Elämässä tuntuu olevan toisinaan kuplivaa ja nopeasti kihelmöivää pintaa. Aivan kuin musiikissa. Syvästi värähtelevää pohjavirettä ja hiljaisuutta. Kaiken merkityksellisyyttä ei ehdi tapahtuman hetkellä huomata. Läheisen ystävän poistuessa maailma tuntuu pysähtyvän. Erikoista ilon ja syvän surun ja ikävän vuoropuhelua. Kiitollisuutta jaetuista hetkistä. Leif Segerstamin kanssa niitä oli monta. Lauloin kesällä 2006 Savonlinnan oopperajuhlakuorossa. Leif johti Tannhäuseria. Siinä oli taikaa. Energia välittyi pienille monitoriruuduille linnan ahtaille käytäville asti. Leifin suuret kädet halasivat avosylin koko maailmaa. Päätin […]
Kirjaudu
Tervetuloa! Kirjaudu käyttäjätilillesi
Uhohtuiko salasanasi? Klikkaa tästä
Luo tunnus
Tietosuojaseloste
Luo tunnus
Tervetuloa! rekisteröi tili
Salasana lähetetään sinulla sähköpostitse.
Tietosuojaseloste
Salasanan palautus
Palauta salasanasi
Salasana lähetetään sinulla sähköpostitse.