Konsertti- ja Ooppera-arviot

Santtu-Matias Rouvali järjesti uuden orkesterinsa, Göteborgin sinfonikkojen konsertissa Lahden Sibelius-festivaalilla ei nyt myrskyä niin raikastavan puhurin kuitenkin. Nuoruuden innollaan ja rytmisellä menevyydellään hän laittoi juhlavaa Sibelius-kuvaa uusiksi. Viidennen sinfonian päätyttyä tuntui, kun esitys olisi ollut nopein kuulemani, mutta kellon mukaan kesto oli silti aika lähellä normaalia, noin 31 minuuttia. Rouvalin vaikutelmassa ei ollut kyse niinkään kokonaiskestosta kuin ajan jaksottamisesta ja rytmisestä aktiviteetista. Vapaa-aikanaan metsällä viihtyvä kapellimestari aloitti sinfonian luonnonläheisin värein. Asiat kasvoivat toinen toisistaan, juuttumatta koskaan […]

Harvoin näkee oopperan loppukumarruksissa näin suurta solistijoukkoa: Helsingin konservatorion salissa perjantaina ensi-iltansa saanut Monteverdin Poppean kruunaus toi yhteen 23 solistia ja kuusi tanssijaa. Joku teki ensimmäistä oopperarooliaan, osa oli Konservatorion opiskelijoita, Orpheus’ Muses -barokkioopperayhdistyksen ydinjoukko oli totta kai mukana, ja kaiken kruununa päärooleihin oli saatu huippulaulajat, kun barokkisopraano Katja Vaahtera lauloi Poppeaa ja Saksassa uraa tekevä Merja Mäkelä keisari Neroa. Poppea huipensi Orpheus’ Muses -työryhmän Monteverdi-trilogian osana Opera BOXin organisoimaa Helsingin oopperakesää. Aiemmat teokset, Orfeus […]

Kansallisbaletti on viime aikoina tarjonnut uusissa juonellisissa klassikoissaan pettymyksiä toisensa perään, ja uusi Kamelianainen jatkaa johdonmukaisesti samalla linjalla. Alexandre Dumas’n pariisilaisromaani kurtisaanin elostelusta, rakastumisesta ja keuhkotautiin kuolemisesta on saanut lukemattomia näyttämötulkintoja, tunnetuimpana Verdin ooppera La Traviata, Baletiksikin se on päätynyt useaan kertaan, ehkä hienoimpana John Neumeierin koreografia, joka valmistui Stuttgartiin 1978 ja pyörii Hampurissa yhä. En voi ymmärtää, mikä on saanut Kansallisbaletin johtajan Kenneth Greven tarttumaan juuri Val Camiparolin vuonna 1994 Floridan baletille valmistuneeseen versioon. […]

Tunnelma oli Musiikkitalon katossa, kun Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesteri ja maailman arvostetuimpiin musiikkikorkeakouluihin kuuluvan Juilliard Schoolin orkesteri pitivät yhteiskonsertin itsensä Esa-Pekka Salosen johdolla. Taideyliopiston Sibelius-Akatemia on yksi harvoista opinahjoista, joka on tiiviissä oppilaitosyhteistyössä Juilliardin kanssa – orkesterien yhteisperiodi järjestettiin myös 2013 – joten tapausta leimasi ylpeys suomalaisen musiikkikoulutuksen maineesta maailmalla. Näyteikkunassa olivat niin Salosen kaltainen kansainvälinen suomalaisikoni, tulevaisuuden tähti Jonathan Roozeman, suomalainen musiikki kuin orkesterikoulutuskin. Ohjelma oli laadittu taiten Suomi-Yhdysvallat -yhteistyön hengessä mutta ennen kaikkea Suomea juhlien: […]

Intiimin hiljaisina pidetyiltä nokkahuiluilta ei ehkä odottaisi pysäyttäviä maailmanlopun näkyjä ja leikkimielistä soitinteatteria. Nokkahuilukvartetti Bravade toi Helsingin juhlaviikoille ajatuksia kutkuttavan, tuhdiksi ladatun esityksen, joka oli omiaan karistamaan instrumentteihin liittyvät kapeat mielikuvat. Tyypillisesti joko henkevästi kirkossa tai rennosti kamarissa esitettävä vanha musiikki ansaitsee – niin hyväksi havaittuja konsepteja kuin edellä mainitut olisivatkin – myös toisenlaisia areenoita, tilanteita, joissa musiikki voi kasvaa laajemmaksi kokemukseksi. Sitä suuremmalla syyllä, että suomalaiset vanhan musiikin spesialistit ovat erityisen uteliaita tarttumaan uuteen. […]

Helsingin juhlaviikkojen klassisen musiikin tarjonta tuntuu nyt vielä edellisvuottakin niukemmalta, ja sisällöistä puuttuu se suurimman kulttuurijuhlan tuntu. Konepajan Brunon tiiliseinien sisällä koettu, brittiläisen Silent Operan Vixen on kuitenkin onneksi juuri sellaista, mitä Juhlaviikoilla odottaa näkevänsä: uusinta kärkeä edustava kansainvälinen avaus, jollaista Suomessa ei ole ennen koettu. Vuonna 2011 aloittanut Silent Opera edustaa täysin uudenlaista oopperan tekemisen tapaa. Seurueen uusin tuotanto, Leoš Janáčekin Ovelaan kettuun perustuva Vixen sai ensi-iltansa Lontoossa pari kuukautta sitten, ja nyt se […]

