Linda Fredriksson

Linda Fredriksson: Juniper. We Jazz WJLP40/WJCD40

Jos ”yllätyksellisyys” muuttuu musiikillisiksi troopeiksi, se mitätöi itsensä. Todellisessa yllättämisessä artisti tekee jotain muuta kuin odottaisi, ja vieläpä vangitsevalla tavalla. Tähän joukkoon kuuluu Linda Fredrikssonin ensimmäinen sooloalbumi Juniper.

Fredrikssonin indie- ja laulaja-lauluntekijävaikutteet kuuluvat heti avauksessa Neon Light [and the sky was trans] pehmeinä äänimaisemina ja saksofonin sanattomana, yksinkertaisuudessaan kauniina lauluna. Sen kontrastina seuraavan nimikkoraidan sykkivän bassosyntetisaattorin aallolla päällekkäiset fonistemmat surffaavat meditatiivisesti. ”Epäjazzillisen” tuotantoprosessinkin ryydittämänä on jokainen levyn seitsemästä raidasta aivan omanlaisensa maailma.

Kenttä-äänitysten, monenmoisten koskettimien, Olavi Louhivuoren pehmeän rummutuksen ja Mikael Saastamoisen vähäeleisen basson kanssa rinnan vaeltaa myös vapaa jazz. Persoonalliset yhdistelmät ja yksityiskohtien runsaus saavat kappaleet vilahtamaan ohi hetkessä ja houkuttelevat yhä uusiin kuunteluihin, mutta sitä ei tapahtuisi ilman sitä herkkää ja aitoa inhimillisyyttä, joka Juniperilta kauttaaltaan välittyy. Se on upea levy.

Santeri Kaipiainen

Edellinen artikkeliGeorg Philipp Telemann
Seuraava artikkeliNuoren Beethovenin into tarttuu