”MIUN EI TARVIHE HARJOITELLA, MIE VAAN SOITAN”

  LEGENDOJEN MATKASSA Heimo Haitto (1925–1999) on edelleen suomalaisen säveltaiteen ehkä tunnetuin varhaislahjakkuus. Boheemitaiteilijan tapahtumarikasta elämäntarinaa voi lukea monesta lähteestä, mutta varsinkin Haiton omassa kirjassa asioilla on taipumus näyttäytyä subjektiivisessa valossa. Silmätautiopin emeritusprofessori Ahti Tarkkanen ja lastenpsykiatrian dosentti Jari Sinkkonen tarjoavat seuraavassa yksityiskohdiltaan tarkennetun näkökulman. Heimo Haitto syntyi Viipurissa vuonna 1925, mutta veturinkuljettajana työskennelleen isän työn takia perhe siirtyi aluksi Terijoelle ja pian Tornioon. Isä Aaro oli innokas harrastajaviulisti, joka soitti myös harrastajamuusikoista koostuneessa Tornion […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.
Edellinen artikkeliOnnea, Saraste
Seuraava artikkeliHuhtikuun Ylen klassiset