RDO 232 Näkyvän ja näkymättömän rajapinnoilla

Aino Peltomaa ammentaa musiikissaan keskiajalta, suomalaisesta perinteestä ja nykyajan keinoista. © Timo Heinonen

Laulaja ja muusikko Aino Peltomaan johtaman Ensemble Gamut!:n uusi albumi MI on omistettu arktisille, uhanalaisille kukille – ja kaikelle elävälle, joka on vaarassa kadota. Peltomaan omissa ja Hildegard von Bingenin teoksissa yhdistyvät keskiajan musiikki, suomalainen perinne ja elektroniikka.

Peltomaa laulaa ja soittaa kanteletta ja perkussioita. Ilkka Heinonen soittaa jouhikkoa ja Juho Myllylä nokkahuilua, ja molemmat myös laulavat, ja he myös huolehtivat elektroniikasta yhdessä Tuomas Norvion kanssa. Peltomaa itse kertoo seuraavassa teoksestaan:

 

Kun aloin työstää tätä levyä, halusin tutkia aineellisen ja aineettoman välistä rajaa – sitä hienovaraista kohtaa, jossa elollinen ja eloton koskettavat toisiaan. Vähitellen teema laajeni: MI kasvoi kertomukseksi elämän ja luonnon hauraudesta, jatkuvuudesta ja toivosta.

Levyn keskeisenä teemana ovat arktiset uhanalaiset kukat. Ne ovat äärettömän herkkiä, mutta samalla sinnikkäitä selviytyjiä. Keskiajan musiikissa kukkasymboliikka on runsasta, mutta suuri osa tuon ajan sävelmistä on jo kadonnut – aivan kuten monet pohjoiset kasvitkin. Kuten luonnon monimuotoisuutta, myös musiikillista perintöä voidaan kuitenkin vaalia ja elvyttää.

MI punoo yhteen keskiaikaisia birgittalaissävelmiä ja Hildegard von Bingenin teoksia omien sävellysteni kanssa. Näin menneisyys ja nykyhetki asettuvat soimaan yhteiseen dialogiin – kadonneet ja löydetyt, hauraat ja elinvoimaiset.

Levyn nimi MI viittaa sekä kasviin Micranthes stellaris (tähtirikko) että omaan teokseeni Mieli meni, joka tutkii mielen eri tasoja ja tiloja. MI on myös gamut-asteikon kolmas sävel (ut, re, mi). Oli ilo ja etuoikeus sovittaa tätä materiaalia yhdessä Ilkka Heinosen (jouhikot, laulu, elektroniikka) ja Juho Myllylän (nokkahuilut, laulu, elektroniikka) kanssa.

Albumi koostuu neljästä osiosta: Micranthes stellaris, Platanthera oligantha, Äiti maan tuska ja toipuminen sekä Elämän virta. Mukana ovat myös kuvataiteilija Vappu Rossi ja äänitaiteilija Tuomas Norvio. Kuulemme Rossin livepiirtämisen ääntä muun muassa Uniflora– ja Sicut spinarum -kappaleissa. Norvio muokkaa piirtämisen ääntä elektronisesti, jolloin se risteytyy musiikkimme kanssa. Myös levyn kansiteokset syntyivät näissä yhteisissä sessioissa reaaliajassa – piirroksen muuttuessa musiikiksi ja musiikin kuvataiteeksi.

Levytyksen sekä konserttiemme aikana syntyneet suurikokoiset teokset ovat esillä Jyväskylän taidemuseossa 11.1.2026 saakka.

Sävellyksissäni vanha ja uusi, tuska ja rakkaus elävät rinnan. Tuutulaulu pikkulehdokille syntyi ystäväni lapsen muistolle ja kasvoi lauluksi surusta ja rakkaudesta. Diabolus sylvarum puolestaan sai alkunsa maailmantuskasta ja halusta puolustaa elämää, joka on katoamassa.

Viimeisissä teoksissa, O viridissima virga ja Virta, palaan Hildegard von Bingenin ekstaattiseen maailmaan. Ne ylistävät luonnon voimaa ja sen kykyä uusiutua. ”Elämä virtaa lävitseni, hetki hetkeltä sille antautuen, huumaannun.”

Toivon, että MI voisi pysäyttää kuulijan hetkeksi – ja antaa mahdollisuuden tuntea, kuinka keskiaikaisen lauluperinteen ja arktisen tuulen välissä yhä soi jotakin elävää.

Aino Peltomaa


MI, Ensemble Gamut!

Ensemble Gamut!
Aino Peltomaa, laulu, harppu, kantele, lyömäsoittimet
Ilkka Heinonen, jouhikko, laulu, elektroniikka
Juho Myllylä, nokkahuilut, laulu, elektroniikka

ALBA 2025 | ABCD487 | EAN: 6429811264069
© TIMO HEINONEN

Aino Peltomaa
Hildegard von Bingen (1098–1179)

1. Micranthes stellaris
2. Karitas / Jää (Leinikille)
3. Mieli meni / Hodie aperuit (Hildegard von Bingen)
4. Uniflora
5. Stabat mater dolorosa
6. Stabat mater
7. Sicut spinarum
8. Diabolus sylvarum
9. Tuutulaulu pikkulehdokille
10. O frondens virga (Hildegard von Bingen)
11. Käärmeen luku / Latuit in blando
12. O viridissima virga (Hildegard von Bingen)
13. Virta

Edellinen artikkeliRDO 231 Riesin sinfoniat porhaltavat kartalle