Soitin ja kamarimusiikki

  Charles Ivesin kolme varttia kestävä Concord-sonaatti on myyttinen teos pianistien koetinkivenä. Ives yhdistää siinä moninaisia aineksia tiheäksi kudelmaksi; sitaatteja on mm. Beethovenilta, Bachilta, Brahmsilta, Chopinilta ja amerikkalaisista kansanlauluista. Hurjiksi vyöryksi kasautuvat tekstuurit, tahtiviivojen puuttuminen ja villit klusterit antavat sille modernistisen leiman, mutta mukana on myös lyyrisen kauniita suvantoja. Teos liittyy transsendentalismina tunnetun filosofiliikkeen hahmoihin, joiden luonnekuvia osat ovat, mutta harva jaksaa enää perehtyä sen ulkomusiikillisiin asioihin. Aikamme tekniset superpianistit kuten Marc-Andre Hamelin ovat jo […]

  Bachin sonaateissa viululle ja cembalolle (BWV 1014-1019) soittimellinen perspektiivi poikkeaa myöhempien aikojen duosonaatista. Bachin lähtökohtana oli barokin triosonaatti, jota hän sovelsi siten että cembalo soittaa sekä melodiaääntä että bassoa ja viulu toista melodiaääntä. Sen vuoksi C.P.E. Bach luonnehti teoksia ”cembalotrioiksi” ja isänsä parhaimpiin lukeutuviksi sävellyksiksi. Sama äänien roolijako on tällä levyllä ulotettu myös triosonaatteihin (viulu & continuo) BWV 1021 ja 1022. Vasta 1800-luvun alusta säilyneeseen kopioon tallennettuun triosonaattiin BWV 1022 liittyy muitakin kysymysmerkkejä. Erik […]

  Lars Vogt pohdiskeli ja valmisteli seitsemäntoista vuoden ajan Bachin Goldberg-muunnelmia ennen kuin ikuisti ajatuksensa levylle. Tekstissään Vogt puhuu suuresta kunnioituksesta Bachin variaatiomonumenttia kohtaan. Sekin soitosta kuultaa, mutta monia muita pianisteja enemmän hän löytää teoksesta iloa ja viihdyttävyyttä. Periodityylin opit kuuluvat rytminkäsittelyssä ja tempoissa, mutta nykyaikainen konserttiflyygeli (instrumenttia ei ole mainittu) saa loistaa laajalla kosketusvalikoimallaan. Turha juhlallisuus on esityksestä poissa, mutta ehkä hurjimmat huiput ja syöverimäisimmät syvyydet myöskin. Mutta Goldberg-muunnelmien ei aina tarvitsekaan olla metafyysinen […]