Mahlerin ylistys elämälle
Gustav Mahler: sinfonia nr. 9. Baijerin RSO, joht. Mariss Jansons. BR Klassik 900151. Mahlerin yhdeksäs sinfonia on teos elämästä ja kuolemasta romantiikan ja modernismin rajamaastossa. Niiden välillä luoviminen vaatii kapellimestarilta paljon kokemusta, taitoa ja sydäntä. Ensimmäisen maailmansodan enteilyt saa unohtaa Mariss Jansonsin elämänuskoista tulkintaa kuunnellessa. Hän ei korosta omaa egoaan venyttelemällä ensi osan rappeutuvia valssifragmentteja tai korostamalla vapisevia ja korisevia alhoja. Hän luo yhden suuren kaaren, jossa valot ja varjot kasvavat toisistaan luontevasti ja jonka […]
Viulistilegendan muotokuva
Leonid Kogan: Milestones of Legend, Bach: Kaksoiskonsertto BWV 1043, Viulukonsertto E-duuri, Mendelssohn: Viulukonsertto, Paganini: Viulukonsertto nro 1, Cantabile, Haydn: Pianotrio g-molli, Hatshaturjan: Viulukonsertto, Saint-Saëns: Havanaise, Beethoven: Viulukonsertto (x 2), ”Arkkiherttua”-trio, Pianotrio WoO 38, Mozart: Viulukonsertto nro 3 (x 2), Pianotrio K 564, Prokofjev: Viulukonsertto nro 2, Brahms: Viulukonsertto (x 2), Viulusonaatit 1-2, Lalo: Symphonie espagnole, Schumann: Pianotrio nro 1, Tshaikovski: Viulukonsertto. Documents 600374 (10 cd). Leonid Koganin (1924-1982) kohtalona oli jäädä David Oistrahin varjoon, ja […]
Perspektiivi kadoksissa
Johannes Brahms: Viulukonsertto, Viulusonaatti nro 1, F-A-E-scherzo. Vadim Gluzman, Angela Yoffe, piano, Luzernin sinfoniaorkesteri, johtajana James Gaffigan. BIS 2172. Vadim Gluzmanin levytysura keskeisten viulukonserttojen halki on edennyt yhteen suurimmista, Brahmsin viulukonserttoon, johon kumppaniksi on löytynyt James Gaffiganin johtama Luzernin sinfoniaorkesteri. Paikoin jää aprikoimaan, onko klassikkoteos osunut sekä solistille että orkesterille liian aikaisessa vaiheessa, mutta pelkkänä suorituksena levytys on moitteeton. Konserton tulkinta seuraa väljästi David Oistrahin viitoittamalla tiellä, mutta välillä viulisti tuntuu yksityiskohdista innostuessaan kadottavan pitkän […]
Proosallista Brahmsia
Johannes Brahms: Sinfonia nro 4, Alttorapsodia, Schicksalslied. Ann Hallenberg, altto, Collegium Vocale Gent, Orchestre des Champs-Élysées, johtajana Philippe Herreweghe. PHI LPH025. Philippe Herreweghe lähtee Brahmsin neljännessä sinfoniassa liikkeelle lähes huomaamattomasti, eikä liukkaasti etenevässä ensimmäisessä osassa vältytä hieman proosalliselta vaikutelmalta. Hitaan osan variaatiot saavat enemmän luonnetta, mutta täälläkin eri taitteiden dramaturgia tuntuu kursoriselta. Scherzo on kevyt ja pirteä, mutta tuhtia, oluenvaahtoista huumoria. Parhaiten onnistuu – kuten aina periodityylisissä esityksissä – passacaglia-muotoinen finaali, mutta esimerkiksi Gardinerin levytykseen […]
Beethovenia alkuperäissijoilla
Ludwig van Beethoven: sinfonia no. 9. Solistit ja Orchester Wiener Akademie ja Sine Nomine –kuoro, joht, Martin Haselböck. Alpha 476. Martin Haselböck on saanut Wiener Akademie -orkestereineen riemastuttavia tuloksia esitys- ja levysarjassaan, jossa Beethovenin sinfoniat on esitetty alkuperäisillä kantaesityspaikoillaan Wienissä – tietenkin myös soitinkokoonpanot senaikaisiksi rekonstruoiden. Teokset ovat ikään kuin löytäneet inhimillisen mittakaavansa. Yhdeksäs sinfonia sai kantaesityksensä 1824 Kärntnertortheaterissa, jota ei enää ole. Lyhyen ajan kuluttua se sai toisen esityksensä Hofburgin palatsin Gosser Redoutensaalissa, joka […]
Adès sinfonisena
Thomas Adès: Asyla, Tevot, Polaris (Voyage for orchestra), Brahms. Samuel Dale Johnson, baritone, Lontoon sinfoniaorkesteri, johtajana Thomas Adès. LSO Live LSO0798. Thomas Adèsista (s. 1971) on vuosien saatossa kuoriutunut sinfonisten mittojen säveltäjä. Se paljastuu, kun säveltäjä johtaa Lontoon sinfoniaorkesterin levyllä peräkkäin kolme itsenäistä orkesteriteostaan Asylan, Tevotin ja Polariksen. Asyla (1997) oli Adèsin ensimmäinen laajempi, mahleriaanisesti sykkivä (lehmänkellot!) ja säihkyvä orkesterispektaakkeli. Kymmenen vuotta myöhemmin Simon Rattlelle ja Berliinin filharmonikoille valmistunut Tevot hengittää syvempään ja synkemmin, hepreankielisen […]
Synnistä pelastukseen
