Kuukauden klassikko

  Wolfgang Amadeus Mozart: Serenadi G-duuri KV 525, ”Eine kleine Nachtmusik”   Kun Hollywood-elokuvassa näytetään häävastanotto tai muut paremman väen kalaasit, jostain nurkasta löytyy yleensä jousikvartetti, joka soittaa sävyisästi Mozartin Eine kleine Nachtmusikia. Tai Vivaldin Vuodenaikoja. Amerikkalaiselle juhlayleisölle näihin teoksiin kiteytyy eurooppalainen ”hienous”, jäänteet peruukkipäisestä hovikulttuurista, jolla voi painaa aatelisleiman rapakontakaiseen elämäntapaan. Tällaisen vaikutuksen haluaa tehdä miljardööri Bruce Wayne, joka samalla kätkee Tim Burtonin elokuvassa todelliset pyrkimyksensä Batmanina. Brian de Palman Tom Wolfe -filmatisoinnissa Turhuuden […]

Eleonoora Akvitanialainen  ”Sukupuolien välinen tasa-arvoisuus ei millään tavalla vapauta ’luomakunnan herraa’ ritarillisuuden velvoituksista naista kohtaan. Sivistynyt mies ei milloinkaan unhota, että naiselle on osoitettava kunnioitusta ja avuliaisuutta, myönnettävä kunniapaikka ja etusija kaikissa tilanteissa.” Nimimerkki Bagheera eli Helsingin Sanomien toimittaja Erkki Kivijärvi tiivisti Seurustelun taidossaan vuonna 1926 pitkän, mutta pian katoavan perinteen.   Ritarillisuuden velvoitukset” juontavat juurensa 1100-luvulle, kun feodaalisten ratsusoturien kelpoisuuteen alettiin liittää eettisiä uskollisuuden ja oikeamielisyyden ominaisuuksia. Trubaduurilauluissa nuo ominaisuudet kiteytyivät hovirakkauden (amour courtois, […]

Hector Berlioz: Kristuksen lapsuus (L’Enfance du Christ)   Kun Herodes huomasi, että tietäjät olivat pitäneet häntä pilkkanaan, hän raivostui. Hän antoi käskyn, että Betlehemissä ja sen lähistöllä oli surmattava kaikki kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat pojat, sen ajan perusteella, jonka hän oli tietäjiltä saanut selville.” Herodes ”Suuri” (n. 73 eKr. – n. 4 jKr.) esiintyy Matteuksen evankeliumissa vain pikaisesti, mutta hankkii pysyvän mainesijan despoottien historiassa. Historiasta voi löytää Herodesta karmivampiakin hirmuhallitsijoita, mutta raamatullisen asemansa vuoksi Juudean […]

Tomás Luis Victoria: Tenebrae-responsoriot   Pääsiäistä edeltää palmusunnuntaista alkava hiljainen viikko, jonka täytti vuosisatojen ajan vilkas musisointi päivin ja öin. Katolisen kirkon pääsiäisviikon palveluksista (Officium Hebdomadae Sancta) tuli yksi 1500-luvun vastauskonpuhdistuksen innoittaman renessanssipolyfonian suuria innoituksen lähteitä, kärsimyksellä jalostetun uskon todistuskappale. Viikon keskiössä olivat Kiirastorstain, Pitkänperjantain ja Suuren lauantain muodostamat kolme pyhää päivää, Triduum sacrum. Noiden päivien kirkolliset toimitukset huipentuivat kolmeen rukouspalvelukseen (matutina – laudes), joissa kussakin oli kolme Nokturnia. Varhaisina aikoina nuo palvelukset pidettiin oikeasti […]

François Couperin: Les Gout-réunis, Apoteoosi Lullylle “Italialainen ja ranskalainen tyyli ovat pitkän aikaa jakaneet kansakuntaa. Omasta puolestani olen aina arvostanut asioita niiden ansioiden mukaan, riippumatta niiden tekijästä tai kansallisuudesta. Ensimmäiset italialaiset sonaatit, jotka ilmestyivät Pariisissa yli kolmekymmentä vuotta sitten ja jotka rohkaisivat minutkin säveltämään joitakin, eivät mielestäni vahingoittaneet Monsieur Lullin tai edeltäjieni teoksia, jotka säilyvät aina enemmän ihailtavina kuin jäljiteltävinä. Siten, puolueettomuuteni minulle suomalla oikeudella, purjehdin aina niiden suosiollisten tuulien alla, jotka ovat ohjanneet minua […]

Felix Mendelssohn: Sinfonia nro 4 A-duuri op. 90, ”Italialainen”   ”Olemme kaikki pyhiinvaeltajia etsimässä Italiaa”, kirjoitti Johann Wolfgang von Goethe Venetsialaisissa epigrammeissaan. Vuonna 1786 hän karkasi ministerintehtävistä Weimarista Italiaan ja kirjoitti matkastaan kirjan kaksikymmentä vuotta myöhemmin. Goethea on kuvattu valistusajan yleisneroksi, mitä ilmentää sekin, että hän sai muutettua luvattoman poissaolonsa puolentoista vuoden palkalliseksi virkavapaaksi. Goethen Italian-matkasta tuli aikansa tunnetuimpia matkakirjoja. Italia väikkyi kirjassa ihannemaana, jonka dolce vita herätti kaihoa, kateutta ja kritiikkiä. ”Arkadiassa minäkin!” oli […]

