Kauniinkitkerät hyvästit haaveille

Tatjanan kirjeet lentävät taivaan tuuliin kuvaten illuusioiden katoamista. Pjotr Tshaikovski ei halunnut kutsua Jevgeni Oneginia oopperaksi vaan lyyrisiksi kuviksi. Kohtaukset avaavat ikkunoita hahmojen kaipuun täyttämään sieluun. Tämä koskee niin haaveilevaa Tatjanaa, juuretonta Onegin-keikaria kuin runoilija Lenskiäkin. Ohjausten haasteena ovat silti motiivit illuusioiden ja viattomuuden lopulle –...
Jatka lukemista tilaajana – kulttuurin parhaat tarinat odottavat sinua!
Edellinen artikkeliIV: Vapauden vuosisata
Seuraava artikkeliSchubertia kuin kauhuelokuvaa