Asiantuntija vastaa: Onko Gregorianin kaavuissa kaupallisuuden tahra?

Kuva: earMUSIC.
Kuva: earMUSIC.

Omintakeisella pop-tulkinnallaan ympäri maailmaa ihastuttanut lauluyhtye Gregorian saapuu vierailulle Suomeen. Sakraalilla sävyllään 1990-luvulta asti cover-lauluja levyttänyt yhtye on ilmoittanut, että sen tarina on tullut päätökseensä. Mitä ajattelee musiikin gregorianiikan tutkija tästä saksalaisryhmästä? Rondo otti asian puheeksi Ilkka Taiton kanssa.

Musiikin tohtori Taitto tunnetaan lukuisista tutkimusjulkaisuistaan suomalaisen keskiajan kirkkomusiikin parissa. Hänen työnsä ja harjaantumisensa varassa on ollut se, kuinka pitkälle käsitämme suomalaisen musiikin historian ulottuvan.

Mitkä piirteet Gregorianin musiikkifuusiossa herättävät aidon gregorianiikan kannalta keskustelua?

“Itse asiassa tuollainen toiminta ei ole ongelma edes niille harvoille katolisille yhteisöille, jotka käyttävät yhä rituaaleissaan perinteistä yksiäänisyyttä. Ajatellaan, että jos jokin on hyväksi todettua, se ei voi pilaantua peukaloinnista tai sovituksista. Eiväthän säilyneet lähteet miksikään muutu. Sitä paitsi, koska emme kuitenkaan voi tietää menneisyyden esitystapoja emmekä ääntämyksen vaihtelua eri kielikunnittain, voimme vain todeta: totuus on olemassa, mutta emme tiedä mikä se on. Joten vapaasti vaan laulamaan ja yrittämään parastaan!”

Miten kuvailisit Gregoriania laadullisesti? Ryhmällä on ihmisiin ilmeinen vaikutus musiikin koskettavuuden kautta, mutta onko laulaminen oppineen kuuloista tutkijan korvaan?

  ”]”Gregorianin tyyli on lähellä niin sanottua klassista esitystapaa. Klassinen esitystapa tarkoittaa sitä rytminkäsittelyä ja intonaatiota, joka on tyypillistä Solesmesin luostarin äänitteille. Niissä rytmiikka pohjautuu Dom Mocqueraun oppeihin ja oikeastaan kyseisen luostarin nuottieditioille. Gregorian ei ole tehnyt irtiottoa, toisin kuin vaikkapa unkarilainen Schola Hungarica -kuoro tai ranskalainen tutkija Iegor Reznikoff.”

Olisiko tässä jotakin yleistä opetusta kuorolaulamisen kannalta?

“Erityisesti yhteisresitaatio, kuten vaikkapa psalmien ja canticumien puhelaulu, on haastavaa. Koska säännöllinen pulssi puuttuu, joutuu harjoittelemaan rytmiikkaa paljon ja hartaasti. Parhaat yhtyeet saavat psalmit suorastaan svengaamaan.”

Sakraaliuden kanssa on flirttailtu laajemminkin. Mikä voisi olla gregoriaanisen ohjelmiston panos vanhan musiikin alalla?

”Gregorianiikka kiinnittää huomiota vanhan kirkkolaulun valtavaa aarteistoon ja muun muassa ihaniin pyhimystaruihin. Valitettavasti uskonpuhdistus puhdisti taivaan myös pyhimyksistä. Mikä menetys paitsi tutkimuksen ja musiikin, myös ihmisten mielikuvien kannalta! Jos edes jotain saataisiin takaisin, niin se rikastaisi tietysti koko musiikin kenttää.”

Onko tällaisessa ikivanhaan perinteeseen palaamisessa yhtymäkohtia taidemusiikin ”sakraaliin minimalismiin”?

“Minimalismissa käytetään usein kirkkosävellajeja. Vain siltä kannalta näen yhteyden. Sen sijaan harva minimalisti tajuaa ottaa huomioon sen, että keskiajan viritysjärjestelmä oli pythagoralainen. Jos vaikkapa arkaaista moniäänisyyttä lauletaan pythagoralaisesti, on kuulokuva perin toisenlainen kuin tasavireisen.”

Gregorian: Final Chapter -kiertue Helsingin Kulttuuritalossa 29. helmikuuta ja Lahden Sibeliustalossa 1. maaliskuuta.

Lue keskiaikaiseen lauluun erikoistuneen Hilkka-Liisa Vuoren haastattelu pian ilmestyvästä lehdestä (Rondo Classic 3/2016).

Edellinen artikkeli02 Helmikuu
Seuraava artikkeliEri Klas oli merkittävä vaikuttaja myös Suomessa