Barokkia somesta karaokeen

 

Ensemble Nylandia uudistaa barokkikenttää riskinotoillaan. © JONTE KNIF

Vanhan musiikin yhtye Ensemble Nylandia on tullut 10 vuoden ikään. Vaikka orkesteri onkin kyseenalaistanut ennakkoluulottomasti periodipurismia monella tavoin, on sen perustajan Matias Häkkisen mukaan kaiken ytimessä vahva kontekstitietoisuus.

 

Eräänlainen sukupolviliikehän se oli”, kuvaa cembalisti Matias Häkkinen kymmenen vuotta sitten perustamansa Ensemble Nylandian alkusysäystä. ”Vanhan musiikin ala alkoi siinä vaiheessa olla Suomessa jo sen verran laaja, ettei kaikille soittajille riittänyt vakiintuneissa orkestereissa hommia. Ajattelin, että ruvetaanpa tekemään itse! Me nuoremmat halusimme nähdä, millaista taiteellista jälkeä saisimme aikaan omillamme.”

Sibelius-Akatemialta maisteriksi vanhasta musiikista valmistunut Häkkinen oli tuolloin 28-vuotias ja uransa alussa. Nykyään hän on vakiintunut freelancer ja Nylandian luotsauksen lisäksi BarokkiKuopio-festivaalin taiteellinen johtaja ja Suomen vanhan musiikin liiton puheenjohtaja.

Jos Suomalainen barokkiorkesteri perustettiin 30 vuotta sitten, Helsingin Barokkiorkesteri 20 vuotta sitten ja meidät 10 vuotta sitten, olisi jo seuraavan orkesterin aika!” Häkkinen nauraa.

 

Mukautuvia kokeilijoita

Iso murros vanhan musiikin kentällä tapahtui Häkkisen mukaan kuitenkin jo ennen Ensemble Nylandiaa. ”Vanhasta musiikista on tullut sen verran valtavirtaista, että ’periodiliikkeen’ tavoitteet ovat läpäisseet lähes koko klassisen musiikin kentän. Enää ei ajatella, että kaikkia aikakausia voisi soittaa samalla tavalla”, Häkkinen kertoo.

Tärkein perustamissyy ei ollut siis vallankumouksellisuus, vaan halu tehdä itse. Toki jotain oli tehtävä myös eri tavalla.

Yksi meidät selkeästi erottava asia on iso continuoryhmä – parhaimmillaan 15 soittajaa eli puolet orkesterista. Nuotissahan ei lue continuon kokoonpanoa, mutta se on keskeinen vanhan musiikin ilmiö.”

Häkkisen mukaan alkuperäisenä tavoitteena oli tehdä Nylandiasta kiinteä, tasavertainen kokoonpano, mutta elämä vei ja toi ihmisiä. ”Lopulta se päätyi minun ympärilläni toimivaksi. Mukaudumme ameebamaisesti triosta aina isoon orkesteriin.”

Kokeiluja yhtyeeltä ei kuitenkaan ole puuttunut. ”Meillä oli muun muassa Somekonsertti, jossa oli lupa räplätä kännykkää, ja keksimme Barokkikaraoken, jossa voi tulla esittämään kansiostamme kappaletta – tai tuoda meille omat nuotit. Leppävirran ukulelefestivaalilla saimme aikanaan idean ottaa ukulelen harrastajia mukaan isoksi continuoryhmäksi. Uusimpana ideana on ollut projekti nimeltään Pyh Bach, jossa sovitamme klassikkoja ’sopimattomilla’ tavoilla – esimerkiksi melodika ja celesta säestävät saksofonia. Konsepti oli sellistimme Anna Pulakan keksintö.”

Ensemblen taipaleen käännekohtana Häkkinen pitää vuonna 2013 esitettyä Michelangelo Falvettin Vedenpaisumusoratoriota.

Se oli iso teos ja suuri taiteellinen onnistuminen, jota varten perustimme myös kannatusyhdistyksen. Siitä lähtien soittajat ovat myös aina saaneet palkkaa”, Häkkinen kertoo. Muiksi kohokohdiksi hän mainitsee myös yhteiskiertueen Belgiassa sikäläisen Les Agrément -yhtyeen kanssa sekä sopraano Tuuli Lindebergin kanssa vuosia jatkuneen What Magick has Victorious Love -projektin.

 

Laatu on kontekstikysymys

Tämän päivän missio on myös selvillä: ”Haluamme edustaa asioiden vakavasti ottamista, vaikka teemme paljon kokeiluja ja hassutteluja. Ne itse asiassa asettavat vakavan konserttimusiikin vielä paremmin kontekstiin. Nylandia pyrkii olemaan tietoinen musiikin eri konteksteista ja niiden välisistä eroista”, Häkkinen muotoilee. Tämä näkyy myös Nylandian juhlakonsertissa:

Ensin on keskusteleva etkoklubi kahvilassa, jossa esiintyvät gamba- ja nokkahuiluconsortit, sen jälkeen koittaa varsinainen juhlakonsertti, jossa kuullaan Dietrich Buxtehuden ja Georg Muffatin seassa Arvo Pärtiä ja Joonas Kokkosta, eli 1670-lukua ja 1970-lukua! Konsertin jälkeen on vielä jatkoklubi, jossa esiintyy barokkifagoteista ja sähköcembalosta koostuva rockyhtyeemme Tavallinen Peili. Kaikkiin eri tasoihin liittyy tietoisuus siitä, mikä kussakin perinteessä on hyvää.”

Syksyllä orkesterin voi myös tavata Paraisilla Barokin labyrinteissa -festivaalilla sekä yhteistyössä Avantin ”gambajouhiconsortin” kanssa. Joulukuussa kauneimmat barokkijoululaulut raikuvat jopa 11 konsertin voimin. ”Ensi vuonna meillä alkaa yhteistoiminta tanskalaisen Camerata Øresundin ja islantilaisen Cantoque Ensemble -lauluyhtyeen kanssa”, Häkkinen valottaa lähitulevaisuutta.

Santeri Kaipiainen

Edellinen artikkeliHerkkyydessä on voimaa
Seuraava artikkeliMestareiden perinteet esille ja eloon