Akkajeen toismaailmallisuus kutittelee kollektiivista alitajuntaa

Akkajee: Lastenkerääjä. Omakustanne AKKACD-002 Lastenloru päättyy karmaisevaan Säkkiukkoon, joka heittää pussiinsa kerätyt naperot järven pohjaan: tämän Stephen King -maisen avauksen lienen kuullut ensimmäisen kerran Iida Savolaisen ja Meriheini Luodon Akkajee-duon esittämänä jo vuonna 2016. Huhtikuussa ilmestynyt Lastenkerääjä on saanut muhia siis rauhassa – tekijöidensä mukaan seitsemän vuotta, ja idearunsauden suodattuneisuuden huomaa. Metsänpeitto-projektistaan tunnettu viulisti ja avainviulisti Luoto sekä pelimannimusiikin superyhtye Enkelissä alttoviulua soittava Savolainen sukeltavat Lastenkerääjällä menneiden aikojen lasten maailmaan raadollisuuksineen. Jo mainittu nimikkoraita sisältää […]

Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.
Edellinen artikkeliPendereckin puutarha esimerkillistää, kuinka säveltäjää voi muistaa virtuaalisella museolla
Seuraava artikkeliJazzia, jolla on tehtävä