Alfred Schnittke: Hieronymus Bosch -fragmentit, Pianokonsertto, Viulusonaatti, Sarja vanhaan tyyliin. Alexander Ghindin, piano, Dmitri Kortchak, tenori, Moskovan Virtuoosit, johtajana ja viulistina Vladimir Spivakov. Capriccio Encore C 8011. Alfred Schnittke (1934-1998) oli sävellystyyliltään kohtalainen kameleontti, jonka teoksissa sai varautua 180 astetta nyrjähtäviin käännöksiin. Capriccion Encore-sarjassaan uudelleen julkaisemalla levyllä Schnittke esiintyy kaikkein viihdyttävimmillään ja yleisöystävällisimmillään. Tai niin ainakin luulisi. Viulu-piano -teoksesta orkesterille laajennettu Sarja vanhaan tyyliin (1978) sipsuttelee barokki-idyllissä, jonka pienet omituisuudet äänenkuljetuksessa ja silmää iskevä […]
Mozart viihdyttävänä
Wolfgang Amadeus Mozart: Serenadi nro 9 ”Postitorvi”, Serenadi nro 13 ”Eine kleine Nachtmusik, Marssit KV 335/1-2. Die Kölner Akademie, johtajana Michael Alexander Willens. BIS-2244. Kölnin Akatemia esiintyi edukseen Michael Willensin johdolla Ronald Brautigamin Mozartin pianokonserttojen levytyksissä ja nyt he ovat ryhtyneet Mozartin serenadeihin. Wieniläisklassinen viihdemusiikki ei ole nykyajan näkökulmasta ihan helppoa esittää: sitä säätelee aatelinen seurustelukulttuuri, mutta kyllähän se saisi viihdyttääkin. Kölniläisorkesteri tuo periodisoittimillaan pirteyttä ”Postitorviserenadiin”, jossa otsikoidun vierailevan tähden lisäksi sooloilevat edukseen muutkin puhaltimet. […]
Huikaiseva järkäle
Charles Ives: Orchestral Set nro 2, Sinfonia nro 3 ”The Camp Meeting”, Sinfonia nro 4. Jean-Efflam Bavouzet, piano, Melbournen sinfoniaorkesteri, johtajana Andrew Davis (+ Brett Kelly ja Anthony Pasquill). Chandos CHSA 5174. ”Charles Ives, hyperromanttinen fanatisti, soi auttamatta amatöörimäiseltä sielläkin, missä hänen holtiton ja epämääräinen ’modernisminsa’ tekee nuotit mielenkiintoisen näköiseksi”, kirjoitti Einojuhani Rautavaara Omakuvassaan. Kriittinen näkemys kumpusi Ivesin silottelemattomasta orkesterinkäsittelystä ja kollaasitekniikasta, mutta ehkä vielä enemmän molempia säveltäjiä yhdistäneestä mieltymyksestä universaaliin transsendentaalisuuteen. Ivesin neljäs sinfonia […]
Kaikki esteet nurin
Jean Françaix: Klarinettikonsertto, Tema con variazioni klarinetille ja pianolle, Trio klarinetille, alttoviululle ja pianolle. Dmitri Ashkenazy, klarinetti, Yvonne Lang, piano, Ada Meinich, alttoviulu, Bernd Glemser, piano. Cincinnatin filharmoninen orkesteri, johtajana Christoph-Mathias Mueller. Paladino pmr 0074 On vaikea kuvitella hyväntuulisempaa musiikkia kuin Jean Françaix’n (1912-1997). Klarinetti oli oiva väline hänen humorististen ja elämäniloisten teostensa sooloihin, joita riittää niin vuonna 1968 valmistuneessa klarinettikonsertossa, vuonna 1974 syntyneissä muunnelmissa kuin kahdeksankymppisenä sävelletyssä triossakin. Viimeksi mainitussa on elegiset hetkensä, mutta […]
Puhaltimilla Unkarista
Ferenc Farkas: Musiikkia puhallinorkesterille. Varhaisia unkarilaisia tansseja 1600-luvulta, Ovelat opiskelijat -sarja, Timon Ateenalainen -sarja, Intrada, passacaglia ja saltarello, Tornimusiikkia Nyirbatorista, Contrafacta Hungarica, Musica per Ottoni, Csinom Palko. Budapestin puhallinsinfonikot, johtajana Laszlo Marosi. Toccata Classics TOCC 0349. Puhallinorkesterit ovat huvenneet Suomesta, mutta vielä joitakin vuosikymmeniä sitten ne kuuluivat jokaisen itseään kunnioittavan pikkukaupungin musiikilliseen varustukseen. Muualla Euroopassa törmää tuon tuosta ulkoilmakonsertteihin, joiden musiikki on enimmäkseen iloista räimettä tai sovituksia näyttävistä orkesteriteoksista. Ferenc Farkas (1905-2000) muistetaan parhaiten Ligetin […]
Paraatiovi Tüürin mussiikkiin
Erkki-Sven Tüür: Peregrinus Ecstaticus, Le poids des vies non vécues, Noesis. Christoffer Sundqvist, klarinetti, Pekka Kuusisto, viulu, Radion sinfoniaorkesteri, johtajana Hannu Lintu. Ondine ODE 1287-2. Erkki-Sven Tüur (s. 1959) on ollut pitkään suomalaisille läheinen virolaissäveltäjä, ja yhtymäkohtia voi etsiä niin sävellystekniikasta kuin mielikuvituksesta. 2000-luvulla Tüüriä on vienyt eteenpäin itämainen filosofia, mutta nuoruusvuosilta löytyy rock-kokeiluja, mikä selittää hänen pyrkimystään ymmärtää musiikkia rajattomana organismina. “Länsimaisessa musiikissa on monia rinnakkaisia maailmoja. Vain harvoin on esiintynyt todellista halua ymmärtää, […]
