Orkesterit ja konsertot

Johannes Brahms: Sinfonia nro 4, Alttorapsodia, Schicksalslied. Ann Hallenberg, altto, Collegium Vocale Gent, Orchestre des Champs-Élysées, johtajana Philippe Herreweghe. PHI LPH025. Philippe Herreweghe lähtee Brahmsin neljännessä sinfoniassa liikkeelle lähes huomaamattomasti, eikä liukkaasti etenevässä ensimmäisessä osassa vältytä hieman proosalliselta vaikutelmalta. Hitaan osan variaatiot saavat enemmän luonnetta, mutta täälläkin eri taitteiden dramaturgia tuntuu kursoriselta. Scherzo on kevyt ja pirteä, mutta tuhtia, oluenvaahtoista huumoria. Parhaiten onnistuu – kuten aina periodityylisissä esityksissä – passacaglia-muotoinen finaali, mutta esimerkiksi Gardinerin levytykseen […]

  E rnst Krenek (1900-1991) muistetaan lähinnä ”jazzoopperastaan” Jonny spielt auf (1927), mutta hänen pitkä elämänsä ja laaja tuotantonsa edustavat laidasta laitaan 1900-luvun musiikillisia pyrkimyksiä. Vuonna 1927 valmistunut Potpuri orkesterille tulee lähelle jazzoopperan populaarityyliä. Krenek kielsi teoksen olevan parodiaa, mutta nopeat käänteet ja koomiset soolot viittaavat Satien ja Shostakovitshin pisteliääseen huumoriin. Varhaisempi Seitsemän orkesterikappaletta (1924) edustaa taas schönbergiläistä atonaalisuutta, jota terästää kontrapunkti. Joissakin osissa häilähtää myös Krenekin opettajan, Franz Schrekerin, myöhäisromanttinen epätoivo. Sinfonia ”Pallas Athene” […]

Mihail Glinka: Ruslan ja Ljudmila -alkusoitto. Dmitri Shostakovitsh: Sarja varieteeorkesterille. Pjotr Tshaikovski: Italialainen kapriisi. Sergei Prokofjev: Romeo ja Julia -sarja. Igor Stravinsky Kehtolaulu ja Finaali Tulilinnusta. Saksilainen puhallinfilharmonia, johtajana Thomas Clamor. Genuin GEN 17480. Vielä joitakin vuosikymmeniä takaperin oli Suomessakin mahdollista kohdata kauniilla kesäilmalla pikkukaupungin puistossa puhallinorkesteri, joka saattoi soittaa miltei mitä vain taivaan ja maan välillä. Valitettavasti taiteenlaji on meillä hiipumaan päin, mutta Keski-Euroopassa ”puhkubändien” suosio ei ole talttunut. Thomas Clamorin johtama Saksilainen puhallinfilharmonia […]

  Dmitri Shostakovitsh: Viulukonsertot nro 1 ja 2. Alina Ibragimova, viulu, Venäjän valtion akateeminen sinfoniaorkesteri ”Jevgeni Svetlanov”, johtajana Vladimir Jurowski. Hyperion CDA68313.   Shostakovitshin musiikki tuntuu viime aikoina vapautuneen kylmän sodan aikaisista asetelmista. Viesti ei ole muuttunut valoisammaksi, mutta henkilökohtaisemmaksi ja yleispätevämmäksi. Se kuuluu Alina Ibragimovan ja Vladimir Jurowskin levytyksessä kahdesta viulukonsertosta, joista sinfoninen ensimmäinen on yksi 1900-luvun viulukonserttojen merkkipaaluista. Jurowskin Jevgeni Svetlanovilta perimä Venäjän akateeminen sinfoniaorkesteri tekee heti vaikutuksen syvällä bassosonoriteetillaan, joka avaa teoksen […]

Ukrainalaispianisti Anna Fedorova ryhtyi keväällä 2022 järjestämään konsertteja maansa hyväksi ja on kerännyt niillä huomattavan määrän humanitaarista apua. Hänen tulkintansa Rahmaninovin toisesta pianokonsertosta yhdessä Amsterdamin Concertgebouw-orkesterin kanssa on saanut Youtubessa yli 35 miljoonaa katsojaa. Hollantilaisyhtiö Channel Classics on levyttänyt Fedorovan Rahmaninov-tulkinnan studio-oloissa yhdessä sveitsiläisen St. Gallenin orkesterin kanssa. Fedorovan suosiota ei tarvitse ihmetellä, sillä Rahmaninovin toisesta pianokonsertosta ei ole aikoihin kuultu näin vapautuneesti romanttista levytystä. Teoksen kimpussa on kuultu teräksisempiäkin virtuooseja, mutta Fedorovan tunnelatauksessa on […]

Johannes Brahms: Sinfonia nro 2, Haydn-muunnelmat. WDR Sinfoniaorkesteri Köln, johtajana Jukka-Pekka Saraste. Hänssler Profil PH17057. Jukka-Pekka Saraste on Brahmsin toisen sinfonian levytyksessä minuuttikaupalla nopeampi kuin Leif Segerstam taannoisessa levytyksessään. Tulkinta ei kuitenkaan tunnu hätäiseltä tai edes erityisen riuskalta, vaan määrätietoiselta ja etenevältä. Brahmsiin kuuluvat levennykset ja syvennykset on huomioitu, mutta ne eivät jarruta musiikkia. Saraste ennättää jäsennellä hivelevästi tekstuuria sekä jakaa tehtäviä korkeille ja matalille jousille, puu- ja vaskipuhaltimille. D-duuri-sinfonia paistattelee tavallista enemmän Haydnilta perimässään […]

