Le coucher du roi – Musiikkia Ludvig XIV:n kamarissa: Jean-Baptiste Lully, Marin Marais, Robert de Visée, Michel-Richard de Lalande, Michel Lambert, Étienne Lemoyne, Sébastien le Camus, Michel de La Barre, François Couperin. Danaé Monnié, sopraano, Marc Mauillon, tenori, Josephé Cottet, viulu, Yoko Kawakubo, viulu, Thomas Leconte, huilu, Valérie Balssa, huilu, Myriam Rignol, gamba, Mathilde Vialle, gamba, Julie Dessaint, bassogamba, Sébastien Daucé, cembalo, Romain Falk, teorbi ja kitara, Thibaut Roussel, teorbi, kitara ja musiikinjohto. Chateau de Versailles CVS029.
Ludvig XIV:lle (1638–1715) nukkumaanmenokin oli kuninkaallinen toimitus, jossa valikoitu hovimuusikoiden joukko pääsi säestämään valtiovierailua unten valtakuntaan. Versaillesin palatsin oma levymerkki on rekonstruoinut ”Grand coucherin” vuodelta 1713, jolloin sotaisissa hankkeissaan väsyneen kuninkaan aurinko oli jo laskemassa mailleen.
Teorbisti Thibaut Roussel on sommitellut ohjelman, jossa on muistoja Ludvigin nuoruuden päiviltä, Philidorin sovittamia tanssinumeroita, muutama laulu, unikohtaus Lullyn Atysista, samettisesti soivia gambanumeroita ja hovikitaristi de Viséen sooloja Rousselin tunnelmallisesti tulkitsemina. Esiteteksti vuodattaa unensaantiin majesteettista mystiikkaa, mutta musiikki tavoittaa makuukamarin intiimiyden harvojen valittujen kynttilänpitelijöiden ja muusikoiden todistaessa muutosta kuninkaasta nukkuvaksi ihmiseksi.
Michel Lambertin Sombres deserts soi Marc Mauillonin laulamana kovin hauraana, mutta Danaé Monnié tavoittaa Le Camusin laulun aamuruskolle sekä herkkänä että varmalinjaisena. Näytteet edesmenneeltä hovisäveltäjä Lullyltä ja vallitsevalta hovisäveltäjä de Lalandelta yhdistävät toimituksen kuninkaan yksityistiloihin, Versaillesin Les Grands Appartementsiin, joka nousee pääosaan julkaisuun liittyvällä dvd:llä. Arte Francen viime kesäkuussa taltioima konsertti ei ole sama kuin 2019 äänitetyllä cd:llä, ja esimerkiksi Étienne Bazola tulkitsee Lambertin hiljaisuuden ylistyksen varmemmin kuin Mauillon. Maagisimmillaan valve- ja unitilan välillä liikutaan Lullyn ”Harlekiinien chaconnessa” ja de Viséen Passacaillessa. Levyn päättävästä Couperinin ”Dodosta” (1723) on tehty kehtolaulu kahdelle gamballe: siinä aamu alkaa sarastaa uudessa ajassa.
Antti Häyrynen
