Ilta on suurten mittojen teos, kuin Mahler-henkinen laulusinfonia Das Lied von der Erden tapaan. Sekin sisältää ’koko maailman’ kaikkine visioineen ja mielleyhtymineen, jotka sana ilta tuo mieleen työstä elämänkatsomukseen, romantiikasta ja erotiikasta kuoleman aavistukseen.
Säveltäjä Mikko Heiniö tunnetaan lukeneena miehenä – jos kohta maratonjuoksijanakin -, eikä hän pidä Illassakaan kielellistä laveutta vakan alla, puhuttiinpa sitten maantieteellisestä tai historiallisesta avaruudesta. Rehevä kirjallinen paletti saa vastineensa musiikissa, jonka kontekstit tuntuvat ulottuvan tekstiäkin etäämmäs.
Säveltäjä paljastaa esittelytekstissään eräitä musiikillisia assosiaatiolähteitään, joiden tunteminen tai havaitseminen ei kuitenkaan ole mikään ainoa avain tai viisastenkivi sävelkielen hahmottamiseen. Mainittujen lisäksi olin nimittäin niitäkin havaitsevinani ainakin yhden tärkeän, Benjamin Brittenin harmoniamaailman teoksen kakkososassa.
Hyväksi toteamillaan tavoilla Heiniö hyödyntää myös muun muassa tila-efektejä – teoshan esitettiin Turussa kunnianarvoisassa VPK:n talossa, joka mahdollistaa monenlaisen spatiaalisen hyödyntämisen – sekä toisaalta latinalaisia rytmejä, kumpaakin sangen osuvasti ja hienovaraisesti.
Pari vuotta sitten tanssiosuuden kera kantaesitetty Ilta sisältää myös laajan, suorastaan konsertoivan stemman klarinetille ja sellolle, joiden esittäjinä kuultiin Henna Jämsää ja Erkki Lahesmaata, joiden suorituskyky ei himmennyt millään oman instrumenttina vaatimusalueella.
Turkulainen kamarikuoro Key Ensemble on tehnyt sen, mitä ainakin tähän mennessä ja ainakin pääkaupungin ulkopuolella on hyvästä syystä voitu pitää silkkana mahdottomuutena: perustaa kuoro tyhjästä ilman mitään valmista, varakasta taustayhteisöä, saattaa se toimimaan, luomaan työskentelevä yhteisö, konsertoimaan, levyttämään ja kaiken kukkuraksi vielä maksamaan joillekin avainhenkilöille palkkaa.
En tunne Keyn menestysreseptiä kaikkinen tarkoin, mutta etusijalla on ilmiselvästi musisoinnin kansainvälinen taso. Johtaja Teemu Honkanen on onnistunut houkuttelemaan kokonpanoonsa alueemme parhaita ja osaavimpia laulajia, joilta vaikeakin satsi taittuu ilman kohtuuttoman pitkiä harjoitusaikoja.
Heiniön Ilta ei lukeudu haastavimpiin kuoropartituureihin, mutta kyllä sekin seuloo nopeasti jyvät akanoista; erityyppisten harmonioiden runsaus, rytminen rikkaus, stemmalaulun monisyisyys – kaikki vaativat esittäjiltä paljon… enkä ole vielä puhunut laulajien solistisista valmiuksista mitään! Vaativimmat soolot lauloi sopraano Maikki Säikkä, joka on sitten viime kuuleman edistynyt huikeasti ja edennyt täysiveriseen solistikastiin.
Matti Lehtonen
Mikko Heiniön Ilta sekakuorolle, klarinetille ja sellolle (2013-14) Turun VPK:n talossa 12.10.