Suomen juhlavuonna on kotimaista oopperahistoriaa pengottu kunnioitettavasti. Keväällä Kansallisoopperassa konserttiversiona kuultu Melartinin Aino (1912) tai lokakuussa Lahdessa esitettävä Oskar Merikannon Pohjan Neiti (1898) kielivät molemmat suomalaisen oopperan varhaisvaiheiden vahvasta kalevalaisuudesta. Kalevala oli suosiossa myöhemminkin, kuten myös Madetojan Pohjalaisten kaltaiset kansanelämän kuvaukset. Tavallisesta suomalaisesta kertoi myös Aarre Merikannon modernistinen Juha (1922). Tähän kertomukseen iskee kiinnostavan vastaäänen Väinö Raitio, jonka vuonna 1933 valmistunut Prinsessa Cecilia oli eilen Helsingin juhlaviikkojen avajaisillan ohjelmassa. Syys-lokakuun vaihteessa Taite ry tuo Alminsaliin […]

BRQ-festivaali jatkui moninaisen barokkimusiikin parissa Vantaalla. Ainoastaan juhlavuottaan viettävää Monteverdiä festivaali ei ole juurikaan ottanut ohjelmistoonsa, mikä on hieman yllättävää mutta ehkä BRQ tahtoikin erottua muista tapahtumista antamalla yleisölle harvinaisuuksia, jotka ansaitsevat tulla kuulluksi. 10.8. Pyhän Laurin kirkossa kuultu konsertti esitteli taitavan barokkisäveltäjän. Elisabeth Jacquet de La Guerre (1665–1729) oli ihmelapsi, cembalisti, joka esiintyi Ranskan hovissa jo viisivuotiaana. Jacquet de La Guerre oli ensimmäinen nainen Ranskassa, joka sävelsi oopperan. Hän oli myös ensimmäinen Ranskassa 1600- ja […]

Wagnerin Parsifalin konserttiesitys oli tämän vuoden Turun musiikkijuhlien päätapaus. Turun filharmoninen orkesteri vastasi Ville Matvejeffin johdolla oopperahaasteeseen iskevän väkevällä soitolla, joka vyöryi konserttitalon kylpyhuonemaisessa akustiikassa korviahuumaavana, kuitenkin kultivoituneena. Orkesterin panos oli näyttävän solistikaartin arvoinen. Suomalaisen Wagner-laulun kannalta asetelma oli jännittävä: Matti Salminen lauloi bravuurirooliaan Gurnemanzia, jota tuskin enää montaa kertaa tekee, kun taas Karita Mattila debytoi Kundryna. Mattilan edellinen Wagner-roolidebyytti, muutama vuosi sitten ohjelmaan otettu Sieglinde, tuntui ainakin Radion sinfoniaorkesterin kanssa vuosi sitten syksyllä lauletun […]

Kansallisooppera aloitti kautensa Helsingin juhlaviikkojen ohjelmaan kuuluneella konsertilla, jossa Esa-Pekka Salonen johti talon orkesteria ja kuoroa ja esitteli sellokonserttonsa. Keväällä kantaesitetyssä teoksessa Salonen jatkaa piano- ja viulukonserttojensa virtuoosista, soittimellista ja värikkään kerronnallista linjaa. Säveltäjä ja kantaesityksen solisti Yo-Yo Ma ovat verranneet sellon matkaa komeetan vaellukseen avaruudessa. Kyllähän kuulijan assosiaatiot samaan suuntaan vievät ilman johdatteluakin, siitä pitävät huolen ainakin toisen osan kohisevat elektroniset luupit, jotka on saatu aikaan sellon ääntä reaaliajassa käsittelemällä. Silti Salonen välttää kaikki kliseet eikä ala kuvittaa avaruusseikkailua konkreettisesti. […]

Tallinnan Birgitta-festivaali jatkui klassikolla. Verdin La Traviata saattaa tilastojen mukaan olla vieläkin olla maailman esitetyin ooppera, mutta aina liikuttava musiikiltaan. Tuodakseen siihen jotain uutta esittäjien on joko oltava erittäin hyviä tai toteutuksen uudenlainen. Jälleen vanhassa luostarissa esitettävä, Birgitta-festivaalin nuorekas toteutus oli tällä kertaa siirretty 2010-luvulle. Kun yläluokan bilehileet kokoontuvat juhliin, heidän asunsa on koottu sekalaiseen tyyliin supersankareiden, parittajien ja seksityöläisten puvuista. Juhlien sielu, kurtisaani Violetta on puettu erottuviin kultaisiin sävyihin. Eikä tauti, josta hän kärsii […]

Kamarikesä-festivaali palasi välivuoden jälkeen Ritarihuoneelle tuomisinaan uusi taiteellinen johto ja uusi aikakausi. Kapellimestari Dalia Stasevska oli viitenä vuonnaan tuonut nuorten kykyjen festivaalille myös kunnianhimoisia poikkitaiteellisia tempauksia ja erikoisuuksia. Nyt festivaali tuntui kristallisoituvan ydintehtäväänsä, kun taiteellisena johtajana aloitti pianisti Johannes Piirto kumppaninaan parikymppisten muusikoiden Borea-kvartetti. Näin taiteellinen vastuu oli kokonaan nuorten muusikoiden käsissä, ja muutamaa kokenutta yhteistyökumppania lukuunottamatta viikon neljä konserttia ovat pitkälti alle 25-vuotiaiden käsissä. Fokuksen tiivistyminen ei tarkoittanut yksipuolistumista: Johannes Piirto oli laatinut rikkaan […]