Viisitoista vuotta sitten ensilevynsä julkaissut Pekko Käppi alkaa vihdoin nousta yhä laajenevien kansanrivien suosioon. Hänen laulunsa ammentavat kansanperinteestä, mutta soiva lopputulos lähestyy bluesin ja punkin maailmaa. Vanha kansansoitin jouhikko saa hänen käsissään uuden äänen ja suunnan kohti tulevaisuutta. Rakkaus roihuaa ja veri roiskuu, mutta ilman synkistelyä. Vimmainen meininki ja suggestiivinen biitti puhaltaa pölyt kauas pois. Pekko Käppi jouhikkoineen on viime aikoina nähty niin rockklubeilla kuin kansanmusiikkifestivaaleilla. 1990-luvun puolessavälissä Pekko Käppi luki oudosta soittimesta, […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.
