New Yorkin filharmonikkojen digitaalinen sisältö on vasta muotoutumassa, mutta loisteliaasta historiasta on mistä ammentaa.
New Yorkin filharmonikoissa eletään kiinnostavia aikoja. Vuonna 1842 perustettu orkesteri palaa syksyllä täysin uusittuun konserttisaliinsa David Geffen Halliin, joka remontoitiin läpikotaisin koronasulkujen aikana. Lisäksi nykyinen musiikillinen johtaja Jaap van Zweden väistyy tehtävästään 2024 keväällä. Spekulaatiot hänen seuraajastaan käyvät luonnollisesti vilkkaana, ja niiden puitteissa esillä on ollut monta suomalaisnimeä.
Kaudella 2022–2023 orkesterin podiumilla vierailevatkin Hannu Lintu, Esa-Pekka Salonen, Susanna Mälkki, Dalia Stasevska, Klaus Mäkelä ja Santtu-Matias Rouvali. Sibeliuksen ohella kapellimestareillamme on tuomisinaan myös Kaija Saariahon, Magnus Lindbergin ja Salosen teoksia.
New Yorkin filharmonikoiden 180-vuotisen historian aikana orkesteria ovat luotsanneet niin Gustav Mahler, Bruno Walter kuin Leonard Bernsteinkin. Kahden jälkimmäisen johdolla NY Phil levytti valtaisan katalogin Columbialle luoden perustan orkesterin maineikkaalle studiouralle, jota myöhempien musiikillisten johtajien kaudella on jatkettu vaihtelevalla menestyksellä. Pierre Boulez hioi sointia rohkealla modernistisella ohjelmistolla, kun taas Zubin Mehtan kanssa liikuttiin perinteisemmillä vesillä.
Alan Gilbertin astuessa puikkoihin vuonna 2009 NY Phil aloitti konserttiensa digitaalisen julkaisun Applen iTunesissa. Alkuvuosina julkaisut kattoivat koko kauden konsertit, myöhemmin musiikkia julkaistiin valikoivammin. Näissä puittein dokumentoitiin myös Lindbergin (2009–2012) ja Salosen (2015–2018 säveltäjäresidenssien satoa kiitettävästi. Samalla Gilbert ja orkesteri jatkoivat perinteistä levytystoimintaa tanskalaisen Dacapo Recordsin kanssa julkaisten niin oivallisen Lindberg-abumin kuin hienon Nielsen-syklinkin.
Jaap van Zwedenin johdolla orkesteri on taltioinut tähän mennessä viisi albumia Deccan alaisuuteen perustetulle Decca Gold -levymerkille. Levyjen parasta antia ovat soinniltaan huikea Stravinskyn Kevätuhri (1911–13/1947) ja detaljeiltaan hiottu Debussyn La Mer (1903–05), jonka päätösosassa kajahtaa harvoin kuultu vaskifanfaari.
Samoin Beethovenin viides (1804–08) ja seitsemäs (1811–12) sinfonia piirtyvät tallenteilla raikkaina. Soloists of the New York Philharmonic -levyllä puolestaan orkesterin äänenjohtajat pääsevät esiin Coplandin, Barberin, Adolphen, Bolcomin ja Mozartin konserttojen solisteina.
Levyillä New Yorkin filharmonikoiden omia tilauksia edustavat Julia Wolfen vaikuttava, liki tunnin mittainen, 1900-luvun alun amerikkalaisen työväenluokan naisten kamppailua peilaava oratorio Fire in my mouth (2019) sekä David Langin puhutteleva ooppera prisoner of the state (2019), jonka libretto pohjautuu Beethovenin Fidelioon (1804–05/1806/1814).
Monen muun orkesterin tapaan pandemia-aika vauhditti myös New Yorkin filharmonikoiden oman suoratoistopalvelun kehitystä. Maksullinen NY Phil+ noudattaa teknisessä toteutuksessaan jotakuinkin samaa kaavaa kuin Clevelandin orkesterin ja San Franciscon sinfoniaorkesterin vastaavat palvelut. Sovellusten tai verkkoselaimen kautta toimiva NY Phil+ on sisältönsä suhteen vielä melko lailla alkutekijöissään, mutta sen kirjasto laajentunee huomattavasti tulevien kausien myötä.
Nykyisellään NY Phil+:n tarjonnasta löytyy esimerkiksi van Zwedenin johtamana näyte orkesterin vahvasta Mahler-traditiosta säveltäjän viidennen sinfonian (1902–03) muodossa syyskuulta 2017. Musiikillisen johtajan katalogiin sisältyy myös Wagnerin Valkyyrian (1854–56) intensiivinen ensimmäisen näytöksen konserttitaltiointi helmikuulta 2018, solisteinaan Heidi Melton, Simon O’Neill ja John Releya. Englanninkielinen tekstitys palvellee kansainvälistä yleisöäkin kohtuullisen hyvin.
Orkesterin solisteina videoilla vierailevat muiden muassa Joshua Bell, Sheku Kanneh-Mason ja Stephen Hough kantaohjelmiston parissa.
Videokirjastoa on täydennetty valikoimalla menneiden vuosikymmenten tallenteita Mehtan päivistä Gilbertin kaudelle saakka. Mahtuupa joukkoon Danny Kayen tähdittämä orkesterihupailukin. Lisäksi NY Phil+:n alla pääsee kuuntelemaan monia Columbian klassikkolevytyksiä, jotka ovat toki saatavilla muidenkin suoratoistopalveluiden kautta.
Koska NY Phil+ on palveluna vasta muotoutumassa, on sen ohjelmistolinjauksista vielä liian aikaista tehdä sen syvempiä johtopäätöksiä. Silti lienee syytä mainita, että ainakin toistaiseksi uusi musiikki loistaa palvelussa poissaolollaan.
Toisin kuin vaikkapa San Franciscossa, New Yorkin filharmonikoiden taltioinneissa luotetaan edelleen suoraviivaisen konserttivideoinnin voimaan. Ja miksikäs ei, ovathan videot ammattitaitoisesti toteutettuja vailla häiritseviä kameramaneereja ja kestävät siten kyllä useammankin katselukerran.
Syksyllä käynnistyvän kauden myötä videoinnit tarjoavat orkesterille mahdollisuuden esitellä uudistetun David Geffen Hallin ilmettä myös kotisohvien yleisöille. Onkin kiinnostavaa seurata, millaiseksi New Yorkin filharmonikoiden verkkotarjonta kehittyy muutaman seuraavan vuoden kuluessa. Kukaties tuolloin virkaansa astuva uusi ylikapellimestari on suomalaisille yleisöille hyvinkin tuttu kasvo. Mutta se selviää ajallaan.
Jari Kallio
