Kun teokseen syventyy – ja se onnistuu Leonore-trion levytyksellä mainiosti – sen kamarimusiikillinen vuorovaikutus […]
Pianistin lemmenkuolo
Franz Liszt: Pianoteoksia ja –transkriptioita. Imogen Cooper, piano. Chandos 10938 Älykäs romantiikan tulkki Imogen Cooper on tehnyt syvällisen Liszt-levyn, joka kietoutuu tämän Liebestod-transkription ympärille. Sen rinnalle Cooper on tuonut vastikään menehtyneen unkarilaisen Zoltán Kocsisin transkription Tristan-alkusoitosta. Lisztin ja Wagnerin suhteesta kiinnostunut ohjelma on täyteläinen: on välähdys Wagnerin omaa pianomusiikkia, Lisztin myöhäisteosten tummaa kokeellisuutta sekä italialaisissa ja saksalaisissa kulttuuriliemissä marinoituja teoksia – valikoima Vaellusvuosien Italiaa sekä Lisztin oma pianoversio Faust-sinfonian Gretchen-osasta. Jälkimmäinen on levyn helmiä. Nykyään […]
Klassismin puutarhassa
Joseph Haydn: Jousikvartetot op. 54 ja 55. The London Haydn Quartet. Hyperion CDA68160 (2 cd). Haydnin kaksi jousikvartetto-opusta 54 ja 55 valmistuivat vuonna 1788, ja hän antoi ne Esterházassa toisena viulunsoittajana toimineelle Johann Tostille myytäväksi pariisilaiselle kustantajalle. Näissä ensiviulun osuus on erityisen briljantti. Vain yhdellä kvartetoista, op. 55/2 f-molli, on lisänimi: ”Partaveitsi” – jollaiseen säveltäjä tarun mukaan oli valmis vaihtamaan teoksen. Mitkään legendat eivät kuvasta näiden kvartettojen kekseliäisyyttä, yllätyksellisyyttä ja ammattitaitoa. Haydn oli tässä vaiheessa […]
Synnistä pelastukseen
Alfred Schnittke: Hieronymus Bosch -fragmentit, Pianokonsertto, Viulusonaatti, Sarja vanhaan tyyliin. Alexander Ghindin, piano, Dmitri Kortchak, tenori, Moskovan Virtuoosit, johtajana ja viulistina Vladimir Spivakov. Capriccio Encore C 8011. Alfred Schnittke (1934-1998) oli sävellystyyliltään kohtalainen kameleontti, jonka teoksissa sai varautua 180 astetta nyrjähtäviin käännöksiin. Capriccion Encore-sarjassaan uudelleen julkaisemalla levyllä Schnittke esiintyy kaikkein viihdyttävimmillään ja yleisöystävällisimmillään. Tai niin ainakin luulisi. Viulu-piano -teoksesta orkesterille laajennettu Sarja vanhaan tyyliin (1978) sipsuttelee barokki-idyllissä, jonka pienet omituisuudet äänenkuljetuksessa ja silmää iskevä […]
Mozart viihdyttävänä
Wolfgang Amadeus Mozart: Serenadi nro 9 ”Postitorvi”, Serenadi nro 13 ”Eine kleine Nachtmusik, Marssit KV 335/1-2. Die Kölner Akademie, johtajana Michael Alexander Willens. BIS-2244. Kölnin Akatemia esiintyi edukseen Michael Willensin johdolla Ronald Brautigamin Mozartin pianokonserttojen levytyksissä ja nyt he ovat ryhtyneet Mozartin serenadeihin. Wieniläisklassinen viihdemusiikki ei ole nykyajan näkökulmasta ihan helppoa esittää: sitä säätelee aatelinen seurustelukulttuuri, mutta kyllähän se saisi viihdyttääkin. Kölniläisorkesteri tuo periodisoittimillaan pirteyttä ”Postitorviserenadiin”, jossa otsikoidun vierailevan tähden lisäksi sooloilevat edukseen muutkin puhaltimet. […]
Huikaiseva järkäle
Charles Ives: Orchestral Set nro 2, Sinfonia nro 3 ”The Camp Meeting”, Sinfonia nro 4. Jean-Efflam Bavouzet, piano, Melbournen sinfoniaorkesteri, johtajana Andrew Davis (+ Brett Kelly ja Anthony Pasquill). Chandos CHSA 5174. ”Charles Ives, hyperromanttinen fanatisti, soi auttamatta amatöörimäiseltä sielläkin, missä hänen holtiton ja epämääräinen ’modernisminsa’ tekee nuotit mielenkiintoisen näköiseksi”, kirjoitti Einojuhani Rautavaara Omakuvassaan. Kriittinen näkemys kumpusi Ivesin silottelemattomasta orkesterinkäsittelystä ja kollaasitekniikasta, mutta ehkä vielä enemmän molempia säveltäjiä yhdistäneestä mieltymyksestä universaaliin transsendentaalisuuteen. Ivesin neljäs sinfonia […]