Claude Debussy: Sonaatti huilulle, alttoviululle ja harpulle ”En ole muuta kuin heikko ihminen, jota tämä kauhistuttava jättiläistuho viskoo kuin pientä atomia. Kaikki mitä teen vaikuttaa minusta surkean vähäpätöiseltä”, kirjoitti Claude Debussy ensimmäisen maailmansodan sytyttyä. Monet muusikkoystävät – kuten ambulanssijoukkoihin ilmoittautunut Ravel tai kotiaan puolustaessaan kuollut Magnard – ottivat vastaan isänmaansa kutsun, mutta Debussy oli jo yli 50-vuotias ja parantumattomasti sairas mies. Sodan innostus hukkui pian juoksuhautojen joukkotuhoissa. Se ei silti purkanut nationalistista henkeä, joka oli […]

  Alberto Ginastera (1916-1983) syntyi 100 vuotta sitten Buenos Airesissa katalonialaisen isän ja italialaisen äidin pojaksi. Tuo tieto valaisee hänen synnyinmaansa luonnetta. Argentiinan itsenäistymistä 1816 seuranneen siirtolaistulvan kärjessä olivat järjestyksessä italialaiset, espanjalaiset, saksalaiset ja ranskalaiset maahanmuuttajat. Yli 90 prosenttia Argentiinan väestöstä polveutuu eurooppalaisista siirtolaisista, ja vain alle 3 prosenttia edustaa siirtomaavaltaa edeltäneitä alkuperäiskansoja. Silti yli puolella väestöstä on verenperintöä myös alkuperäiskansoilta. Siirtolaisten kansoittamana maana Argentiinan edellä on vain USA. Ginastera opiskeli kotikaupunkinsa konservatoriossa ja voitti […]

  ”Täyttäessänne tänään seitsemänkymmentä vuotta työnne seppelöimänä, yhtenä tämän aikakauden suurimmista luovista hengistä, tahtoo kansa, jolle on suotu onni lukea Teidät omaksensa, jonka taisteluja, murhetta ja riemuja Te olette neronne voimalla taikonut iäti säilyviksi sävelkuviksi, jonka uskoa ja uskallusta Te olette väkevästi sytyttänyt, jonka hengelle Te olette antanut oman henkenne avaruutta ja jonka nimelle Teidän elämäntyönne on kautta koko sivistyneen ihmiskunnan tuottanut arvoa ja mainetta, lausua Teille, sävelten mestarille, ilmi kiitollisuutensa, ihailunsa ja rakkautensa.”   […]

Franz Schubert: Pianotrio nro 2 Es-duuri op. 100 ”Franz Schubert ei ollut mikään jättiläinen. Tavallinen, heikko ihminen vain, joka antaa onnen livahtaa käsistään, milloin se lähelle sattuukin. Suuressa vaatimattomuudessaan hän ei edes uskonut mihinkään kykenevänsä, saati sitten, että maailma saattaisi hänelle tunnustuksensa antaa. Ja kuten tavallista tällaisissa tapauksissa, jäi Schubertkin tykkänään erilleen muusta maailmasta, sulkeutuen lujasti omaan kuoreensa. Mutta napisematta hän kuitenkin kantoi kivun, jota täten saatu haava hänelle tuotti.”   Uusi Säveletär -lehdessä vuonna […]

Dies irae, Media vita Modest Musorgski: Kuoleman laulut ja tanssit Ludwig van Beethoven: Jousikvartetto op. 132: Heiliger Dankgesang   ”Niin miehissä kuin naisissakin musta surma näyttäytyi aluksi eräänlaisten kasvainten ilmestymisenä nivusiin tai kainaloihin; jotkin niistä kasvoivat omenan kokoisiksi, toiset kananmunan kokoisiksi; joillekin niitä tuli paljon, toisille vähän. Näistä kahdesta paikasta kasvaimia alkoi levitä joka suuntaan. Sen jälkeen taudin muoto muuttui: mustia tai tummanharmaita läiskiä alkoi ilmestyä käsivarsiin, reisiin tai muualle: joskus harvoina ja suurina, joskus […]

Joseph Haydn: Vapahtajan seitsemän viimeistä sanaa ristillä, Die Sieben letzten Worte unseres Erlösers am Kreuze Hob. XX:1A “Kirkon seinät, ikkunat ja pylväät oli peitetty mustalla kankaalla ja vain yksi keskellä riippuva lamppu valaisi juhlallista pimeyttä. Lyhyen palveluksen jälkeen piispa laskeutui saarnastuolista ja polvistui alttarin eteen. Tämä vaihe täytettiin musiikilla. Sen jälkeen piispa lausui seuraavat sanat, sitten kolmannet ja niin edelleen, orkesterin seuratessa jokaista puheenvuoroa. Sävellykseni oli seurattava tätä järjestystä, eikä ollut helppoa säveltää seitsemää kymmenminuuttista […]