Amerikkalaisiranilaisen cembalisti Mahan Esfahanin nykyinen osoite on Prahassa, minkä seurauksena hän on tarttunut 1900-luvun tsekkiläisiin konsertoiviin cembaloteoksiin. Soolosoitin ei ole mikään barokkicembalo, vaan Georg Zahlin vuonna 1972 rakentama järeä instrumentti. Tämä tuntuu olevan Esfahanille kutsumustehtävä, johon hän on saanut yhtä innostuneen kaverin Alexander Liebreichin johtamista Prahan RSO:n soittajista. Martinůn konsertto (1935) on levyn tunnetuin teos, joka tanssii kevyesti ääriosissaan ja levähtää runollisessa Adagiossaan. Pieni orkesteri pianoineen rupattelee ymmärtäväisesti solistin kanssa, mutta tuottoisan säveltäjän rutiinit puskevat […]

  O n vuosi 1979, maailmassa kommunistinen järjestys eikä luteita sängyissä. Kun tähän hygieeniseen todellisuuteen tuodaan vuodelta 1929 NEP-kauden keinottelija ja syöpäläisiä, saadaan aikaiseksi kaaos, joka loppuu vasta, kun molemmat on suljettu eläintarhaan. Vladimir Majakovskin aikansa neuvostomenoa ilkkuva Lude sai ensi-iltansa Vsevolod Meyerholdin ohjaamana ja Aleksandr Rodzenkon visualisoimana 1929. Runoilijan ohje säveltäjä Dmitri Shostakovitshille oli: ”Sävellä palomiesten musiikkia”. Musiikki tuo foxeineen ja galoppeineen mieleen berliiniläiskabareen, joka oli Shostakovitshin satiirisen nuoruudentyylin lailla kovaa vauhtia päätymässä kiellettyjen […]

Olli Virtaperko: Romer’s Gap, Multikolor, Ambrosian Delights. Perttu Kivilaakso, vahvistettu sello, Joonatan Rautiola, baritonisaksofoni, Jonte Knif, knifonium. Jyväskylä Sinfonia, joht. Ville Matvejeff. Ondine ODE 1305-2   Vuosina 2013–2016 valmistuneet omaleimaiset konsertot piirtävät hyvän kuvan Olli Virtaperkon kekseliäästä ja uteliaasta säveltäjyydestä. Konserttokolmikko on saatu levylle Ville Matvejeffin aloitteesta, ja asialla ovat ne solistit, joille konsertot on räätälöity. Teokset ovat imeneet itseensä niin barokkia, progea, heviä kuin spektrimusiikkiakin, mutta musiikkina ne ovat taattua Virtaperkoa, eivät tyylikollaaseja, ja […]

Poulencin orkesteriteoksista pääsevät ääneen yleensä konsertot, ja niissäkin hän vältteli monumentaalisia kannanottoja. Niinpä ainoa sinfoniseksi luonnehdittava teos on keveä, BBC:lle ammoin sävelletty Sinfonietta, joka liihottelee kirpeän ilon ja haikeansuloisen kauneuden välillä. Viime heinäkuussa kuollut Bramwell Tovey painottaa BBC:n Konserttiorkesterin kanssa musiikin viehkeyttä, mutta Sinfonia Lahti pystyi äskettäisessä levytyksessään (BIS) tarkempaan soittoon sekä ytimekkäämpään ilmaisuun. Tovey oli ennen muuta balettikapellimestari, ja se on eduksi La Fontainen eläinsatuihin perustuvassa tanssiteoksessa Les Animaux modèles. Rakastunut leijona, heinäsirkka ja […]

Esa-Pekka Salonen sävelsi vuonna 2000 sellolle ja yhtyeelle minikonserton nimeltä Mania. Vuonna 2016 sellotaiteilija Yo-Yo Malle valmistunut sellokonsertto on kaksi kertaa laajempi teos sekä kestoltaan että kokoonpanoltaan. Ma levytti teoksen tuoreeltaan Salosen kanssa, mutta Nicolas Altstaedtin ja Dima Slobodenioukin livetallennus tavoittaa hienosti teoksen kosmiset vaikutelmat. Konserton lähtökohtana oli sooloselloteoksen Knock, Breathe, Shine mielikuvat pilvistä ja komeetoista, joista polveutuu saumatonta sellosaundia ja orkesterin tilatehoja yhdistelevä näytös. Altstaedt on äänitetty ehkä hivenen eteen, mutta Slobodenioukin johtamat Rotterdamin […]

Ranskassa syntyneen mutta itseään itävaltalaisena pitäneen Georg Muffatin (n. 1645–1704) musiikki edustaa kosmopoliittista synteesiä barokin suuntauksista. Muffat opiskeli Roomassa Arcangelo Corellin johdolla. Sinä aikana syntyivät concerto grossot, jotka julkaistiin ensin Salzburgissa vuonna 1682 ja otsikolla Armonico tributo Passaussa vuonna 1701. Concerto Copenhagenin vetäjä Lars Ulrik Mortensen lainaa säveltäjää: ”Sodan aseita ja niiden käyttöä en ymmärrä. Minun aikani kuluu nuottien, jousien ja sävelien parissa. Minun työni tavoitteena on harmonia ja sekoitan Ranskan, Saksan ja Italian sointuja […]